Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton lausunto koskien maa- ja metsätalousministeriön luonnosta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi

Luonto-Liiton lausunto koskien maa- ja metsätalousministeriön luonnosta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi

Lausunto, 5.9.2019 Drno 1213/06.0272018
Luonto-Liiton lausunto koskien maa- ja metsätalousministeriön luonnosta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaksi

Kuva: Christa Granroth

Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavasti:

Susikannan hoitosuunnitelman tavoitteet

Hoitosuunnitelman lyhyen aikavälin tavoitteena on pienin elinvoimainen susikanta, jonka määritelmänä on 25 lisääntyvää susiparia ja pitkän aikavälin tavoitteena susikannan suotuisa suojelutaso. Pienin elinvoimainen susikanta on varsin helposti saavutettavissa ilman ihmisen vaikutusta, mutta tämä määrä on myös varsin altis susikannan romahdukselle liiallisen metsästyksen alla. Yhtenä lyhyen aikavälin tavoitteena pitää olla myös johtaja- ja pantasusien hengissä säilyminen, koska nämä susiyksilöt ovat olleet usein saaliina niin laillisessa kuin laittomassakin metsästyksessä. Vähintäänkin pantasusien tappamisesta pitäisi tulla pannoituksen hinta korvattavaksi, ettei metsästyksessä tapeta pantasutta vain siksi, ettei muita yksilöitä saatu tapettua. Tämä on tapahtunut aikaisemmin useamman kerran kannanhoidollisen sudenmetsästyksen yhteydessä.

On hyvä, että hoitosuunnitelmassa on huomioitu yhteistyö Suomen naapurimaiden kanssa sekä ihmisten susivastaisten asenteiden muuttamisen tärkeys. Susia ei siirry luontaisesti kovin usein rajan yli Ruotsiin tai Norjaan ainakaan niin, että ne säilyisivät tarpeeksi kauan hengissä lisääntyäkseen. Sudet tapetaan säännönmukaisesti poronhoitoalueella. Kuitenkaan hoitosuunnitelmassa ei ole mainintaa, että Suomen poronhoitoalueella voisi elää lisääntyviä susipareja.

Susikannan hoidon keskeiset muutostekijät ja toimenpiteet

Suden sietämisen edistäminen ja perustan luominen suden hyväksyttävyydelle

Hoitosuunnitelmassa todetaan, että susien sietämistä on rakennettava asteittain. Susivastaisia asenteita on vaikeaa muuttaa ja todennäköisesti asennemuutos on mahdollista vasta tulevan sukupolven myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että viestintään ja lasten ja nuorten opetetukseen saadaan panostettua kunnolla.

Eri tutkimuksissa on saatu tuloksia siitä, kuinka laillinen metsästys vaikuttaa salametsästykseen ja hoitosuunnitelmassa todetaan, että on aina etsittävä paikallisiin olosuhteisiin sopivia malleja.[[1]]  

On syytä huomioida, että Suomen susikanta on hyvin pieni. Viime vuosina laillisella metsästyksellä on tapettu huomattava määrä susia. Metsästyksellä ei välttämättä saavuteta susien sietämistä Suomessa.

Vahinkojen korvaaminen

On hyvä, että suden aiheuttamat vahingot pyritään korvaamaan mahdollisimman nopeasti määrärahojen niin salliessa. On kuitenkin syytä pohtia, maksetaanko korvauksia, mikäli alueella tiedetään liikkuvan susia, eikä eläimiä ole suojattu asianmukaisesti.[2] Esimerkiksi Saksassa kotieläinvahingot korvataan nopeasti. Korvauksia ei kuitenkaan makseta, mikäli kotieläimiä ei ole suojattu asianmukaisesti. Metsästyskoirien kohdalla vahingot pitää korvata kokonaisuudessaan koiranomistajan omilla vakuutuksilla ilman valtion korvausvastuuta.

Susien laittoman tappamisen vähentäminen

Hoitosuunnitelmassa korostetaan salametsästyksen ehkäisyä laajasti. Tämä on tärkeää, sillä tutkimusten mukaan salametsästys on viime vuosina ollut Suomessa susien yleisin kuolinsyy. Salametsästys on kohdistettu erityisesti johtajasusiin. Myös kannanhoidollinen sudenmetsästys kohdistui liiaksi johtajasusiin, vaikka viranomaiset pyysivätkin sitä välttämään. Ongelmana on lisäksi pantasusien seuranta, jota salametsästäjät valitettavasti hyödyntävät.

