Sijainti: Pääsivu / Susitietoa / Susikannan elinvoimaisuus

Susikannan elinvoimaisuus

Susikannan elinvoimaisuus

Kuva: Ake Halttunen

Lajin kantaa voidaan kutsua elinvoimaiseksi, mikäli tarkasteltava populaatio tunnetaan hyvin, eikä se ole vaarassa hävitä tulevaisuudessa. Usein käytetty aikahaarukka tulevaisuudelle on seuraavat 100 vuotta. Uhanalainen laji puolestaan on vaarassa hävitä luonnosta.

Viimeisimmän Suomen lajien uhanalaisuusraportin (2010) mukaan susi on erittäin uhanalainen laji. Uhanalaisuuden kriteeri on, että populaation arvioitu koko on alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä. Suden uhanalaisuuden merkittävin syy ja uhkatekijä on metsästys.

Vuonna 2005 laaditussa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi elinvoimaisen minimikannan säilyttäminen. Siis pienin mahdollinen susimäärä, joka turvaa ekologisesti ja geneettisesti terveen susikannan säilymisen maassamme. Hoitosuunnitelmassa suden elinvoimaiseksi minimikannaksi on määritelty 25 lisääntyvää paria. Lisääntyvien yksilöiden määrä vaikuttaa populaation geneettisen monimuotoisuuden säilymiseen. Susikannan uuden hoitosuunnitelman pitäisi valmistua v. 2014.

Pieni lisääntyvä populaatio on hyvin altis kaikille yksilöiden lukumäärään vaikuttaville tekijöille: sairaudet, onnettomuudet, ankarat olosuhteet, sattuma. Kanta voi pudota alle toivotun minimikoon, jolloin elinvoimaisuus on vaarassa. Näin on käynyt Suomen susikannalle, laittoman metsästyksen vuoksi. Havaittu susien häviäminen ei selity yksinomaan laillisella pyynnillä, luontaisella kuolleisuudella ja susien poismuutolla.

Arvio 25 lisääntyvän susiparin riittävyydestä geneettisesti elinvoimaisen susikannan säilyttämiseen perustuu oletukseen, että susikantamme saa säännöllisesti uutta verta Venäjän puolelta. Tuoreen geenitutkimuksen mukaan Suomi ei enää saa riittävästi vahvistusta susikantaansa Karjalan puolelta.

Suomesta vaeltavat sudet olisivat elintärkeitä myös Ruotsin ja Norjan pienelle ja eristyneelle susipopulaatiolle, joka kärsii jo vakavista sukusiittoisuuden ongelmista. Poikuekoot pienenevät, poikasten selviytyminen heikkenee ja perinnölliset sairaudet yleistyvät. Skandinavian nykyinen susipopulaatio ei ole enää pitkällä tähtäimellä elinvoimainen.

Lisätietoja: http://mmm.multiedition.fi/sarvi/sarvet/3_2008/fi/susien_muutto.php