Sijainti: Pääsivu / Suden Aika -jäsenkirje 2022

Suden Aika -jäsenkirje 2022

 

SUSIA JA IHMISIÄ

Susista on tämän vuoden kannanhoidollisen metsästyksen yhteydessä käydyn keskustelun myötä uutisoitu Suomessa kenties enemmän kuin koskaan. Moni asiasta aiemmin tietämätönkin havahtui nyt sudenmetsästyksen järjettömyyteen, kun erämaassa asuva Saunalahden lauma sai Suomen riistakeskukselta kaatoluvan. Susilauma ei ollut aiheuttanut mitään vahinkoja, eikä se ollut uhka ihmisille tai kotieläimille. Kannanhoidollisen metsästyksen eri työryhmissä Luonto-Liiton susiryhmän mielipiteet on järjestelmällisesti ohitettu ja niitä on ollut vaikeaa saada edes kirjattua pöytäkirjaan. Näyttää erittäin selvältä, että kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen Luonnonvarakeskuksen tutkimusten ollessa kesken ja koko metsästyksen ollessa EU:n luontodirektiivin vastainen, on sutta käytetty ainoastaan politikointiin. Samaa ovat harrastaneet myös muutamat kansanedustajat kertoessaan toistuvasti mediassa paikkaansa pitämättömiä asioita niin Saunalahden laumasta kuin susista ylipäätään. Toki vastaavaan on moni muukin poliitikko syyllistynyt tuskastuttavan usein. Samaan hengenvetoon yritetään ajaa susiasioiden hoitoa maakuntiin, vaikkei se ole laillisesti mahdollista ja tehdä selvää ”susieroa” maalaisten ja kaupunkilaisten välille. Tähän syyllistyvät niin poliitikot kuin susivihaajatkin. Tosiasiassa susia voidaan lähteä metsästämään vaikkapa Espoosta ja susien suojelijoita asuu ympäri Suomen. Yksi perustelu kannanhoidolliselle metsästykselle –vastoin useita tutkimuksia– on suden hyväksynnän lisääminen ja salametsästyksen vähentäminen.


Miksi kannanhoidollinen metsästys vaikuttaisi ehkäisevästi salametsästykseen jää selittämättä. Suden salametsästyksessä kun on aina kyse suoranaiseta vihasta eläintä kohtaan ja monesti susi yritetään tappaa mahdollisimman kivuliaasti tai myrkyttämällä. Salametsästyksestä jää harvoin kiinni, mutta viime aikoina on uutisoitu useammastakin räikeästä salametsästystapauksesta. Lieksassa 16 suden myrkytystapauksessa niin myrkyttäjä kuin eräs erotetuista petoyhdyshenkilöistäkin edusti opettajakuntaa. Tämä selittänee, miksi esimerkiksi kouluvierailijoita ei haluta joihinkin kouluihin joko vanhempien tai opettajien toimesta. Susivihaa levitetään aktiivisesti sitä varta vasten perustetuissa someryhmissä ja käytännössä kaikkien susista kertovien artikkelien kommenttiosioissa. Susien parissa työskenteleviä tai vapaaehtoisia haukutaan törkeästi, misinformaatiota levitetään jatkuvasti ja kannustusta on niin salametsästykseen kuin kuvauskojujen polttamiseenkin. Tätä tapahtuu valitettavasti myös Luonto-Liiton susiryhmän Facebook-sivulla; yksi pahimmista hyökkäyksistä kohdistui nuorille suunnattuun susiretkeen. Tällöin ryhmän seuraajista jouduttiin poistamaan uhkailevia tai muuten ala-arvoisesti kommentoivia henkilöitä jopa minuutin välein. Myös suojelupuolta on valitettavasti syytetty uhkailuista. Täytyy vain toivoa, että tällä puolella käyttäydyttäisiin asiallisesti, koska tappelu ei aja suden etua.


  

 

Susia suojellaan intohimoisesti, niitä vihataan intohimoisesti ja niillä on nykypolitiikassa yllättävän suuri rooli. Suden tärkein tehtävä huippupetona kuitenkin unohtuu usein julkisesta keskustelusta. Susi pitää niin saaliseläinkannat kuin ympäröivän ekosysteeminkin terveempänä. Esimerkiksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu naali on yksi suurimmista Lapin petotyhjiön kärsijöistä – naali tarvitsisi susien ja ahmojen jättämiä haaskoja elääkseen. Naalin kilpailija kettu ei olisi myöskään levinnyt yhtä tehokkaasti Lappiin, jos siellä olisi ollut terve petokanta. Aika näyttää miten siirtoistutetut naalit selviävät ilman suurpetoja.


Toivomme, että keskusteluissa osattaisiin nostaa esille se tosiasia, että susi ei ole suinkaan verenhimoinen peto, joka ilkeyttään tai röyhkeyttään tappaisi lampaita tai koiria. Susi tappaa elääkseen ja suojellakseen reviiriään – niin kuin muutkin lihansyöjät. Omasta laumastaan susi taas pitää huolta parhaansa mukaan ja tutkijat puhuvatkin mielellään nykyisin perhelaumoista. Susi ei tiedä, että jatkuvien metsähakkuiden, rakentamisen ja karjalle tehtyjen laitumien takia se ei enää saisi poistua metsän uumenista. Poistuessaan se leimataan ”pihasudeksi” tai ”häiriköksi” (vaikka pihapiirikin voi kattaa niin peltoja kuin metsänreunaakin). Ja, kuten saimme todeta Saunlahden laumankin esimerkistä, vainotaan sutta myös keskellä erämaisinta metsääkin. Tietämättä aiheuttamastaan kohusta susi yrittää jatkaa eloaan Suomen luonnossa. Ja susi käyttäytyy niin kuin susi, niin kuin suden kuuluukin. Ja hyvä niin, koska jos se käyttäytyisi kuten ihminen niin asiat olisivat oikeasti huonosti.


Mari Nyyssölä-Kiisla

Puheenjohtaja

Luonto-Liiton susiryhmä