Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2020 - 2021

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2020 - 2021

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2020 - 2021

Kuva: Matthieu Ever

Helsingissä 7.10.2020

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2020 - 2021

Luonto-Liitto ei hyväksy esitettyä 307 ilveksen metsästyskiintiötä. Vuonna 2013-2014 ilveksen kanta-arvio oli 2500-2800 yksilöä. Ilveskanta on sittemmin taantunut liiallisen kannanhoidollisen metsästyksen johdosta, ja on nyt yhtä pieni kuin kymmenen vuotta sitten. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa elää arviolta enää 2065-2170 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen tulevaa metsästyskautta. Kannanhoidollisen metsästyksen lisäksi ilveksiä ammutaan laittomasti.



Ilves on tiukasti suojeltu laji

Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään asetuksen mukaan muun muassa vakiinnuttamaan ilveskantaa, ylläpitämään ilvesten ihmisarkuutta ja lisäämään ilvesten arvostusta riistaeläimenä. Ilves on luokiteltu EU:n luontodirektiivin IV liitteessä tiukasti suojeltuihin lajeihin. Siitä huolimatta ilvekselle annetaan vuosittain kannanhoidollisia metsästyslupia, joilla pyritään estämään ilveskannan kasvua ja rajoittamaan lajin luontaista levittäytymistä.

Suomalaisten mielestä ilveksiä ei ole liikaa

Myös ihmisten sietokykyä ilvestä kohtaan pyritään lisäämään metsästyksellä. Suurin osa suomalaisista suhtautuu ilvekseen jo valmiiksi myönteisesti, joten sietokyvyn lisäämiselle ei ole tarvetta. Yli 60% ilmoitti WWF Suomen tekemässä selvityksessä*, että ilveksiä ei ole liikaa. Myös perustelu, jossa ilveksen arvostusta riistaeläimenä pyritään lisäämään metsästyksellä, on kyseenalainen. Vuoden 2019-2020 metsästyskaudelle haettiin 700 kaatolupaa, joista myönnettiin 242. Tämä tarkoittaa, että lähes 40 % koko ilveskannasta (1845-1955 yksilöä) olisi haluttu ampua. Ilveksen metsästyksen suosio on liian suuri, eikä lajin arvostusta riistaeläimenä pidä pyrkiä lisäämään ennestään.

Ilveksen metsästys alkaa poronhoitoalueella ensimmäinen päivä lokakuuta ja muualla maassa ensimmäinen päivä joulukuuta, kestäen seuraavan vuoden helmikuun loppuun saakka. Ilveksen pennut syntyvät touku-kesäkuun aikana ja ne ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen. Metsästyksen alkaessa pennut ovat vasta noin puolen vuoden ikäisiä. Ainoastaan emoilves, jota vuotta nuorempi pentu seuraa, on rauhoitettu. Ryhmänä liikkuvien ilvesten metsästys muodostaa suuren riskin emon ampumiselle, jolloin pentujen selviytymismahdollisuudet heikkenevät. Luonto-Liitto katsoo, että ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan.

Pitkäkestoinen jahti on ilvekselle erittäin stressaavaa

Metsästystilanne tuottaa ilvekselle runsaasti stressiä. Jahdit kestävät usein tunteja, jonka aikana ilves pakotetaan juoksemaan sitä ajavia koiria pakoon, usein vaikeakulkuisessa lumisessa maastossa. Kun ilves ei jaksa enää paeta, se voi kiivetä koiria pakoon puuhun, josta se on helppo ampua. Ilveksen metsästyksessä käytetään nykyään kovaluonteisia ajokoiria kuten plotteja. Tällaisten aggressiivisesti metsästävien koirien käyttö pitää kieltää myös muiden suurpetojen metsästyksessä kokonaan.

Poronhoitoalueen suurpetotilanne on kestämätön

Poronhoitoalueen ilveskanta käsittää vain 3% Suomen arvioidusta ilveskannasta. Tästä huolimatta ilveksille ei aseteta metsästyskiintiötä poronhoitoalueelle, jossa ilvestä saa metsästää melkein puoli vuotta viiden kuukauden ajan. Luonto-Liitto katsoo, että suurpetojen tilanne poronhoitoalueella on kestämätön. Ei ole oikein, että 36% Suomen pinta-alasta, joka käsittää laajoja erämaa-alueita, pidetään käytännössä petovapaana. Poronhoitoalueen petopolitiikka estää suurpetojen liikkumisen Pohjoismaiden välillä. Tutkimusten mukaan Ruotsin ilveskannan geneettinen vaihtelu on pienempi kuin Suomessa, joka johtuu pitkään jatkuneesta eristyksestä idän populaatioihin.

Ilveksen vaikutus metsäpeurakantaan on vähäinen

Metsäpeura-alueilla ilveskannat ovat laskussa. Asetuksen mukaan ilveksen metsästystä tulee kohdistaa metsäpeuran siirtoistutusalueille, jotka ovat osana Metsäpeura-Life hanketta, vaikka aineistot osoittavat, että ilveksen vaikutus metsäpeuraan on vähäinen. Luonto-Liiton huomauttaa, että metsäpeura on riistaeläin, jota saa metsästää Riistakeskuksen myöntämällä hirvieläimen pyyntiluvalla. Metsäpeuran suojeleminen suurpetoja tappamalla on siten hyödytöntä, sillä metsäpeurakannan kasvaessa lajille myönnetään kaatolupia.

Ilves on hyötyeläin ja rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta

Ilves on hyötyeläin ja ilveskantaa pitäisi kasvattaa tuntuvasti. Ilveskannan kasvun mahdollistaminen onnistuu parhaiten pidättäytymällä kannanhoidollisesta metsästyksestä. Ilves saalistaa monia vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja, sekä lisää luonnon monimuotoisuutta. Valkohäntäkauris on vieraslaji, joka on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, suurpetokantojen pienuudesta ja metsästäjien ylläpitämistä ruokinnoista. Valkohäntäkauriskanta on voimakkaassa kasvussa ja levittäytyy jatkuvasti uusille alueille. Lajia esiintyy jo saaristossakin uhaten saaristoluonnon monimuotoisuutta. Suuret kauriskannat lisäävät myös punkkien määrää ja niiden levittämiä tauteja. Myös liikennevahingot ovat lisääntyneet. Vuonna 2019 Suomessa tapahtui 6251 valkohäntäkauriskolaria**. Myös täpläkauris on Suomeen istutettu vieraslaji, joka hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Suurpetoja tarvitaan kauris- ja hirvikantojen kasvun hillitsemiseksi.

Lähteitä:

* https://wwf.fi/tiedotteet/2018/02/suomalaiset-suhtautuvat-hyvin-myonteisesti-ilvekseen/

** https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/uutishuone/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/uutinen/1509560553401

Ina Rosberg
Luonto-Liiton puheenjohtaja
ina.rosberg@luontoliitto.fi
Lisätiedot:
Christa Granroth
Luonto-Liiton suurpetojaoson jäsen
c.granroth@gmail.com