Sijainti: Pääsivu / Susitietoa / Kotieläinvahingot

Kotieläinvahingot


Suden saalistusvietti

Kotieläinvahingot ovat seurausta suden luonnollisesta saalistusvietistä. Susi pyrkii muiden petojen tavoin optimaaliseen saalistukseen eli saamaan mahdollisimman hyvän saaliin mahdollisimman vähällä vaivalla. Se ei osaa tehdä eroa villin ja ihmisen omistaman saaliseläimen välille, vaan hyödyntää mahdollisuuden pyytää helppoa riistaa sellaisen tarjoutuessa.

Helppona saaliina näyttäytyvät suden silmissä myös aitaukseen suljetut kotieläimet tai ajossa olevat metsästyskoirat. Erityisesti kokemattomille, vanhuuden heikentämille tai sairaille susille ne tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon.

Ylenmääräinen tappaminen perustuu sekin suden saalistusvaistoon. Susi ei tapa ’tappamisen ilosta’, vaan ulottuvilla oleva saaliin ärsyke voi laukaista saalistusreaktion yhä uudelleen. Luonnon epävarmoissa olosuhteissa sudelle on hyödyllistä saalistaa silloin kun ruokaa on tarjolla, ja se pyrkii turvaamaan tulevan ravinnontarpeensa tappamalla varastoon.

Yli viiden lampaan menetykseen johtaneet vahingot ovat kuitenkin harvinaisia; esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tällaisia tapauksia oli vuosina 1995-2002 vain kolme.

Yleensä susilaumat pyrkivät karttamaan ihmisasutusta, mutta sudet ovat yksilöitä ja saattavat joissain tapauksissa oppia hyödyntämään ihmisen tarjoamia ravintomahdollisuuksia. Vaihtelu susiyksilöiden välillä on suurta: poronhoitoalueen ulkopuolella katsotaan vain 10-20 % susikannasta aiheuttavan 80 % kaikista vahingoista. Erot susien välillä perustuvat paitsi yksilöllisiin taipumuksiin, myös eroihin elinympäristöissä sekä tarjoutuvien tilaisuuksien määrään ja toistuvuuteen.

Porovahingot

Porovahingot ovat yleisimpiä suden aiheuttamista kotieläinvahingoista. Vapaasti tuntureilla ja metsissä laiduntavia poroja on käytännössä lähes mahdotonta suojella saalistukselta, vaikka tokkapaimennusta käytetäänkin jonkin verran. Tapettujen porojen lukumäärä on viime vuosina vaihdellut 50-600 yksilön välillä. Laskuissa on otettava huomioon, ettei kaikkia suden viemiä poroja löydetä.

Luonto-Liitto pitää keskeisenä ongelmana poronhoidon ja susikannan rinnakkainelossa sitä, että petovahinkojen korvausjärjestelmä ei tällä hetkellä toimi. Luonto-Liitto on vaatinut, että järjestelmän puutteisiin tulisi puuttua. Mallia voisi etsiä maakotkan aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmästä, jossa korvaus perustuu paliskunnan alueella olevien kotkareviirien käyttöön ja poikastuottoon.

Lammasvahingot

Lampaat muodostavat toiseksi suurimman vahinkokohteen. Lammasvahingoille on tyypillistä, että niitä sattuu harvoin ja ennalta arvaamatta, mutta yksittäinen vahinko saattaa olla taloudellisesti hyvinkin suuri.

Lammas on sudelle sopivan kokoinen ja puolustuskyvytön saaliseläin, jonka taipumus kerääntyä ahdistettuna laumaksi ja lamaantua tekee siitä helpon uhrin. Lisäksi lampaat ja nautakarja laiduntavat Suomessa kesäisin kevyesti aidatuilla laitumilla, jotka ovat usein laaja-alaisia ja saattavat sijaita kaukanakin pihapiiristä. Susi tappaa jonkin verran myös nautaeläimiä.

Koiravahingot

Susi saalistaa koiria ravinnokseen, mutta käy niiden kimppuun myös puolustaakseen reviiriään.

Itä-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan noin puolet koirista viedään pihapiiristä ja loput metsästyksen yhteydessä. Pihoista koiria vievät yleensä yksin liikkuvat sudet.

