Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa: 

Karhunmetsästyskiintiötä ei pidä hyväksyä. Karhu, joka kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV on tiukasti suojeltu laji. EU-tuomioistuin on ratifioinut, että lajien tiukka suojelu jatkuu myös suotuisan suojelutason saavuttaessa. Lisäksi Euroopan komissio on todennut, että Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan tarkoituksena ei ole hallita tiukasti suojeltujen lajien kantoja.

Asetuksen mukaan karhukanta on tarkoitus pitää nykyisen suuruisena ja kannankasvu pyritään siten katkaisemaan. Tämä on tarkoitus tehdä asettamalla suurimmaksi sallituksi saalismääräksi 346 karhua. Vuosien 2018–2021 aikana on ammuttu yhteensä 1370 karhua, estäen lajin luontaista levittäytymistä Suomessa. Karhukanta on pienentynyt koko kannanhoitoalueella, vaikka yhtenä mainituista tavoitteista on saada karhukanta leviämään laajemmalle alueelle. Suomessa on arviolta vain 2250–2400 karhua. Kannan pienuuden voi hahmottaa, kun vertaa sitä muihin riistaeläinlajeihin. Talvella 2021–2022 valkohäntäkauriskanta käsitti arviolta jopa 119 000 yksilöä. Hirvikantakin on arvioitu noin 81 000 yksilön suuruiseksi.

Karhu onkin harvinainen ja siten haluttu saalis, jonka metsästys nykypäivänä on alkanut muistuttamaan kilpailua. Suurin osa kaatoluvista käytetään muutaman viikon aikana tehokasta tekniikkaa, sekä metsästyskoiria hyödyntäen. Esimerkiksi vuoden 2019 metsästyksessä ammuttiin 220 karhua metsästysajan ensimmäisten viikkojen aikana. Vuonna 2021 ammuttiin yli 100 karhua kolmen ensimmäisen metsästyspäivän aikana¹.

Kärsimystä karhulle, vaaraa ihmiselle

Karhunmetsästys aiheuttaa mittavaa kärsimystä eläimille ja vaarantaa ihmisten turvallisuuden.  Ruotsalaisen SVA 2019 karhunmetsästysraportin mukaan jokaista karhua kohden ammuttiin keskimäärin 3 laukausta, vaihteluvälin ollessa yhdestä yhdeksään². Monella karhulla oli myös vanhoja ampumahaavoja sekä muita haavoja, jotka viittaavat metsästyskoirien karhuille aiheuttamiin vahinkoihin. On arvioitu, että jopa kolmasosa kohteena olevista karhuista voi haavoittua metsästyksen yhteydessä³. Tämä aiheuttaa vaaraa luonnossa liikkujille, sillä haavoitettu karhu voi olla aggressiivinen.

Luonto-Liitto katsoo myös, että karhunmetsästyksessä pitäisi käyttää vain yhtä koiraa kerrallaan. Useamman koiran käytön on havaittu nostavan karhun kehon lämpötilaa, sykettä ja aiheuttavan suuremman lämpökuormituksen karhulle. Ajokoirien vaikutus tähän oli lisäksi suurempi kuin haukkuvien pystykorvien. Ajokoirien metsästystapa pakottaa karhun juoksemaan kovempaa ja pidempään.

Puolet tutkituista metsästystilanteista johti karhun kehon ylikuumenemiseen⁴. Luonto-Liitto katsoo, että ajokoirarotujen käyttö karhunmetsästyksessä pitää kieltää.

Myös koirien koulutus eläviä karhuja käyttäen on kyseenalaista⁵. Koirat voivat juosta metsissä karhujen ja karhupentueiden perässä pitkään⁶. Tämä aiheuttaa metsästyskohteena oleville karhuille tarpeetonta stressiä, estää karhuja lepäämästä, syömästä sekä tuhlaa niiden talviunia varten kerättyjä energiavarastoja.  

Suurpedot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle

Kannanhoidollisella karhunmetsästyksellä pyritään asetuksen mukaan muun muassa säilyttämään karhujen tiheys sillä tasolla, että haitat ja vahingot muulle riistalle pysyvät hyväksyttävinä. Asenne, jossa petoeläinten saalistusta ja siten luonnon kiertokulkua nimitetään haitaksi ja vahingoksi ei kuulu tälle vuosituhannelle. Ravintoketjun huipulla olevia lajeja ei voi hävittää vain siksi, että metsästystä vapaa-ajallaan harrastavat saisivat enemmän saalista itselleen. Suurpedot ovat tärkeitä hirvieläinten ja vieraslajien hallinnassa ja niiden puute tai liian vähäinen määrä voi johtaa tilanteisiin, jossa vieraslaji lisääntyy hallitsemattomasti ja levittäytyy yhä pohjoisemmaksi. Esimerkiksi valkohäntäkauriskanta on tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, aiheuttaen monimuotoisuuden vähenemistä syömällä hyönteisille tärkeitä luonnonkasveja. Lisäksi valkohäntäkauris aiheuttaa vahinkoa viljelmille ja liikenteelle. 

