Sijainti: Pääsivu / Kestävä susikanta voidaan saavuttaa vain myyttejä purkamalla, ei metsästämällä

Kestävä susikanta voidaan saavuttaa vain myyttejä purkamalla, ei metsästämällä

Suomessa on viimeisimmän kanta-arvion mukaan (maaliskuu 2019) 185 - 205 sutta ja susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Uhanalaisuuden syyksi ja suurimmaksi uhkatekijäksi on luokiteltu pyynti (metsästys ja laiton tappaminen). Luonto-Liiton susiryhmän tavoitteena on saada Suomeen kestävä susikanta ja jakaa oikeaa tietoa sudesta, joka vähentää turhaa pelkoa ja vihaa sutta kohtaan.
Kestävä susikanta voidaan saavuttaa vain myyttejä purkamalla, ei metsästämällä

Kuva: Craig Jones Wildlife Photography

Suurpedot susi, karhu, ahma ja ilves ovat EU:n luontodirektiivin, Bernin yleissopimuksen sekä Biodiversiteettisopimuksen kautta lailla suojeltuja lajeja Suomessa. Näiden lajien yksilöiden metsästys voidaan siis sallia vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. EU:n Luontodirektiivin mukaan suojelusta voi poiketa vain sellaisessa tilanteessa, jossa muita vaihtoehtoja ei ole saatavilla, eikä yhden yksilön tappaminen heikennä lajin suotuisan suojelutason saavuttamista sen luontaisella levinneisyysalueella (luontodirektiivi 16.1).

Tiuhaan asutetuilla alueilla, kuten valtaosassa Eurooppaa, ihmisten ja suurpetojen yhteiselo voi aiheuttaa ristiriitoja ihmisen sosiaalis-taloudellisten etujen kanssa. Rinnakkaiselo suurpetojen kanssa on kuitenkin mahdollista saavuttaa, jos ihmisiltä löytyy sopeutumishalua.



Kannanhoidollisesta metsästyksestä

Vuonna 2015 Suomen viranomaiset päättivät ottaa suden kannanhoidollisen metsästyksen käyttöön, lisätäkseen suden hyväksyttävyyttä ja ehkäistäkseen susien laitonta tappamista[1]Kolmen vuoden kannanhoidollinen metsästys johti kuitenkin aivan liian usein alfayksilöiden ampumisiin ja siten susilaumojen hajoamisiin, aiheuttaen enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Yhteensä yli 60 sutta tapettiin kahden peräkkäisen talven (2014/2015 ja 2015/2016) aikana, kokonaiskuolleisuuden ollessa 120 sutta. Tämä johti susikannan laskuun[2].

Suomen maa- ja metsätalousministeriö perusti tammikuun 23. päivänä 2020 ministeri Jari Lepän johdolla useita sidosryhmiä käsittelevän työryhmän, tarkoituksenaan jälleen kerran sisällyttää suden kannanhoidollinen metsästys susikannan hoitosuunnitelmaan. Työryhmään kutsuttiin myös Luonto-Liiton susiryhmä, joka on ollut mukana susikannan hoitosuunnitelman päivityksessä. Työryhmää perustaessaan ministeri Leppä jätti huomiotta kannanhoidollisen metsästyksen arvioinnin tulokset vuodelta 2016, jossa todettiin, että alfayksilöitä oli kuollut liikaa ja kokonaiskuolleisuus oli liian suuri. Hän ei myöskään ottanut huomioon sitä, että Euroopan komissio aloitti vuonna 2011 rikkomusmenettelyn Ruotsia vastaan suden metsästyskiintiöiden toistuvasta hyväksymisestä. Komission mukaan metsästys oli kohtuuton tapa uhanalaisen lajin kannansäätelyyn, eikä metsästyksen voitu osoittaa vaikuttaneen myönteisesti väestöön tai yleiseen käsitykseen sudesta[3].

Ministeriö ehdotti myös susipopulaation rajat ylittävää populaatiotulkintaa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän Karjalan kanssa susikannan suotuisan suojelun tason tarkasteluun. Poronhoitoalue Suomessa ja Ruotsissa on kuitenkin jo pitkään estänyt susien liikkumisen populaatiosta toiseen. Tämä on johtanut Skandinavian susipopulaation sisäsiittoisuuteen, eikä Fennoskandiaa voida siten pitää yhtenäisenä susien asuttamana alueena[4]. Vaikka Fennoskandian susipopulaatioiden välillä olisikin toimiva yhteys, EU:n luontodirektiivi ei salli kannanhoidollista metsästystä, vaikka suotuisa suojelutaso olisikin saavutettu.

Tiukasti suojeltujen lajien hallintaa koskevissa suuntaviivoissa kuvataan myös, ettei lajin laajempi suotuisa populaatiokokokaan (kuten Fennoskandian ja Karjalan populaatiot yhteensä) mahdollistaisi suden kannanhoidollista metsästystä yksittäisessä maassa, jossa lajin suojelutaso ei ole suotuisa[5]. Siten Suomessa kannanhoidollista metsästystä ei tulisi sallia, koska maan susikannan koko on kaukana suotuisasta.

