Sijainti: Pääsivu / Blogi / Suurpedot matkailun mahdollisuutena- seminaari 17.10.2011

Suurpedot matkailun mahdollisuutena- seminaari 17.10.2011

Maanantaina 17.10. 2011 järjestettiin HUB- Helsingin tiloissa mielenkiintoinen seminaari suurpetojen asemasta matkailun kohteena. Paikan päälle oli saapunut liuta upeita puhujavieraita kuten luontokuvaaja Staffan Widstrand, Articmedian matkailuyrittäjä Lassi Rautiainen sekä panelisteina mm. Suomen luonnonsuojeluliiton Riku Cajander, Matkailun edistämiskeskuksen Terhi Hook. Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Kuva: Christa Granroth

Staffan aloitti seminaarin. Hän painotti puheenvuorossaan matkailun kolmea eri tasoa, jolta matkailun vaikutuksia voidaan tarkastella: kansainvälinen, kansallinen ja paikallinen. Matkailun vaikutuksia niin luontoon ja lähiympäristöön kuin taloustilanteeseen voidaan pohtia hyvin erilaisista näkökulmista, riippuen miltä tasolta asiaa tarkastellaan. Kansainvälisellä tasolla voidaan esimerkiksi luoda maan imagoa tiettyjen esimerkkilajien avulla (Suomella esimerkiksi kansalliseläimemme karhu). Paikallisella tasolla voidaan esimerkiksi miettiä matkailun vaikutuksia elinkeinona paikallisen väestön työllistäjänä.

Staffan ottikin esille sen, kuinka paljon matkailu työllistää: esimerkiksi Kenian safarit työllistävät suoraan tai välillisesti n. 500 000 henkilöä, niissä liikkuu vuositasolla rahaa noin miljardi euroa ja turisteja vierailee alueella vuosittain noin miljoona. Kaikki alueella elävät niin kutsutut ’vetonaulaeläimet’ ovat lajeja, jotka aiheuttavat siellä eniten ongelmia. Kuitenkin ihmisen ja kyseisten lajien rinnakkaiselo on mahdollista, sillä lajien paitsi itseisarvo, myös ’kaupallinen’ arvo nähdään ja koetaan mahdollisuutena elantoon. Esimerkiksi Ugandassa, Ruandassa ja Kongossa gorillat toimivat maiden vetonauloina ja tuovat eniten rahaa maille suhteessa teollisuuteen tai muihin palveluihin. USA:ssa ’wildlife watching’ tuo rahaa 24 miljardia euroa vuodessa ja yksittään Yellowstonen sudet ovat neljän miljoonan euron ’arvoisia’.

On siis selvää, että maailmalla ollaan herätty siihen tosiasiaan, että ympäröivä luonto mahdollistaa paljon. Tämän avulla paikallisesta ympäristöstä ja alueella elävistä eliölajeista halutaan pitää huolta. Kelkka on siis mahdollista kääntää kulkemaan toiseen suuntaan: petoeläinten jatkuvan vainon sijaan, ne voivatkin palvella tarjoamalla hienoja luontokokemuksia. Lisäksi ne voivat toimia kansallisina ja paikallisina vetonauloina. On harmillista, ettei Suomessa suurpetojamme nähdä tässä valossa. Ainakaan suurimmaksi osaksi.

Luontomatkailua silti harrastetaan Suomessa. Vuonna 2009 Suomessa vieraili 15 000 ihmistä katselemassa karhuja. Lento-, bensiini- ja asumiskustannukset mukaan lukien tämä matkailun muoto tuotti noin viisi miljoonaa euroa rahaa. Trendi luontomatkailun suhteen on ollut kasvussa. Siitä kertonee se, että vuonna 1991 Suomessa toimi aktiivisesti ainoastaan yksi luontomatkailuyrittäjä. Vuonna 2010 kyseisiä yrittäjiä oli rekisteröityneinä jo 35.

Widstrand nosti esille kiinnostavan seikan yhden eläinyksilön merkittävyydestä. Ajatellaan esimerkiksi matkailuyrittäjää, joka järjestää kanoottiretkiä majava-altaille. Mukaan mahtuu10 henkilöä ja lysti kustantaa 100 euroa per henkilö. Tämä tuottaa nettona yrittäjälle 1000 euroa/päivä. Samaan aikaan samalla alueella myönnetään majavien kaatolupia. Metsästämällä yhden majavan metsästäjän pussiin kilisee vaivaiset 15 euroa. Yksi eläin voi siis paikallisen yrittäjyyden kannalta olla hyvin merkittävä.

Luontomatkailua ei voida pitää täysin ongelmattomanakaan. Yksi keskeinen huomio suurpetomatkailulle on tutkijoiden pelko eläinten kesyyntymisestä ja tottumisesta ihmisiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Ilpo Kojola on monesti painottanut etenkin susien kohdalla niiden luonnollisen arkuuden ylläpidon tärkeyttä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa petoeläinten on tarkoitus ylläpitää etäisyyttään ihmisiin ja siten pysytellä poissa ihmisasutuksen välittömästä läheisyydestä.

Kuva: Christa Granroth

Lassi Rautiainen kertoi omasta yrityksestään ja matkastaan luontomatkailuyrittäjäksi. Hän pohti salametsästyksen aiheuttamaa huonoa mainetta matkailuyrittämiselle. Lassi pohdiskeli myös sitä millaisilla paikoilla ekomatkailua on hyvä järjestää. Paikka olisi hyvä olla mahdollisimman kaukana asutuksesta siten, ettei se häiritse alueella asuvia ihmisiä tai vahingoita metsää. Paikan tulisi olla myös maisemallisesti hieno, houkuttelevuuden kannalta. Suomessa yksi iso ongelma onkin monokulttuuriset talousmetsämme: niillä ei juurikaan ole turismiarvoa ja esteettisesti ne houkuttelevat harvaa.

Yleisesti ottaen seminaari oli mielenkiintoinen, se tarjosi uusia näkökulmia suurpetokysymyksiin ja avasi uuden keskustelukentän matkailuyrittäjyyden suhteen. Oli hienoa puhua asioista positiivisen intonaation kautta. Sen sijaan, että yhteiskunnallisessa keskustelussa keskitytään miettimään mitä petoeläimet meiltä vievät, voisimme keskittyä miettimään kuinka paljon niillä on meille tarjottavaa. Niin itseisarvoisesti, kuin yrittäjyysnäkökulmastakin.

Teksti Jenni Hämäläinen
Kuvat Christa Granroth

kuuluu seuraaviin kategorioihin:
« joulukuu 2016 »
joulukuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031
Tapahtumat
GREYPRIDE-taidehuutokauppa 08.12.2016 18:00 - 20:30 — Forum Box galleria
Tulevat...