Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liitto jätti maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon koskien ilveskannan hoitosuunnitelmaa

Luonto-Liitto jätti maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon koskien ilveskannan hoitosuunnitelmaa

Luonto-Liitto jätti maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon koskien ilveskannan hoitosuunnitelmaa

Kuva: Irma Kortekallio

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöön luonnoksesta Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaksi (2082/04.04.04.00/2017)

Luonto-Liitto katsoo, että ilveskannan hoitosuunnitelman taustaosio on pääosin hyvä.

Hoitosuunnitelman kappale 4 kannanhoidon taustaosiossa käsittelee ilveksen taloudellista ja sosiaalista merkitystä Suomessa. Tekstissä käsitellään ilvestä ainoastaan yhden vapaa-ajan harrastuksen, eli metsästyksen kannalta.

Hoitosuunnitelman taustaosiossa kohdassa 4 on maininta ilveksen metsästykseen käytettävistä tuhansista henkilötyöpäivistä ja metsästykseen liittyvästä fyysisestä kuormituksesta ja hyvinvointivaikutuksista. Luonto-Liiton mielestä vapaa-ajanharrastuksena tapahtuvaa metsästystä ei tulisi mainita henkilötyöpäivinä, koska ilveksen metsästys ei ole työtä ja kyse on harrastajan omasta valinnasta. Näin ollen ei myöskään tulisi mainita, että metsästys aiheuttaa fyysistä kuormitusta.

Suomessa on olemassa paljon harrastusmahdollisuuksia, joten silmälläpidettävän lajin metsästyksen perusteleminen sosiaalisella hyvinvoinnilla on kyseenalaista.

Taustaosiossa kappaleessa 10 ilveksen kannankasvu on mainittu voimakkaaksi ja ilvesten todetaan aiheuttaneen sosiaalista haittaa alueilla, joissa niitä on eniten. Kannanhoidollinen metsästys todetaan mitoitetun siten, että voimakas ilveskannan kasvu saataisiin hallintaan. On huomattava, että ilves on silmälläpidettävä laji, jonka kannan kasvu pitäisi nähdä myönteisenä. Silmälläpidettävän lajin ollessa kyseessä hoitosuunnitelman tulisi pyrkiä kannan lisäämiseen, sen sijaan, että pyritään kasvun hidastamiseen ja sen laskemiseen (tämä on ollut tavoitteena hoitosuunnitelman tavoiteosion mukaan muun Suomen alueella metsästysvuoteen 2016-2017 saakka). Metsästyksen tulisi perustua kiintiömetsästyksen sijaan poikkeuslupiin, jotka kohdennettaisiin vain tiettyihin ongelmia aiheuttaviin yksilöihin muiden vaihtoehtoisten keinojen ollessa tehottomia. Vaihtoehtoja ilveksen metsästykselle ovat esimerkiksi erilaiset karkotuskeinot tai ilveksen siirtäminen pois, mikäli ilves liikkuu pihan läheisyydessä. Jos ilves on heikkokuntoinen, eläin toimitetaan hoitoon.

Tavoiteosiossa 5.3 todetaan, että ilvesnaaras, jota saman vuoden pentu seuraa, on rauhoitettu. Luonto-Liitto katsoo, että ilvekset, jotka liikkuvat ryhmänä, tulee rauhoittaa kokonaisuudessaan, eikä vain siten, että naaras on rauhoitettu. Näin vältytään riskiltä, että naaras ammutaan.

Luonto-Liiton mielestä on hyvä, että ilveksen metsästyksessä on koirien käytön osalta otettu huomioon eettisyys (Tavoiteosio kappale 5.3). Mahdollisten säädösten valmistelu on kuitenkin jätetty tulevaisuuteen. Luonto-Liitto katsoo, että Suomen tulisi seurata ruotsalaista mallia koirien käyttöön liittyvissä säädöksissä. Ruotsissa on sallittua käyttää vain kahta koiraa ilveksen metsästyksessä, minkä lisäksi koiria ei saa vaihtaa toisiin jahdattaessa samaa ilvesyksilöä saman päivän aikana. Lisäksi Ruotsissa haavakoiden jäljittämiseen koulutetun koiran tulee olla saatavilla kahden tunnin kuluessa.

Silmälläpidettävän lajin hoitosuunnitelman päämääränä ei saisi olla kannan pitäminen mahdollisimman alhaisena. Hoitosuunnitelmassa on todettu, että ilvesten pentukuolleisuus on 50 prosentin luokkaa luonnostaankin, ilman metsästystä. Osa ilveksistä menehtyy myös laittoman pyynnin takia. Yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi riistanhoidon kannalta on mainittu ilveksen pieniin hirvieläimiin kohdistama saalistuspaine (Tavoiteosio 5.) Lupahakemusten perusteena on mainittu ilvesten aiheuttamat riistavahingot ja hakemuksissa 35 % hakijoista on ilmoittanut riistavahinkojen olevan merkittävä peruste kaatoluvan hakemiseksi (Taustaosio 11.2). Petoeläinten aiheuttama saalistus kuuluu oleellisena osana luonnon kiertokulkuun, eikä pyyntilupia tule myöntää sen perusteella, että ilves käyttää ravinnokseen muita luonnonvaraisia eläimiä. Jos näin toimitaan, osoittaa se luonnosta vieraantumista. 

Luonto-Liitto toivoo, että ilveksen hoitosuunnitelmassa otetaan huomioon kansalaismielipide, eikä ainoastaan metsästykseen osallistuvien henkilöiden näkemystä. Ilveksen havaitseminen luonnossa on monen luontoharrastajan unelma ja pelkästään ilveksen jäljet aiheuttavat useimmissa ihmisissä suurta innostusta. Esimerkiksi Ruotsissa kansalaiset ovat useaan kertaan äänestänyt ilveksen maan suositummaksi luonnonvaraiseksi eläimeksi. Suomessa tulos on samansuuntainen Think if Laboratories ja WWF:n tekemässä kyselyssä*). Suomessa olisi tärkeää tavoitella myös muiden suurpetojen kannankasvua, erityisesti suden ja ahman.

*) Linkki Think if Laboratories ja WWF:n tekemään mielipidekyselyyn: Suomalaiset suhtautuvat ilvekseen myönteisesti.

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaiset-suhtautuvat-ilvekseen-myonteisesti-1741.a

 

Salla Tuomivaara 

Toiminnanjohtaja / Luonto-Liitto ry


Mari Nyyssölä-Kiisla

Puheenjohtaja / Luonto-Liiton susiryhmä


Lisätiedot:

Christa Granroth Luonto-Liiton susiryhmä, c.granroth@gmail.com

susiryhma@luontoliitto.fi