Nykytutkimus osoittaa suurpetojen metsästämisen tuotantoeläinvahinkojen ja yleisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi olevan tehotonta ja jopa haitallista. Vaikka metsästyksen vaikutuksia hyväksyttävyyteen on tutkittu vielä vähän, osoittavat jo saadut tulokset, ettei metsästyksellä saavuteta suurempaa hyväksyttävyyttä, vaan lähinnä negatiivinen vaikutus metsästettävän lajin populaatiorakenteeseen[6]. Suomessa vahinkojen merkittävään vähenemiseen tarvittava susikannan pienennys vaarantaisi koko lajin olemassaolon maassamme[7].

Ihmisen ja suden yhteiselo tulisi mahdollistaa riittävällä viranomaistiedottamisella

Suomen riistakeskuksen vuosina 2016-2017 myöntämien suden metsästyksen poikkeuslupien pääasiallisena perusteena oli susien aiheuttama pelko[8]. Suden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen jäädessä usein vähäisiksi, on poikkeuslupia alettukin hakea sosiaalisista syistä. Lupahakemuksissa susien koettiin olevan normaalia sutta röyhkeämpiä, pelottomampia tai ihmistä pelkäämättömiä, liikkuessaan ihmisasutuksen läheisyydessä.

Yksi ongelma ihmisten sopeutumisessa susien läsnäoloon onkin vallalla oleva väärä käsitys sudesta erämaalajina. Väitteelle ei ole tieteellistä perustaa. Sudet ovat älykkäitä ja mukautuvia eläimiä, joilla voi yksilöstä riippuen esiintyä monenlaista erilaista käyttäytymistä. ”Ongelmasusi” ja ”pihasusi” ovat poliittisia termejä, eikä niille ole ekologista perustaa. Ihmisvaikutuksen piiriin eksynyt susi ei kuitenkaan yleensä ole uhka ihmiselle. Tosiasiassa villieläimet joutuvat nykymaailmassa lähes kaikkialla totuttelemaan jonkinasteiseen ihmisten aiheuttamaan häiriöön[9]. Suurpetokantojen kasvaessa ja elinalueiden laajentuessa tulisikin myös ihmisten totutella suurpetojen läsnäoloon ja opetella tapoja elää sovussa. Tässä viranomaisilla on merkittävä rooli. Tarjolla pitäisi olla helposti saavutettavaa tietoa sudesta lajina, vinkkejä kuinka tulla suden kanssa toimeen samoilla elinalueilla ja riittävästi materiaaleja ja keinoja susien aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn.

Niin kauan kun susien metsästys nähdään ainoana keinona ristiriitojen ratkaisemiseksi, säilyy käsitys sudesta ”haittalajina”. Näin ollen suden sosiaalista hyväksyttävyyttä ei saavuteta ja vaihtoehtoja, jotka ennaltaehkäisevät vahinkoja ei toteuteta.

Ennaltaehkäisy ratkaisee ongelmat ennen kuin ne syntyvät

Painopiste susien aiheuttamien vahinkojen täysmääräisestä korvaamisesta pitäisi siirtää vahinkojen tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn, kuten tuotantoeläinten turvaamiseen sähköaitojen ja laumanvartijakoirien avulla. Susien metsästyskoirille aiheuttamien vahinkojen ehkäisyn tulisi olla koiranomistajan vastuulla. Vahinkoja tai pelkoa aiheuttavien susien karkottamiseen tulisi puolestaan panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, niin karkotusmetodeihin, kuin karkotusyritysten määrään. Susien tappaminen Suomen riistakeskuksen poikkeusluvilla tai poliisin antamilla lopetuspäätöksillä pitäisi olla aivan viimeinen keino ongelmien ratkaisussa.

Luonto-Liiton susiryhmä osallistuu maa- ja metsätalousministeriön asettamaan työryhmään puolustaakseen sutta ja suden asemaa Suomessa ja Skandinaviassa. Susiryhmän tavoite on suden ja ihmisen rinnakkaiselon edistäminen, ei kannanhoidollisen metsästyksen toteutuminen missään muodossa.

Luonto-Liiton susiryhmä, 2020.



[1] Suutarinen, Kojola 2017. ”Poaching regulates the legally hunted wolf population in Finland”.

[2] Natural Resources Institute Finland, 2017. Arvio Suomen susikannan koosta maaliskuussa 2017.

[3] Commission urges Sweden to respect EU nature legislation and protect endangered wolves. 27 January 2011.

[4] Jansson, Eeva, Past and present genetic diversity and structure of the Finnish wolf population. 2013

[5] Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC

[6] Fernández Gil, Duarte Cadete, Dias Ferreira, Di Silvestre, 2018. Large Carnivore Management Plans of Protection: Best Practices in EU Member States.

[7] Epstein, Christiernsson, López‐Bao, Chapron. 2019. When is it legal to hunt strictly protected species in the European Union?

[8] Laaksonen, Luonto-Liiton susiryhmä, 2018. “Keeping the Wolf from the Door”.

[9] Large Carnivore Initiative for Europe, 2019. ”Management of bold wolves”. Support Statement of the Large Carnivore Initiative for Europe (LCIE).