Hoitosuunnitelmassa todetaan, että etenkin kyläyhteisöt ja metsästysseurat ovat avainasemassa salametsästyksen kitkemisessä. Salametsästyksen kohdalla on syytä huomioida ilmiön luoma pelko ja uhka kyläyhteisöissä. Ihmiset eivät uskalla puhua ja salametsästystä vastustavia henkilöitä on avoimesti uhkailtu, tehty kiusaa tai ääritapauksissa myös koiria on tapettu. Salametsästystapauksista kertoville on tärkeä saada todistajansuoja. Luonto-Liiton susiryhmään on oltu useamman kerran yhteydessä salametsästystapauksiin liittyen.

Vahinkojen ennaltaehkäisy sekä toimenpiteet uhkan ja vahinkojen hallitsemiseksi

On hyvä, että Luonnonvarakeskuksen ennustemallia hyödynnetään havaintoaineiston lisäksi ja huomioidaan viestinnän tärkeys syntymässä olevien ja uusien susireviirien alueilla.

Reagointi toistuvaa haittaa ja ongelmia sekä vahinkoja ja uhkaa aiheuttaviin susiin

On hyvä, että erilaisia karkotusmenetelmiä testataan ja niiden tehokkuutta seurataan. Tähän mennessä Suomessa ei ole ollut kirjattua tietoja eri menetelmien tehokkuudesta.

Vaikka uhkaa, vaaraa tai vakavaa vaaran aiheuttavan suden määritelmät on kirjattu hoitosuunnitelmaan ja toimenpiteet ovat aina tapauskohtaisia ja suden lopettaminen pitäisi olla vasta viimeinen keino, niin käytännössä näiden määritelmien tulkinta vaihtelee suuresti alueellisesti. Hoitosuunnitelmassa mainittu huolta aiheuttavan suden määritelmä on ristiriidassa kansainvälisen susiasiantuntijoista koostuvan Large Carnivore Initiative for Europe (LCIE).

Esimerkiksi Helsingissä ja Porvoossa liikkunut susi oli lähellä asutusta ja sitä päästiin kuvaamaankin varsin läheltä. Sutta ei silti pidetty vaarallisena kuten muualla päin Suomea on käynyt (esimerkiksi Kuopiossa toukokuussa ammuttu nuori urossusi tai Siilinjärvellä 2018 syyskuussa ammuttu pienikokoinen naarassusi). Tuomitaanko nuoret uteliaat tai reviiriä etsivät sudet liian usein pelkonsa menettäneiksi tai vaaraa aiheuttaviksi suden tullessa 100 metrin läheisyyteen asutuksesta?  Poikkeuslupia on myös myönnetty, vaikka lupa-alueella ei ole aina käytetty ennaltaehkäiseviä menetelmiä, kokeiltu karkotuksia tai sattuneet kotieläinvahingot ole olleet kovin mittavia. Tämä käy ilmi myös Luonto-Liiton susiryhmän tekemässä raportissa ”Keeping the wolf from the door” jossa käytiin läpi sudelle myönnetyt poikkeusluvat vuosilta 2016-2017.

Vahinkojen ennaltaehkäisy

On hyvä, että vahinkojen ennaltaehkäisyyn panostetaan taloudellisesti muun muassa petoaitoja varten sekä neuvonnalla eri toimijoiden tahoilta. Positiivista on myös se, että laumanvartijakoirien käyttö nähdään hyödyllisenä. Hoitosuunnitelmassa mainitaan, että pitää luoda järjestelmä, jolla tuetaan sitä, että hankitut laumanvartijakoirat ovat koulutettuja tai koulutuksesta huolehditaan yhdessä omistajan kanssa. On tärkeää, että laumanvartijakoirakasvattajia ja rotujärjestöjä otettaisiin mukaan esimerkiksi reviiriyhteistyöryhmiin. Tämä edustaisi vahinkojen ennaltaehkäisevää näkökantaa ja työryhmissä on edustajia muistakin koiraharrastuspiireistä. Etenkin EU:n taholta myönnettävää tukea petovahinkojen ennaltaehkäisyyn on tärkeä markkinoida näkyvämmin. Tämä toimisi osana positiivista viestintää ja asennemuutosta suden sietämistä kohtaan.

