Sijainti: Pääsivu / Blogi / Vastauksia susialueilla asuville vanhemmille

Vastauksia susialueilla asuville vanhemmille

Luonto-Liiton susiryhmä saa paljon palautetta toiminnastaan ja kysymyksiä susista. Lounaisesta Suomesta on viime aikoina tullut erityisen paljon kyselyjä sudesta suhteessa lapsiperheen arkeen.

Yksi hiljan saapunut viesti kokosi mielestäni monen susialueen vanhemman tunnot napakasti kysymyksiksi, joihin esitän alla lyhyet vastaukset. Toivon niiden tuovan helpotusta ja uusia ajatuksia samoja asioita puntaroivien vanhempien mieliin.

1. Miten voin selittää 6-ja 7-vuotiaille lapsilleni, jotka katsoivat suden raatelemaa peuraa ja veriältäköitä metrin päästä, että susi ei ole vaarallinen?

Ehkä ei kannatakaan selittää, että susi on täysin vaaraton. Susi on kuitenkin tutkimusten mukaan kokoluokassaankin vähiten vaaraa ihmiselle aiheuttava peto. Ihminen ei kuulu suden luontaiseen saalislajistoon ja hyökkäykset ihmistä kohtaan maailmanlaajuisestikin ovat olleet äärettömän harvinaisia. Suuri osa ihmiseen kohdistuneista hyökkäyksistäkin on liittynyt tapauksiin, jossa suden elinolosuhteet (ravinnon määrä tms.) ovat muutuneet äkisti. Toisaalta hyökkäyksistä osa on ollut myös sairaiden (mm. rabies) susien tekosia. Suomessa susien ravintotilanne on erinomainen eikä susissa esiinny rabiesta. Suomessa susien ihmisiin kohdistamia hyökkäyksiä ei ole ollut yli sataan vuoteen.

2. Miten voin luvata 6-ja 7-vuotiaille lapsilleni, että susi ei tule uudelleen paikalle/pihaamme ja tapa peuraa/koiraamme/kissaamme tai heitä?

Et tietenkään mitenkään voi luvata, etteikö susi voisi tulla pihallesi uudelleen. Susi kuitenkin varmasti pelkää enemmän ihmistä kuin ihminen sitä. Susi välttelee ihmistä, mistä hyvänä näyttönä lounaisessakin Suomessa on se, että vaikka saaliseläinten raatoja löydetään hyvinkin läheltä asumuksia, itse eläimiä nähdään todella harvoin.

Koirasta on hyvä susialueilla pitää korostetummin huolta. Hämärän ja pimeän aikaan niitä ei tule päästää yksin pihapiirin ulkopuolelle juoksentelemaan, ja yöllä koiran paikka on sisällä tai sille tehdyssä suden ulkopuolellaan pitävässä aitauksessa. Kissoja voi toki susien saaliiksi joutua, mutta kissalla on puihin kiipeäminen susien osalta pettämätön keino pakenemiselle.

Väitän myös, että pihallanne lapsenne on suden osalta myös edelleen normaaliin tapaan turvallista leikkiä, jos riskiä suhteuttaa esimerkiksi siihen, mitä lapsellenne voi jonkun irti päässeen koiran tai monen muun tekijän vuoksi sattua. Vanhempana on kuitenkin syytä tiedostaa susialueilla susipelon olemassaolo. Lapselle pitää näyttää esimerkkiä ja olla mukana pihamaan leikeissä. Aikuisen mukanaolo rauhoittaa lapsen mieltä.

3. Miten voin itse luottaa siihen, että voin lapseni laittaa turvallisesti odottamaan koulutaksia klo 7.20, pilkkopimeään 20 metrin päähän paikasta, jossa susi on raadellut peuran?

Lapsi on todennäköisesti jo järkyttynyt asiasta. Näin kysymykset ainakin ovat yleisemmin luettavissa. Siksi ensimmäinen asia on tietenkin, että taksia odotetaan yhdessä lapsen kanssa, näytetään esimerkkiä, ollaan tukena kuten muissakin asioissa, missä lapsi pelkää.

Suden osalta itseään voi valistaa, joskaan ei rauhoitella sillä, että lapsi on koulupäivän ja kotona olon aikana aivan varmasti monin verroin suurempien uhkien kanssa tekemisissä vaikka taksin odottelupaikalla olisi joskus käynyt susi peuran tappamassa. Peura ja etenkin hirvi ovat lapsen taksikyydin aikana sutta monin verroin suurempia uhkia lapsen terveydelle ja jopa hengelle.

4. Miten voin luottaa siihen, ettei susi tule pihallemme ja vie lapsiani ?!?!

Uskon, etten voi mitenkään saada sinua luottavaiseksi. Toivottavasti kuitenkin jo se, että sait kirjoittaa huolesi auki, helpotti. Suden kohdalla on aina muistettava, että se on osa luontoa ja luonto jo sinällään on hallitsematon ja myös pelottava. Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia luonnosta, ja meidän tulee siksi suoda sillekin sijansa olla. Susi kuuluu Suomen luontoon.

On myös hyvä helpottaa mieltään sillä, että tälläkin hetkellä ympäri maakuntia ja laajemmin maailmaa tuhannet tai kymmenet tuhannet äidit ja isät ovat lapsistaan suden vuoksi huolissaan. Suden tekemisillä on kuitenkin varsin ohut yhteys tähän huoleen. Huoli on silti aina yhtä ymmärrettävää, vaikka ei ehkä niin oikeutettua tai perusteltua. Pelko on terve tunne vaaraa kohtaan. Sitä ei tulekaan tukahduttaa vaan oppia osin elämään sen kanssa. Se on kaikissa muisakin asioissa kytkettävä uhkan toteutumisen riskiin, silloin ehkä voi pelkonsa hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa.

Parhain terveisin,

Sami Lyytinen

Susien kanssa samalla alueella jo seitsemän vuotta Yläneellä asunut, kaksivuotiaan pojan isä, koiranomistaja ja koko perheen voimin jatkuvasti susien jäljillä liikkuva Luonto-Liiton susiryhmän pj., jonka pihan edustalle niin ikään on sudet tappaneet peuroja, yhden hirven ja käyneet jälkiään jättämässä ihan pihaankin (15 m talosta) ja joka on elämänsä aikana päässyt näkemään suden luonnossa yhden ainoan kerran. Ja joka yhtälailla tunnistaa itsessään piilevän susipelon kuitenkin sen hyväksyen osaksi itseään.

Aiheeseen liittyen kannattaa lukea Turun Sanomissa julkaistu Kainuun petoalueella elävän äidin kirjoitus:

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/280645.html
kuuluu seuraaviin kategorioihin:
« joulukuu 2016 »
joulukuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031