Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton lausunto koskien metsästysasetusta

Luonto-Liiton lausunto koskien metsästysasetusta

Luonto-Liitto ry:n lausunto valtioneuvostolle koskien luonnosta metsästysasetuksen muuttamisesta 5.4.2018.
Luonto-Liiton lausunto koskien metsästysasetusta

Kuva: Antti Salovaara

On hyvä, että taantuvista ja uhanalaisista lajeista tulee tehdä saalisilmoitus. Metsästysasetuksen muuttaminen siten, että tietyistä lajeista edellytetään saalisilmoituksen tekemistä, on kuitenkin täysin riittämätön teko uhanalaisten lajien ollessa kyseessä.

Metsästyslain 20 § todetaan, että metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti siten, etteivät riistaeläinkannat vaarannu. Uhanalaisten lajien kannat eivät kuitenkaan kestä metsästystä, ja metsästyksen sijaan kantoja pitäisi kaikin keinoin pyrkiä vahvistamaan.

Asetuksessa edellytetään saalisilmoituksen tekemistä villisiasta, metsäkauriista ja vaarantuneista (VU) lajeista, joihin kuuluvat hilleri, haapana, metsähanhi, haahka ja isokoskelo, sekä erittäin uhanalaisista lajeista (EN) jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka, lapasorsa, tukkakoskelo ja nokikana.

Luonto-Liiton näkemyksen mukaan uhanalaisia lajeja ei tule metsästää ja ne tulisi pyrkiä rauhoittamaan. Metsästysasetus antaa mahdollisuuden ampua vapaa-ajan harrastuksena uhanalaisia lajeja ilman saalisrajoituksia. Lisäksi sorsastus hämärässä ja pimeällä on yhä sallittua, vaikka on tiedossa, että lajien erottaminen toisistaan hämärässä on erittäin vaikeaa. Haahkakoiraiden metsästyksen salliminen kesällä 1.6. lähtien ei ole asianmukaista ja metsästäminen pesimäaikana aiheuttaa häiriötä myös muille lajeille, jotka pesivät saaristossa.  

Luonto-Liitto katsoo, että hillerikantaa hoidetaan  välinpitämättömästi. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa hilleriä saa vapaasti metsästää koko vuoden ajan, 1.8.-31.7. välisenä aikana. Ainoastaan hillerinaaras on rauhoitettu, ja sekin vain jos pennut sattuvat seuraamaan naarasta. On ollut pitkään tiedossa, että hilleri on lajina taantunut voimakkaasti ja esiintyvyys on enää laikuttaista. Norjassa hillerin uhanalaisuusluokitus on sama (VU) kuin Suomessa, mutta hilleri on kokonaan rauhoitettu. Luonto-Liitto katsoo, että Suomen tulee viipymättä seurata Norjan mallia ja rauhoittaa hilleri.

Uuden metsästysasetuksen mukaan kärpän ja näädän kuolleisuutta pyritään lisäämään pidentämällä lajien metsästysaikaa kolmella kuukaudella (1.8-31.3). Muutosta perustellaan hallintobyrokratian vähenemisellä, koska vahinkoa tuottavien yksilöiden metsästykseen ei tarvitsi enää hakea poikkeuslupaa. Metsästys kohdistuisi kuitenkin uudistuksen myötä pääosin yksilöihin, jotka eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Luonto-Liitto ei näe tarvetta pidentää lajien metsästysaikaa. Vuonna 2008 julkaistun riistakantaselvityksen1 mukaan kärppäkannan todettiin pienentyneen lähes puoleen 1980-luvun kannasta. Myös tuoreimpien selvitysten2 mukaan hyvienkin kärppävuosien jälkitiheys on ollut yhä vaatimattomampaa. Kärppää uhkaavat ilmastonmuutoksen tuomat haasteet lumettomien talvien myötä, mikä tulee aiheuttamaan lisäkuolleisuutta ja sopeutumishaasteita lumisiin talvioloihin sopeutuneelle lajille. Vikkelän kärpän näkeminen tuottaa suurta iloa luonnossa kulkijalle ja pienjyrsijöitä pääravintonaan käyttävän kärpän läsnäoloon suhtaudutaan pääosin positiivisesti.