Luontoalan tutkijat eivät tue metsästystä kannanhoidon keinona. Suurpetopopulaatioita ei tarvitse säännellä metsästyksellä, koska niillä on itsesääntelymekanismit. Tutkimukset osoittavat, että metsästys häiritsee petoeläinten itsesäätelymekanismia⁷.

Karhuja on esityksen mukaan tarkoitus vähentää myös metsäpeura-alueilta ja Metsäpeura Life -hankkeen nimissä. On huomioitava, että metsäpeura kuuluu riistaeläimiin, joita saa metsästää. Samaan aikaan, kun villejä metsäpeuroja metsästetään, niitä myös siirtoistutetaan eläintarhasta luontoon. Luonto-Liitto ei hyväksy suurpetojen vähentämistä Metsäpeura Life -hankkeen nimissä.  

Metsästys ei lisää ihmisarkuutta

Asetusmuistiossa karhut esitetään pääosin vahinkojen aiheuttajina. Metsästyksen todetaan myös ylläpitävän karhujen ihmisarkuutta. Riistaeläinlajit eivät ole metsästyksen vuoksi ihmisarkoja. Yhteensä 74 000 valkohäntäkaurista ammuttiin talvena 2021/2022, mutta siitä huolimatta kauriit ruokailevat ja kasvattavat vasojaan pihoilla ja puutarhoissa. Myös muut riistaeläimet, joiden vuosittaiset saalismäärät liikkuvat kymmenissä- tai sadoissa tuhansissa, oleskelevat ja liikkuvat myös ihmisten keskuudessa. Näitä lajeja ovat esimerkiksi supikoira, kettu, mäyrä, hirvi, rusakko, metsäjänis, metsäkauris, villisika, villikani, orava, näätä ja valtaosa riistalinnuiksi määritellyistä lajeista.

Talviunet rauhaan – metsästysaika on liian pitkä 

Karhunmetsästyksen ajankohtaa pitää muuttaa. Karhunmetsästystä ei pidä sallia jatkettavan syyskuun 30. päivän jälkeen, jotta karhuilla olisi mahdollisuus valmistautua rauhassa talviunia varten. Karhujen on todettu vetäytyvän talvipesään syys-marraskuun aikana, mutta nykyinen metsästysaika sallii karhunmetsästyksen lokakuun 31. päivään saakka. 

Karhusta on apua syrjäseutujen työllisyydelle

Karhu on tärkeä luontomatkailulle. Karhujen kuvaus- ja katselutoiminnalla on työllistävä vaikutus. Toiminta tuo samalla rahaa syrjäseuduille. Toiminta on lisäksi kansainvälistä, sillä valtaosa asiakkaista on ulkomaalaisia.

Luonto-Liitto pitää suunnitelmallista, kestävää, tietopohjaista ja suurpedot mahdollisimman hyvin huomioivaa matkailutoimintaa yhtenä merkittävänä keinona suurpetojen hyväksyttävyyden parantamiseen myös paikallistasolla.

Eettinen näkökulma puuttuu

Karhun kohdalla päätöksiä tehtäessä puuttuu eläineettinen eläimen itseisarvoon perustuva näkökulma. Karhusta puhutaan numeroina tai vahinkoina, eikä arvokkaana osana suomalaista luontoa ja ekosysteemiä.

Luonto-Liitto on huolestunut siitä, että maa- ja metsätalousministeriö keskittyy kuuntelemaan liikaa karhunmetsästystä kannattavien etujärjestöjen mielipidettä.

Kunnioittavasti,

Riku Eskelinen

Toiminnanjohtaja

Luonto-Liitto ry

Mari Nyyssölä-Kiisla

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja

Puh. 045 126 8068

susiryhma@luontoliitto.fi

Lisätiedot:

Christa Granroth

Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen

c.granroth@gmail.com

Lähteet:

1 https://riista.fi/metsastys/saalisseuranta/karhusaaliit/

2 https://www.sva.se/media/1ibghaxp/licensjakt-bjorn-2019.pdf

3 http://bearproject.info/wp-content/uploads/2014/07/2008-Stokke-Arnemo_Bjornjakt_VaraRovdjur.pdf

4  https://brage.nina.no/nina-xmlui/handle/11250/2498278

5 https://www.eraluvat.fi/metsastys/hyva-tietaa/koiran-koulutus-ja-koeluvat.html

6 https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006244465.html

7 https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320717316166