Sijainti: Pääsivu / Susitietoa / Susitutkimus

Susitutkimus

Suurpetotutkimuksesta Suomessa vastaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL). RKTL:n vuosittain julkaisemat suurpetojen minimikanta-arviot perustuvat ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden kokoamiin peto- ja jälkihavaintoihin. Oikean runsausarvion saamiseksi havainnoista pitää erottaa erilliset yksilöt ja laumat.

 

 

 

Suden minimikanta-arviot:

  • 1998 / 95
  • 1999 / 100-110
  • 2000 / 130-150
  • 2001 / 125
  • 2002 / 135
  • 2003 / 150
  • 2004 / 185-200
  • 2005 / 205-215
  • 2006 / 210-230
  • 2007 / 250-270
  • 2008 alussa / n. 200
  • 2008 kesällä / 205-250
  • 2010 / 150-160
  • 2011 / 135-145
  • 2012 / 150-165
  • 2013 / 120-135
  • 2014 / 140-155

Suomen susikannan esiintymisen painopiste on edelleen itäisessä Suomessa, mutta Kainuun ja Pohjois-Karjalan susikannan taannuttua aiempaa suurempi osuus Suomen susista elää nyt läntisessä Suomessa. Vuoden 2014 alussa läntisen Suomen alueella asusti arviolta 65–70, itäisen Suomen alueella 70–75 ja poronhoitoalueella 5–10 sutta.

Biologisessa mielessä susien lukumäärää tärkeämpi on niin sanottu efektiivinen populaatiokoko. Se kertoo lisääntyvien yksilöiden määrän, mikä puolestaan vaikuttaa populaation elinkykyisyyteen. Efektiivinen populaatiokoko on usein huomattavasti pienempi kuin populaation laskennallinen koko.

Vuonna 1998 Suomessa aloitettiin susien radioseuranta. Tutkimuksen tavoitteena on kerätä perustietoa Suomen susikannasta sekä tuottaa lisätietoa kanta-arvioiden tekemiseen. Tutkimuksen eri osa-alueita ovat muun muassa susien syntyvyys ja kuolleisuus, reviirien koko ja reviireissä tapahtuvat muutokset, nuorten susien vaellukset, susien ravinnon koostumus ja susien vaikutus saaliseläinten kantoihin, susien populaatiogenetiikka sekä susien aiheuttamat vahingot.

Nykyisin pantasudet saavat kaulaansa GPS-GSM pannan, joka paikantaa itsensä satelliittien avulla. Panta lähettää paikannustiedot gsm-maston kautta suoraan tietokoneelle. Paikannus- ja lähetystiheyttä voidaan tarpeen mukaan muuttaa. Seurannassa on kuitenkin vain muutamia susia kerrallaan. Panta kestää käytössä pari vuotta, minkä jälkeen se irtoaa itsekseen.

Susien paikannustietojen ja jäljityksen avulla löydetään haaskoja ja ulosteita, jotka kertovat susien käyttämästä ravinnosta. Veri-, karva- ja jopa ulostenäytteistä pystytään eristämään dna:ta, mikä mahdollistaa yksilöllisen tunnistamisen kautta erilaiset populaatiogeneettiset tutkimukset.

Myös populaatioiden historiaa voidaan tutkia dna:n avulla. Geneettinen tutkimus kertoo Suomen susikannan kohtalosta saman tarinan kuin historiankirjat: nykyinen susikantamme on vain murto-osa siitä, mitä se joskus oli.

Lisätietoa susitutkimuksesta: http://www.suurpedot.fi/