Yksi suurimmista ongelmista susien sietämisen hyväksymiseen ja salametsästykseen liittyen ovat koiravahingot. Tilastojen mukaan koiravahingot (kuolleet ja vahingoittuneet) ovat 2010-luvulla pysyneet vuosittain verrattain samoissa lukemissa (30 – 50 koiraa vuosittain). Susien aiheuttamat koiravahingot ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä, jos niitä vertaa koirien muihin kuolin- tai vahingoittumissyihin (esim. metsästyskoirilla auton alle jääminen, hirven potkaisu tai heikkoihin jäihin tippuminen). Silti susien tappamat koirat nousevat usein uutisiksi mediassa ja etenkin sosiaalisessa mediassa ne ovat esillä jopa niin, että saman koiran väitetään menehtyneen useammalla paikkakunnalla. Tästä syystä on tärkeä koostaa kattava tilasto myös koirien muista kuolinsyistä, jolloin susien aiheuttamat koiravahingot saisivat oikean mittasuhteen ja tämä toimisi osana viestintäsuunnitelmaa.

Hoitosuunnitelmassa mainitaan, että tietyt koirarodut (esimerkiksi suomenajokoira tai harmaa norjanhirvikoira) ovat riskialttiimpia suden hyökkäyksille. Suunnitelmassa todetaan myös, että Ruotsissa on vähemmän koiriin kohdistuvia vahinkoja ja puolestaan Länsi-Suomessa vähemmän kuin Itä-Suomessa ja pohditaan samalla, voisiko tämä johtua osittain eroista metsästyskäytännöissä. On tärkeää, että metsästäjiä kannustettaisiin sellaisiin metsästystapoihin ja koirien käyttöön, jossa riskit susivahingon syntymiselle olisivat mahdollisimman pienet. Toivottavaa olisi myös taloudellinen kannustin koirien suojavälineiden tuotekehitykseen ja käyttöön.

Koirien käyttö sudenmetsästyksessä on kiellettävä. Metsästystapa on epäeettinen, sillä koirien ja susien yhteenottoa ei voida estää esimerkiksi tilanteissa, jossa sutta haavoitetaan ajon aikana. Metsästykseen osallistuvien koirien määrää ei myöskään ole rajoitettu Suomessa. Plottien ja muiden petokoirien käyttö aiheuttaa suurta stressiä sudelle ja koirat voivat ajaa saalista takaa jopa 15 tunnin ajan yhtäjaksoisesti. Tällaisten koirien käyttö lisää myös laitonta metsästystä, sillä koirat siirtyvät ajamaan sutta aina tilaisuuden tullen. 

On myös tärkeä huomioida, että susien käytöksen on todettu muuttuvan aggressiivisemmaksi koiria kohtaan jos koiria käytetään suden metsästykseen

Koska Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa metsästyskoirakulttuuri on erilaista kuin muualla Euroopassa ja koirat ovat riskissä metsästystilanteissa, olisi hyvä myös pohtia voisiko metsästyskulttuuria kehittää koirien ja susien kannalta turvallisempaa suuntaan.

Tärkeänä näkökulmana on tärkeä korostaa sitä, että jos susi omalla reviirillään käy sinne tuodun koiran kimppuun, niin se toimii ainoastaan lajinomaisesti. Millä arvotetaan kotieläin vs. Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltu villieläin?

Hoitosuunnitelmassa mainitaan, että noin puolet tilanteista, joissa susi on tappanut koiran, on tapahtunut pihapiirissä. Koiranomistaja on tällöin voinut laskea koiran vapaaksi pihapiiriin, minkä seurauksena koira on menehtynyt. Koska koiraa ei tällaisissa tapauksissa ole suojattu tai valvottu, niin vahinkoa ei myöskään pidä korvata. Hoitosuunnitelmassa todetaankin, että koira voidaan suojata pitämällä se turvalliseksi rakennetussa koiratarhassa tai ulkoiluttamalla sitä kytkettynä.

Syventyvä ja laajentuva tieto susikannasta

On tärkeää, että toimenpiteitä ja suunnitelmia susikannan seurannan turvaamiseksi kehitetään. Suden kanta-arvioista väitellään ja virallista kanta-arviota ei kaikissa piireissä haluta uskoa. Kyläyhteisöihin ja reviiriyhteistyöryhmiin on tärkeä saada henkilöitä, jotka paikallisella tasolla kertovat kanta-arviomenetelmistä.