Näätä on hidas lisääntyjä ja naaraan on havaittu synnyttävän ensimmäisen pentueen keskimäärin kolmen vuoden ikäisenä. Pennut jättävät pesän ja seuraavat emoa 2 kuukauden ikäisinä ja ne itsenäistyvät vasta 3-4 kuukauden iässä. Pennut, jotka syntyvät toukokuun aikana, seuraavat emoa vielä elokuussa, jolloin metsästys uuden metsästysasetuksen mukaan on tarkoitus aloittaa. Emon jäätyä hetitappaviin rautoihin, jäävät poikaset omilleen, mikä pienentää niiden selviytymismahdollisuuksia ja on eläinsuojelullinen ongelma. On huomattava, että näädän metsästyksen salliminen elokuun alusta poikkeaisi muiden pohjoismaiden metsästysajoista, missä näädän metsästys sallitaan myöhempänä ajankohtana.    

Oravan metsästys on jäänne entisajoilta, jolloin oravan turkki oli arvokas. Nykypäivänä oravalla ei ole saalisarvoa ja oravan metsästyksen voidaan katsoa olevan pelkkää huvimetsästystä. Ruotsissa orava on ollut rauhoitettu jo 2000-luvun alusta lähtien. Oravan metsästyksen lisäämisen sijaan tulisi lajin metsästyksestä Luonto-Liiton näkemyksen mukaan vähitellen luopua Suomessakin.

Mäyrän metsästysaikaan ei ole suunnitteilla muutosta uuden metsästysasetuksen myötä. Luonto-Liitto pitää epäeettisenä ja ongelmallisena mäyrän talvella tapahtuvaa metsästystä, jossa luolastoissa talviunta nukkuvia yksilöitä metsästetään käyttämällä luolakoiria. Koiran aiheuttama häiriö pakottaa tokkurassa olevat mäyrät liikkeelle kesken talviunen ja usein luolastoa joudutaan myös kaivamaan auki. Mäyrän tavoin myös supikoirat nukkuvat talviunta ja usein molemmat lajit nukkuvat samoissa luolastoissa. Luonto-Liitto esittää, että mäyrä ja supikoira tulee rauhoittaa aikana, jolloin lajit ovat vaipuneet talviuneen. Myös karhu nukkuu talviunta eikä karhua saa ajaa tai metsästää talvipesältä.   

Meri- ja kanadanhanhien metsästyksen salliminen kymmenen päivää nykyistä aikaisemmin ei tule vähentämään vahinkoja, millä muutosta perustellaan. Perimmäinen syy hanhenmetsästyksen aikaistamiseen pelloilta lieneekin saaliin määrän maksimointi sepelkyyhkyjahdin yhteydessä. Hanhia voi karkoittaa pelloilta muutoinkin kuin tappamalla niitä esimerkiksi käyttämällä karkoittimia tai ohjaamalla ne pois ongelmallisilta pelloilta perustamalla ”hanhipeltoja” missä viljellään hanhille tarkoitettuja viljelyskasveja.

Myös metsäkanalintuihin (metso, teeri, pyy) kohdistuvaa metsästyspainetta pyritään lisäämään metsästysaikojen pidentämisen myötä. Metsästyksen lisääminen vaikuttaisi asetusmuistion mukaan metsäkanalintujen elinympäristön parempaan huomioimiseen metsätaloudessa, mikä lisäisi luonnon monimuotoisuutta. Luonto-Liitto ei näe, miten taantuneiden metsäkanalintujen kuolleisuuden lisääminen edesauttaisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Luonnon monimuotoisuutta lisätään suojelemalla taantuvia lajeja ja parantamalla niiden elinympäristöjä, eikä metsäkanalintujen metsästysaikaa siten tule pidentää. Luonto-Liitto ei pidä hyvänä toimintamallia, jossa metsäkanalintukantaa pyritään vähentämään heti kun kanta on kasvanut, eli ns. hyvinä lintuvuosina.

 

Viitteet:

1 Riistakannat 2008 

2 Riistakannat 2016


Salla Tuomivaara 

Toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto ry


Christa Granroth

Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen

 

Lisätiedot:

Christa Granroth:

c.granroth@gmail.com

susiryhma@luontoliitto.fi