Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton susiryhmä ja Animalia lausuvat koskien maa- ja metsätalousministeriön esitystä vieraslajien ja metsästyslain muuttamisesta.

Luonto-Liiton susiryhmä ja Animalia lausuvat koskien maa- ja metsätalousministeriön esitystä vieraslajien ja metsästyslain muuttamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaaan Suomen luonnossa esiintyvää supikoiraa ja piisamia ehdotetaan poistettavaksi metsästyslain mukaisista riistalajeista ja sen myötä metsästyslaissa säädettyjen pyyntirajoitusten piiristä.
Luonto-Liiton susiryhmä ja Animalia lausuvat koskien maa- ja metsätalousministeriön esitystä vieraslajien ja metsästyslain muuttamisesta.

Kuva: Christa Granroth

Tämä tarkoittaisi rajoituksen poistamista, joka kieltää pentueellisen supikoiranaaraan tappamisen. Myös piisamin pesärauhoitus poistuisi. Lakimuutos aiheuttaisi mittavaa kärsimystä, ja se olisi ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa, jossa säädetään, ettei eläimille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Ilman pyyntirajoituksia tapahtuva pyynti jättäisi luontoon orpoja pentuja, jotka nääntyisivät kuoliaaksi.

Lakimuutoksen jälkeen alueen tai rakennuksen omistajalla sekä haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan olevia supikoiria ja piisameja ilman suoritettua metsästäjätutkintoa. Tämä muodostaisi eläinsuojelullisen ongelman, sillä nopeaa kivutonta lopetusta ei voida taata. Nykylainsäädännön mukaan osa pienjyrsijöistä on rauhoittamattomia.

Metsästysasetuksen (11.4.2013/270) muutokset astuivat voimaan 1.6.2013. Ketun, mäyrän ja supikoiran pyynti hetitappavilla raudoilla kiellettiin asetuksen myötä. Metsästyslain 10§ mukaisesti jopa 20 cm läpimitaltaan olevia rautoja saa käyttää maalla hillerin, kärpän, minkin, näädän, oravan ja rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Jos supikoira siirretään rauhoittamattomaksi lajiksi, isokokoisten nisäkkäiden tappaminen pyyntiraudoilla on jälleen sallittua. Pyynnin vapautuminen lisäisi pyyntirautojen käyttöä ja niiden määrää merkittävästi pihapiireissä ja luonnossa, mikä muodostaisi suuren riskin myös lemmikkieläimille.

Supikoirien pyyntiin liittyy jo ennestään mittavia eläinsuojelullisia ongelmia. Supikoiria metsästetään niiden luolastoista luolakoirien avulla, eikä yhteenottoa eläinten välillä voi estää. Luolametsästystä harrastetaan myös talviaikaan, jolloin eläimet nukkuvat talviunta. Luolastot hajotetaan osittain ja myös niissä nukkuvat mäyrät ammutaan. Kyseinen eläinrääkkäykseksi tulkittava metsästysmuoto tulee kieltää.

Sosiaalisessa mediassa julkaistujen kuvien ja kirjoitusten perusteella on lisäksi tullut ilmi, että ilmiöksi on muodostunut metsästystapa, jossa metsästyskoirien annetaan tappaa supikoiria. Toiminta ei ole hyväksyttävää ja siihen tulisi puuttua ripeästi. Myös vuosittain järjestettävät pyyntikilpailut ovat kyseenalaisia. Kilpailuissa laajoja alueita tyhjennetään pienpedoista ja varislinnuista ja osallistuvat saavat palkintoja. Kilpailut levittävät vihamielistä suhtautumista tiettyihin lajeihin, eläinten tappamisesta tehdään viihdettä ja tapetut eläimet katsotaan arvottomiksi.

Euroopan unionin luettelossa haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua lajia ei saa kasvattaa, myydä tai markkinoida. Myös lajin päästäminen ympäristöön on kielletty. Supikoirien kasvatus turkistarhoissa on kuitenkin yhä sallittua ja tarhoilta karkaa yksilöitä myös ympäristöön.

Vuosittain Suomessa metsästetään 150 000-200 000 supikoiraa. Toinen suuri ihmisperäinen kuolleisuustekijä on liikenne. Myös pentukuolleisuus on suurta. Suuri kuolleisuus ei ole kuitenkaan vaikuttanut supikoirakantaan. Tutkimuksissa onkin havaittu, että pentueiden koko on suurempi resurssien vapautumisen myötä. Ilvesten on todettu estävän supikoiran leviämistä eniten, mutta Suomessa ilveskannan kasvu on pienentynyt liiallisen metsästyksen vuoksi.

Esityksen mukaisesti myös tulokaslaji kultasakaalia ehdotetaan siirrettäväksi riistaeläimeksi, vaikka lajia ei toistaiseksi esiinny Suomen luonnossa. Ilmaston muuttuessa tulokaslajeja tulee saapumaan Suomeen. Levittäytyminen on luontaista, eikä siihen ensikädessä tule puuttua metsästyksellä. Sen sijaan esimerkiksi susikannan vahvistuminen geneettisesti kestävälle tasolle rajoittaisi luonnollisesti muun muassa kultasakaalin levittäytymistä.

Animalia ja Luonto-Liiton susiryhmä huomauttavat, että vieraslajeiksi luokiteltuja eläimiä ei tule kohdella muista lajeista poiketen

 

Mari Nyyssölä-Kiisla, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja

Mai Kivelä, toiminnanjohtaja, Animalia

--

Lisätiedot: Christa Granroth, Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen, c.granroth@gmail.com