Tutkimus sudesta, ihmisestä ja yhteiskunnasta

Tieteellisen tutkimuksen hyödyntäminen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä tutkimustulosten popularisointi sekä asiallisen tiedon levittäminen on tärkeää.

Hallinnon, tutkimuksen ja sidosryhmien välisen vuoropuhelun kehittäminen

Suunnitelmat luottamuksen ja vuoropuhelun kehittämiseksi eri toimijoiden välillä on tärkeää.

Reviiriyhteistyöryhmien toiminnan tukeminen ja kehittäminen

Hoitosuunnitelmassa mainitut toimenpiteet ovat hyviä. Hoitosuunnitelmassa ei ole kuitenkaan mainittu reviiriyhteistyöryhmiä koskevia ja jo tunnistettuja ongelmia. Joissain reviiriyhteistyöryhmissä on ollut vakavia ongelmia työryhmän ilmapiirin ja päätösten suhteen, jos esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistyksen edustaja on ainoa susiin myönteisesti suhtautuva sidosryhmän edustaja. Luonnonsuojelupuolen mielipide on saatettu sivuuttaa ja jättää kirjaamatta. On toivottavaa saada sidosryhmiin ulkopuolinen moderaattori ja pohtia ylipäätään työryhmien kokoonpanoa. On myös tiedossa, että reviiriyhteistyöryhmissä ei ole koettu, että heidän tehtävänään olisi muuttaa asenteita tai petopolitiikkaa. Vaikka tämä onkin vaikeaa, niin asiallisen tiedon jakamisen tiedetään rauhoittavan tilannetta. Tämän takia on toivottavaa, että reviiriyhteistyöryhmien jäsenet olisivat sitoutuneita pelon ja vihan lieventämiseen mahdollisuuksien mukaan.

Viestinnän kehittäminen

Suunnitelmat susiviestintään ja etenkin oikean ja asiallisen tiedon jakamista sudesta eläimenä ja osana ekosysteemiä ja suomalaista luontoa ovat hyviä. Viestintäsuunnitelmassa on myös tunnistettu hyvin erilaisia haasteita liittyen suteen liittyvään viestimiseen ja tietojen oikeellisuuteen. On tärkeää, että susiviestintään tehdään suomenkielen lisäksi aktiivisesti myös ruotsinkielellä.

Vaikuttaa siltä, että suuri osa suomalaisista luulee susia olevan huomattavasti enemmän kuin mitä niitä todellisuudessa on (yleisin olettamus on n. 3000 yksilöä), joten jos oikea susitieto kantautuu suuren yleisön tietoisuuteen, auttaisi se merkittävästi suden sietämisessä.

Rajat ylittävä yhteistyö

Hoitosuunnitelmassa mainittu yhteistyö Norjan ja Ruotsin sekä yhteistyön lisääminen Venäjän kanssa vaikuttavat lupaavalta. Samalla on huolestuttavaa suden ja muiden petoeläinten asema Suomen poronhoitoalueella. Myös Ahvenanmaalle vaeltaneiden susien elämä on turvattava. On tärkeä huomioida, että Suomella on vastuu saavuttaa susikannan suotuisa suojelutaso Suomen rajojen sisäpuolella.

Kannanhoidolliset toimet

Monilajinen kannanhoito

On hyvä, että suurpetojen vaikutus hirvikantaan otetaan huomioon hirven kannanhoidossa. Hoitosuunnitelmasta käy ilmi erilaiset mielipiteet koskien suurenpetojen vaikutusta hirvikannan hoidossa ja sen tarpeellisuudesta ottaa huomioon suurpetojen ravinnontarve. Hirvieläimet ovat suden luontaista ravintoa ja tutkimusten ja havaintojen mukaan, saalistustilanteen jälkeen hirvet käyttäytyvät normaalisti tai rauhallisesti, vaikka sudet ovat tappaneet niiden lajitoverin.

Susien kannanhoidollinen metsästys

Suden kannanhoidollista metsästystä ei pidä sallia. Kannanhoidollinen metsästys vaarantaa suden pienimmän elinvoimaisen susikannan ylläpitämistä ja estää samalla suden suotuisan suojelun tason saavuttamisen. Suomen susikanta on hyvin pieni ja kannanhoidollinen metsästys on vakava uhka suden elinvoimaisuudelle. Kannanhoidollisen metsästyksen lisäksi susikantaa verottaa salametsästys. Suden kannanhoidollinen metsästys ei ole sallittua EU:n luontodirektiivin mukaan, sillä kyseessä on tiukasti suojeltuja laji.

