Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Luonto-Liiton mielestä ahman metsästystä poikkeusluvilla ei tule sallia.
Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Kuva: Craig Jones Wildlife Photography

Talvella 2017 ammuttiin kahdeksan ahmaa. Asetuksen mukaan sama toistuisi tulevana seuraavana talvena, joka tarkoittaisi yhteensä 16 ahman tappamista kahden vuoden aikana poronhoitoalueelta, jossa arviolta liikkuu vain noin 100 ahmaa. Ahma luokitellaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusarvioinnin perusteella erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suomen ahmakanta on yli 30 vuoden täysirauhoituksesta huolimatta kasvanut hitaasti. Vuoden 2013 kanta-arvion perusteella yksilömäärä on pysynyt samana tai jopa hieman laskenut. Vuonna 2013 ahmakanta arvioitiin 230­–250 yksilön suuruiseksi. Talvella 2016/2017 ahmakanta on arvioitu 220–250 yksilön suuruiseksi.

Laittoman metsästyksen on todettu olevan osa ahman populaatiodynamiikkaa, jolla on negatiivinen vaikutus ahmakannan kasvuun. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 60 % aikuisten ahmojen kuolleisuudesta johtui laittomasta metsästyksestä, joka pääosin tapahtui lumisena vuodenaikana, ajoittuen Lapissa joulu-toukokuulle. Lisäksi tutkimuksan mukaan laittomassa metsästyksessä tapetaan vuosittain 10 % aikuisten ahmojen kokonaiskannasta. Kannan kasvua rajoittaa myös luontaisesti poikasiin kohdistuva lajinsisäinen predaatio.

Tunturi-Lapin ahmakanta lasketaan osaksi Skandinavian ahmapopulaatiota, jossa kannan geneettinen vaihtelu on suhteellisen pientä johtuen muun muassa liian vähäisestä vaihtuvuudesta toisten populaatioiden kanssa. Tästä johtuen tulevaisuudessa on tärkeää, että Skandinavian ahmapopulaatio saisi geneettistä vahvistusta suomalais-venäläisestä populaatiosta. Suomen ahmakannan pienuuden vuoksi kannan geneettinen monimuotoisuus tulisi selvittää myös Suomessa. 

Suomella tulee olla elinvoimainen ahmakanta, jonka määrittämisestä voi ottaa mallia Ruotsista. Ruotsin ympäristöviranomainen (Naturvårdsverket) on asettanut ahmakannan vähimmäistavoitteeksi 600 yksilöä, jonka katsotaan takaavan lajin säilymisen elinvoimaisena osana luontoa pitkällä aikavälillä. Vuonna 2017 Ruotsin ahmakanta on arviolta noin 522 yksilön suuruinen.

Ahman poikkeusluvilla tapahtuvan metsästyksen sallimista on perusteltu sillä, että metsästys sallitaan myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa ahmakanta oli yhtä pieni kuin Suomessa viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Norjassa on tehty päätös ahman enimmäiskannasta, joka on ylittynyt. Norjassa tapahtuvasta metsästyksestä huolimatta maan ahmakanta on suurempi kuin Suomen käsittäen noin 324 yksilöä. Metsästyksen salliminen ei voi pohjautua muiden maiden toimintatapoihin, koska maiden väliset olosuhteet ja kannankoko ovat erilaisia. Varsinkin naaraiden tappaminen on vahingollista Suomen pienelle ahmakannalle, koska ahma on hidas lisääntymään. Ruotsalaisen ahmaprojektin mukaan noin 60 prosenttia naaraista synnyttää ensimmäisen kerran kolmen vuoden ikäisinä ja 29 prosenttia vasta neljän vuoden ikäisinä. Pentuja ei synny, jos naaras ei onnistu löytämään riittävästi ravintoa. Tämän vuoksi vuodessa vain noin puolet naaraista saa pentuja ja 30 prosenttia kyseisistä naaraista menettää pennut ennen kesäkuuta. Metsästyksen yhteydessä on vaikea todentaa, ettei kyseessä ole emo, jolla on poikasia. Norjassa ahmat nukutetaan ennen lopetusta helmikuun keskivaiheesta lähtien, jotta emojen tappamiselta vältytään.

Ruotsissa suurpetojen esiintyvyyteen pohjautuvaan korvausmenetelmään siirtyminen vuonna 1996 on saanut ahmakannan kasvamaan ja levittäytymään maahan. Luonto-Liitto esittää, että Suomessa siirrytään yksittäisten porojen korvaamisesta Ruotsin korvausmenetelmään. Reviirikohtainen korvausmenetelmä on Suomessa käytössä jo maakotkalla. Ongelmia aiheuttavat ahmat tulee siirtää poronhoitoalueen ulkopuolelle kansallispuistoihin tai valtion suojelualueille. Tämä toimenpide olisi ahman hoitosuunnitelman mukainen, eli ahmojen levittäytymistä uusille elinalueille poronhoitoalueen ulkopuolelle tuetaan.

Ahma on pääasiassa haaskaeläin, joka hyödyntää muiden suurpetojen tappamia tai muutoin kuolleita poroja. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan noin 50 prosenttia ahman hyödyntämistä kuolleista poroista oli peräisin ilveksen saalistukselta. Luonto-Liiton mielestä porovahingot tulee dokumentoida ja varmistaa nykyistä paremmin maastotarkastuksien avulla. Vaikka porossa on ahman syöntijälkiä, poron kuolinsyy voi olla jokin muu. Syyt ahmavahinkojen suuriin vuosittaisiin vaihteluihin tulisi myös selvittää. Resursseja laittoman metsästyksen valvontaan tulee lisätä.

Ahman metsästys moottorikelkkoja ja helikopteria apuna käyttäen on kiellettävä, eikä sitä tule sallia muidenkaan suurpetojen metsästyksessä. Erittäin uhanalaisia lajeja ei myöskään tule metsästää luonnon monimuotoisuutta turvaavilla suojelualueilla.

Salla Tuomivaara, toiminnanjohtaja, salla.tuomivaara@luontoliitto.fi p. 0400 530 990

Lisätiedot: Christa Granroth, Luonto-Liiton susijaosto, c.granroth@gmail.com