Metsässä koira saattaa houkutella sudet paikalle haukunnallaan, ja joutua tapetuksi joko riistana tai kilpailijana. Koiran menetyksen pelko on joillakin susialueilla jopa johtanut niiden perinteisen metsästyskäytön loppumiseen. Susivahinkojen korvauksista suurin osa käytetään juuri koiravahinkoihin.

Vahinkojen laajuus

Vuosittainen vaihtelu vahinkojen määrässä voi olla suurta, eikä kaikkina vuosina vahinkoja juurikaan tapahdu. Susivahinkojen yleisyys on sidoksissa sekä susien että kotieläintuotannon määrään.

Suden ja muiden suurpetojen aiheuttamien vahinkojen suhteellisesta suuruusluokasta saa hyvän käsityksen vertaamalla niitä muiden eläinten aiheuttamiin taloudellisiin vahinkoihin. Petojen aiheuttamat tappiot hyvitetään petoeläinvahinkojen korvaamisesta annetun asetuksen mukaisesti.

Esimerkiksi vuonna 2003 petovahinkoja korvattiin poronhoitoalueen eteläpuolella noin 120 000 euron edestä, joista 30 000 käytettiin susivahinkojen kattamiseen. Hirvi puolestaan aiheuttaa vuosittain pelkästään maa- ja metsätaloudelle monikymmenkertaiset, noin 5 miljoonan euron tappiot. Susi vähentää näitä tappioita pitämällä hirvikantaa aisoissa.

Ruotsalaisessa Grimsön tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan suurpetojen niskoille vieritetyistä kotieläinten vammoista tai kuolemista jopa yli puoleen on löytynyt syyllinen muualta. Useimmiten tämä on ollut koira.

Koirat raatelevat vuosittain toisia koiria, poroja, lampaita ja muita pienempiä eläimiä. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan irti päästetyt metsästyskoirat aiheuttavat Keski-Suomessa yhtä palon lammasvahinkoja kuin sudet. Valtio ei korvaa koirien aiheuttamia vahinkoja.

Vahinkojen ennaltaehkäisy

Suden ihmiseen ja kotieläimiin kohdistamia vahinkoja ehkäistään susiaitojen, laumanvartijakoirien,  koirien suojaamisen ja aktiivisen karkottamisen avulla sekä  pitämällä rabies aisoissa ja turvaamalla suden saaliseläinkantojen riittävyys. Lisäksi susien tottumista ihmiseen on kaikin puolin vältettävä.

Susiaita

Suomeen on rakennettu viime vuosina muutamia kymmeniä susiaitoja, jotka tarjoavat tehokkaan keinon laiduntavien lampaiden ja muun karjan suojaamiseksi susilta ja muilta pedoilta. Sähköistetty petoaita eroaa tavallisesta paimenpoikajärjestelmästä vahvemman sähkövirtansa ja suuremman lankamääränsä ansiosta. Se myös rakennetaan maaston muotoja myötäileväksi, jotta susi ei pääse kaivautumaan aidan alitse.

Aina laidunten aitaaminen susiaidalla ei ole käytännöllistä tai edes mahdollista. Näissä tapauksissa voidaan eläimille rakentaa yöpymissuojaksi laitumen sisälle pienempi sähköinen aitaus tai umpinainen katos, johon eläimet siirretään yön ajaksi. Tämä lisää hoitotyötä, mutta pienentää merkittävästi muita kustannuksia.

Väliaikaisena ja nopeana ratkaisuna voi käyttää sähköistettyä nailonverkkoaitaa. Muualla maailmassa on käytetty menestyksekkäästi ensiapuna myös metsästäjille tuttua lippusiimaa tavallisen aidan lisänä. Lisäksi erilaisista ajastimen tai liikkeentunnistimen ohjaamista ääni-, ultraääni- ja valokarkottimista voi olla tilapäistä apua.

Laumanvartijakoirat

Vanhin keino petoeläinvahinkojen estämiseksi on yli tuhat vuotta vanha. Laumanvartijakoirat ovat suuria ja voimakkaita koiria, joiden käyttö on edelleen monissa maissa yleistä ja jopa nousussa. Suomessa ei niiden käytöstä ole pitkää kokemusta, mutta tavoitteena on löytää Suomen oloihin sopivat käyttötavat.