Susikannan hoidon erityiskysymykset

Poronhoitoalueen susikannan hoito

Sudelle poronhoitoalueella eläminen on tällä hetkellä mahdotonta. Hoitosuunnitelmassa ei nähdä, että poronhoitoalueella voisi jatkossakaan elää lisääntyviä susia ja samanaikaisesti tiedostetaan, että tämä on ainoa alue, jota kautta susi voisi luontaisesti siirtyä Suomesta Skandinaviaan ja toisin päin. On toivottavaa, että poronhoitoalueella otetaan käyttöön reviiripohjainen korvaus, kuten on jo tehty maakotkan kohdalla[3]. Suden siirtyminen Skandinaviaan on tärkeä varmistaa erityisen kulkureitin turvin. Sudelle on annettava mahdollisuus elää lajille ominaista elämää Lapissa.

On hyvä, että porovahinkoihin liittyen jatketaan maastotarkastuksiin liittyvien käytänteiden kehittämistä. Etenkin kuin nykyisin tiedetään, että porokorvauksia on haettu epärehellisesti.

Porotalous nykyisellä mittakaavalla on haitallista herkälle tunturiluonnolle ja yksi iso ongelma on myös porojen nälkiintyminen. Paikalliset porottomat asukkaat kokevat vapaan laiduntamisen myös ongelmallisena ja teillä liikkuvista poroista on vaaraa autoilijoille. Poroja kuolee liikenteessä huomattavan paljon, joten tähän nähden on ristiriitaista, että alueen pedot tapetaan järjestelmällisesti.

Metsäpeura

Hoitosuunnitelmassa todetaan, että hirvi-, susi- ja metsäpeurakantojen hoito on erittäin haasteellista, koska lajien väliset vuorovaikutussuhteet ovat moninaisia ja että susikannan saavutettua pienimmän elinvoimaisen tason voidaan myös kokonaisia laumoja tappaa tarvittaessa. Tiedetään kuitenkin, että jos sudella on tarpeeksi hirviä saaliseläiminä, niin susi tappaa ennemmin hirven kuin metsäpeuran. Tiedetään myös, että jos sudet ovat luontaisesti levinneet jollekin alueelle, niin uudet sudet siirtyvät samalle alueelle, vaikka sieltä olisi tapettu koko lauma. Käytännössä suunnitelmat ampua sudet metsäpeurojen siirtoistutusalueilta tarkoittaisivat suden toistuvaa tappamista näiltä alueilta. Metsäpeuran elinvoimaisuuteen vaikuttavat voimakkaimmin ihmisen toimet: metsähakkuut, porotalous ja metsästys. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun metsäpeuroja siirtoistutetaan luontoon ja uhanalaisia susia suunnitellaan tapettavaksi metsäpeurojen tieltä, niin niitä saa myös metsästää (Riistawebin mukaan pyyntilupia myönnettiin vuonna 2017 74 kpl ja vuonna 2018 ja 80 kpl).

Villikoirat ja koirasudet luonnossa, sairaudet ja susien siirtoistutukset

Hoitosuunnitelmaan kirjatut toimenpiteet ja kommentit näitä koskien ovat hyviä.

Hankkeet

Hoitosuunnitelmaan kirjatut viestintä ja sähköinen tiedonjako-hankkeet ovat hyviä.

 

 

Ina Rosberg, Luonto-Liiton puheenjohtaja, ina.rosberg@luontoliitto.fi

Mari Nyyssölä-Kiisla, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja, susiryhma@luontoliitto.fi

 

Lisätiedot: susiryhma@luontoliitto.fi / puh. 044 516 6227

 

 

 



[1]  "Killing Wolves to Save Them? Legal Responses to ‘Tolerance Hunting’ in the European Union and United States ", Yaffa Epstein and "Blood does not buy goodwill: allowing culling increases poaching of a large carnivore" Guillaume Chapron and Adrian Treves

[2] ”European Union Guidelines for State aid in the agricultural and forestry sectors and in rural areas 2014 to 2020” kohdassa: “1.2.1.5. Aid to compensate for the damage caused by protected animals”.

[3] "Conservation Performance Payments for Carnivore Conservation in Sweden" https://conbio.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1523-1739.2008.00898.x