Sijainti: Pääsivu / Susitietoa / Ihmisvahingot

Ihmisvahingot

Suurena petoeläimenä susi saattaa aiheuttaa ihmiselle vaaratilanteita, mutta kokoonsa nähden susi on tehnyt suoraan ihmiselle erittäin vähän vahinkoa. Tavallisin syy suden ihmiseen kohdistamaan hyökkäykseen on rabiestartunta. Myös suden kesyyntyminen voi aiheuttaa poikkeustilanteita.

Normaalisti susi kuitenkin pelkää ihmistä, ja todennäköisyys joutua suden hyökkäyksen kohteeksi on hyvin pieni.

Poikkeuksellista käyttäytymistä

Suomessa suden ei tiedetä tappaneen tai vahingoittaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen. Suden uhreina arvioidaan 1800-luvulla menehtyneen 77 ihmistä yhteensä viiden tapahtumasarjan aikana.

Tunnetuin on tapaus, jossa 22 lasta menetti henkensä Turun seudulla vuosina 1879-1882. Surmiin syyllistyneitä susia oli ilmeisesti vain kaksi, ja susiparin poikkeukselliseen käyttäytymiseen on haettu selitystä niiden terveydentilasta, alkuperästä ja lajipuhtaudesta.

Susista on säilynyt valitettavan vähän tietoja, mutta toisen niistä tiedetään olleen vanha, heikkokuntoinen naaras. Kyseessä saattoi olla rabiekseen sairastunut yksilö.

On myös mahdollista, että ihmisarkuuden puute oli seurausta tuolloisista pyynti- ja tapporahakäytännöistä: sudet pyydystettiin kesällä pentuina ja suljettiin tarhoihin talveen asti, koska talvella pyydetyistä susista sai kaksinkertaisen tapporahan ja talviturkista kesäturkkia paremman hinnan. Näistä tarhoista pääsi toisinaan karkuun ihmisiin tottuneita susia. Myös luonnollisen ravinnon puute saattoi olla osasyynä kyseiseen surunäytelmään, sillä hirvikanta oli 1800-luvulla metsästetty vähiin ampuma-aseiden kehityksen ja esimerkiksi katovuosien 1866-68 aiheuttaman kovan nälänhädän johdosta.

Susi on kiistatta ollut 1800-luvulla syyllinen ihmisten kuolemaan. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin olleet harvinaisia ja suden maine verenhimoisena ihmistappajana on liioiteltu. Suden tiliin on monesti laitettu surmia, joita se ei ole tehnyt. Katoamisia on selitetty ja jopa murhia ja itsemurhia peitelty tekemällä sudesta syntipukki. Ennen nykyaikaista kuolemansyyn tutkimusta on lisäksi ollut melkoisen mahdotonta sanoa kaikissa tapauksissa, ovatko eläimet tappaneet uhrin, vai ovatko ne vain syöneet sitä kuoleman jälkeen.

Näissä asioissa miesmuisti on myös harvinaisen pitkä. Suden 1700- ja 1800-luvuilla aiheuttamia todellisia tai kuviteltuja kuolemantapauksia muistellaan vieläkin. Perimätietoa muista noin kaukaisista asioista ei juuri enää elä, ehkä sotakertomuksia lukuun ottamatta.

Tänä päivänä ihmisvahingoille altistavia tekijöitä on vähemmän kuin 1800-luvulla. Suden ravintotilanne on erinomainen. Rabies on saatu maassamme hyvin kuriin, ja rokotesyöttien kylvämisellä maastoon estetään taudin uudelleen leviämistä. Lisäksi susivahinkoja ehkäistään poistamalla ihmisasutuksen laitamilla toistuvasti oleskelevat susiyksilöt.

Riski joutua suden hampaisiin nyky-Suomessa on siis  paljon pienempi kuin kuvitellaan, vaikkakin vaara on aina olemassa villin petoeläimen kohdalla.

 

Vertailun vuoksi: muiden eläinten aiheuttamat ihmisvahingot

On aiheellista verrata suden aiheuttamia kuolleisuuslukuja muiden eläinten aiheuttamiin vahinkoihin. Suden ihmiselle aiheuttamia riskejä selvittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa laskettiin suden tappaneen koko maailmassa todistetusti alle 3000 ihmistä viimeisen 300 vuoden aikana, eli keskimäärin alle 10 vuodessa. Erityisesti Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa vahingot ovat jääneet vähäisiksi: viimeisen 50 vuoden aikana suden hampaisiin on päätynyt alle 20 ihmistä.

Käärmeenpuremiin sen sijaan kuolee maailmassa vuosittain noin 40 000 ihmistä. Suomessa kyy tappoi ihmisen viimeksi vuonna 1998, mutta vuosina 1998-2005 kuoli yhdeksän ihmistä ampiaisen, herhiläisen tai mehiläisen pistoon.

Hirvikolareissa on viimeisen 50 vuoden aikana kuollut satoja suomalaisia. Hirvikolarit vaativat maassamme vuosittain 5-12 kuolonuhria ja 150-350 loukkaantunutta. Lisäksi peurakolareissa vammautuu kymmeniä. Kolarit tulevat myös kalliiksi. Liikennevakuutuskeskuksen ja Tiehallinnon tilastojen mukaan hirvieläinten autoille ja ihmisille aiheuttamat vahingot maksoivat vuonna 2005 yhteiskunnalle 87 miljoonaa euroa. Vahinkojen yleisyys on osittain selitettävissä petoeläinten niukkuudella.

Myös kotieläimet näyttävät olevan sutta vaarallisempia. Tilastokeskuksen mukaan vuosien 1998-2005 aikana lehmä surmasi kolme, hevonen kolme, sonni yhden ja pässi yhden ihmisen. Näiden lisäksi sattui useita vakavia vammautumisia. Nämä tapaukset eivät saa juurikaan palstatilaa julkisuudessa.

Ihmisen paras ystävä, koira, aiheuttaa vuosittain yksin Yhdysvalloissa 16-18 hengen kuoleman. Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana. Valtaosa vakuutusyhtiöiden korvaamista, eläinten ihmisiin kohdistamista vahingoista on ollut koirien aiheuttamia.

Entäpä sitten oma lajimme? Metsästäjät ampuvat Suomessa lähes joka vuosi yhden kollegansa hengiltä. Liikenteen uhriksi on viimeisen 50 vuoden aikana joutunut yli 20 000 ihmistä, ja loukkaantuneita on monin verroin enemmän. Auto onkin koulumatkoilla sutta moninkertaisesti suurempi uhkatekijä lasten turvallisuudelle.

Viimeisen 50 vuoden aikana on maassamme myös tehty tuhansia tappoja ja murhia. Pelkästään vuonna 2005 menehtyi 203 ihmistä henkirikosten ja rattijuoppojen uhreina.