Laumanvartijarotuja on kymmeniä. Monet niistä ovat vanhoja kansallisia paimenkoirarotuja, joiden ominaisuuksiin kuuluu suojeleva luonne, määrätietoisuus ja luotettavuus.

Laumanvartijakoiran työskentely perustuu siihen, että se leimautuu jo pentuna eläimiin, joita sen halutaan vartioivan. Koiran täytyy myös omaksua suojeltava laidunalue reviirikseen ja tietää, mitä vastaan sen halutaan aluetta suojelevan. Susisuoja perustuu ensisijaisesti koiran tai mieluummin useamman läsnäolon pelottavuuteen. Laumanvartijakoirien käyttö on hyvä vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun laitumet ovat liian suuria aidattavaksi.


Koirien suojaaminen

Jos susien sietokykyä halutaan lisätä, koiravahinkoja pitää torjua onnistuneesti. Pihapiirissä koirat voidaan suojata susilta rakentamalla niille tukeva teräsverkkoaitaus. Tämän yksinkertaisen keinon käyttöä tulisi lisätä haja-asutusalueilla, eikä koiraa pitäisi koskaan jättää yöksi irti tai liekaan sidotuksi.

Koirien suojaamiseksi metsästystilanteessa ei sen sijaan ole vielä onnistuttu kehittämään varmasti toimivaa menetelmää.  Koekäytössä on ollut mm.  koirien sähköinen turvaliivi, joka toimii tavallisilla paristoilla ja antaa koiraa mahdollisesti purevalle sudelle voimakkaan sähköshokin. Tuote vaatii vielä lisäkehittelyä, samoin kuin vastaavanlainen pippuriliivi.

Myös erilaisten hajusteiden ja kulkusten käytön vaikutuksia tutkitaan. Tällaiset kokeilut saattavat tulevaisuudessa pelastaa monen koiran hengen, ja uusien menetelmien kehittämiseen tulisikin panostaa aiempaa enemmän.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen susipuhelinpalvelusta on joinakin vuosina saanut tietoa pannoitettujen susien liikkeistä. Metsästys voidaan siten suunnata alueille, joilla suden kohtaamisen riski on sillä hetkellä pienempi. Palvelun hyöty on kuitenkin rajallinen, sillä tutkimussusia on vain muutamia. Susipuhelinpalvelua on tuettu maa- ja metsätalousministeriön varoista, mutta pantaseurannan lisääminen vaatisi lisäresursseja susitutkimukselle.

Niillä alueilla, joilla susipuhelinpalvelu ei ole käytössä, voidaan aiottu metsästysalue tutkia etukäteen sudenjälkien löytämiseksi. Mikäli tuoreita jälkiä löytyy, on parasta vaihtaa paikkaa ennen koiran irti päästämistä.

Myös muilla yksinkertaisilla keinoilla voidaan pienentää vahinkoriskiä. Koiraa ei tule pitää tarpeettomasti irti ja se on syytä ottaa kiinni mahdollisimman pian ajon jälkeen. Koiralla voidaan käyttää tutkapantaa, jonka avulla sen paikantaminen on onnistuu nopeasti. Lisäksi ensimmäisen jahdin jälkeen tulisi siirtyä riittävän kauas seuraavaa ajoa varten, mikäli samana päivänä on tarkoitus ampua useampia eläimiä.

Aktiivinen karkottaminen

Kun halutaan ehkäistä suden liikkuminen ihmisasutuksen liepeillä, on tärkeää sulkea kaikki ravinnoksi kelpaava pois sen ulottuvilta. Tällä tarkoitetaan lemmikkieläinten lisäksi muun muassa talous- ja teurasjätteitä. Myös valokuvaushaaskat tulee sijoittaa tarpeeksi etäälle asutuksesta. Jo asutuksen läheisyyteen tottuneita susia voivat viranomaiset yrittää karkottaa esimerkiksi kumiluodeilla tai valopistoolilla.

Tukea ennaltaehkäisyyn

Susivahinkojen ennaltaehkäisyä on tuettu valtion varoista. Vahinkojen estämisessä noudatetaan kustannusvastaavuusperiaatetta, jonka mukaan kohteen suojaaminen julkisin varoin ei ole perusteltua, mikäli suojauskustannukset ylittävät suojeltavan kohteen arvon.

Maa- ja metsätalousministeriö osoittaa harkinnanvaraisesti tukea petovahinkojen ennaltaehkäisyyn ja tutkimushankkeisiin. Susiaitamateriaalia on ollut tarjolla kysynnän mukaan. Ministeriö ei kuitenkaan rahoita aidan pystytyksestä aiheutuvia kuluja. Susiaidan rakentaminen on työlästä, ja vaatii yleensä talkoo- tai palkkatyövoimaa. Luonto-Liiton susiryhmä ja eräät muut järjestöt ovat osallistuneet susiaitojen rakentamiseen vapaaehtoisvoimin, mutta näin ei kyetä auttamaan läheskään kaikkia halukkaita.

Päävastuu susivahinkojen estämisestä sekä siihen liittyvästä materiaalien hankinnasta ja neuvonnasta on Metsästäjäin keskusjärjestöllä ja alueellisilla riistanhoitopiireillä. Alueelliset erot vastuun hoitamisessa ovat kuitenkin suuria.

Panostaminen susivahinkojen ennaltaehkäisyyn vaatii uudenlaista asennoitumista. Käytettävistä menetelmistä tulee tiedottaa tehokkaammin, ja lisäksi tarvitaan uusia, innovatiivisia ratkaisuja.

Vaikka vastuu eläinten suojaamisesta on niiden omistajalla, tulee yhteiskunnan turvata riittävät resurssit vahingonestoon. On kohtuullista, että susialueella asuville korvataan susista aiheutuvia lisäinvestointeja. Julkisten varojen painopistettä tuleekin muuttaa susivahinkojen korvaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn.

Kun vahinko on jo tapahtunut

Suden satunnainen vierailu taajama-alueella tai haja-asutusalueella asuvan ihmisen pihapiirissä ei ole häiriökäyttäytymistä. Susi pyrkii välttämään ihmisasutusta, mutta tiheämmin asutuilla alueilla on luonnollista, että toisinaan susi ja ihminen kohtaavat.

Mikäli jokin susiyksilö tai lauma kuitenkin erikoistuu koirien tai kotieläinten syömiseen, ne on syytä poistaa eli käytännössä ampua. Näin estetään asenteiden kärjistymistä kaikkia susia kohtaan ja saadaan jatkuvat vahingot loppumaan. Susien ampumisen pitäisi olla kuitenkin vasta viimeinen keino, ensisijassa vahinkoja tulisi estää.

Sudenkaatolupien tulisi kohdistua vain toistuvasti vahinkoa aiheuttaviin susiin eli yksilöihin, jotka ovat oppineet käyttämään koiria tai karjaa ravinnokseen. Kohdistamalla luvat oikein voidaan estää suden tottumista ihmiseen.

Jos jollekin sudelle on saatu kaatolupa, olisi ehdottomasti varmistettava, että jahdin kohteena on oikea yksilö. Jos on tarkoitus ampua koko lauma, jahti pitäisi aloittaa nuorista yksilöistä. Johtajapari ei ahdistettunakaan jätä reviiriään ja on siten helpommin löydettävissä myöhemminkin. Nuoret yksilöt voivat sen sijaan harhailla pitkienkin matkojen päähän.

Tarvitaan toimiva korvausjärjestelmä

Vahinkojen minimoinnista huolimatta menetyksiä tulee aina tapahtumaan. Esimerkiksi porovahinkojen ennaltaestäminen on erittäin vaikeaa. Tämän vuoksi on olennaista, että käytössä on toimiva vahingonkorvausjärjestelmä.

Petovahingonkorvausjärjestelmää uudistettiin viimeksi vuonna 2009, jolloin petovahinkojen omavastuuosuus poistettiin ja lisättiin laskennallinen vasahävikkikorvaus poronhoitoalueelle. Vahingonkorvausjärjestelmää täytyy kehittää edelleen siitä lähtökohdasta, että susilla on oikeus kuulua Suomen luonnonvaraiseen eliöstöön.