Sijainti: Pääsivu / Blogi / Saamelaisten porotalous ja suurpedot

Saamelaisten porotalous ja suurpedot

Millään alkuperäiskansalla ei ole oikeutta poistaa kotoperäistä lajia sen luontaiselta elinalueelta (Suomenkielinen käännös Aftonbladetissa 25.4.2013 ilmestyneestä artikkelista)

Suurten lihansyöjien kannanhoidon tila Norjassa on häpeällinen. Mutta se tosiasia, että tämä tapahtuu alkuperäiskansa saamelaisten ja monien ympäristöjärjestöjen siunauksella, on silkkaa hulluutta. Vaikuttaa siltä, että suurin osa norjalaisista ympäristöjärjestöistä ei uskalla sanoa mitään negatiivista saamelaisten poronhoidosta, vaan ne jättävät tämän erittäin kyseenalaisen hoitojärjestelmän rauhaan. Vai ovatko ne sellaisen harhakäsityksen vallassa, että jos jollain on tippakin alkuperäiskansan verta suonissaan, niin kaikki mitä he tekevät tai sanovat on viisasta ja eduksi yhteiselle olemassaolollemme? Se, mitä alkuperäiskansan jäsenet sanovat tai tekevät, ei välttämättä ole järkevää tai oikein. On sallittua käyttää omia aivojaan vaikka puhujana olisikin saamelainen, intiaani, maori tai inuiitti. Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa on ilmaisu, joka kuvaa alkuperäiskansan arvot hylännyttä henkilöä: ”omena” – punainen ulkoapäin, mutta valkoinen sisältä.

Ristiretkellään Norjan vähälukuisia suurpetoja vastaan saamelaiset poronhoitajat väittävät oikeudekseen YK:n ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 169 nojalla ampua enemmän suurpetoja. Jokaista, joka uskaltaa vastustaa tätä, syytetään rasismista alkuperäiskansoja kohtaan. Poronhoitaja totesi NRK Sápmi:ssa kesäkuussa 2012 seuraavasti: ”Norja on ratifioinut ILO:n kokouksen ja sanonut, ettei meitä sorreta. Mutta juuri niin he tekevät, kun eivät anna meidän ampua tarpeeksi tuhoeläimiä.” Mitä hemmetin puhetta tuollainen on?

ILO:n yleiskokous nro 169, joka käsittelee erityisesti alkuperäiskansojen ja heimojen oikeuksia, on tarkoitettu suojelemaan heitä sortoa ja kulttuurin tuhoamista vastaan. Sitä ei ole tarkoitettu tukemaan elinkeinoa, jonka perusasenne luontoa kohtaan ei ole luonnonkansojen arvojen mukainen. Yritys käyttää näitä vaivoin ansaittuja laillisia oikeuksia suurpetojen tappamiseen on uskomattoman epäkunnioittavaa ottaen huomioon sen julman historian, josta nämä juridiset suojaukset ovat kummunneet. Lisäksi sana ”tuhoeläin” ei kuulu alkuperäiskansojen sanastoon lainkaan. Mitä tapahtuikaan sanonnoille ”kunnioita kaikkia eläviä” ja ”harmoniassa luonnon kanssa”?

Näiden mielenilmausten perusteella saamelaisilla ei ole paljoakaan jäljellä alkuperäiskansojen luontoperäisestä ajattelutavasta. Norjan saamelaisyhdistys (NSR) väittää, että nykyiset suurpetokannat uhkaavat koko porotalouden olemassaoloa ja että suurpetojen tavoitekannat ovat liian korkeita. Kuitenkin nykyinen hoitojärjestelmä ja tavoitekanta ovat suurpedoille tuhoisia.

Oikeuden ja velvollisuuden välillä on eroa. Vaikka sinulla alkuperäiskansan jäsenenä olisikin laillinen oikeus tehdä jotain, niin esi-isiesi tieto ja viisaus velvoittavat sinut toimiaan oikein luonnon kannalta. Esi-isät tiesivät, ettei mikään ole tärkeämpää kuin yhteiselo ja luonnon säilyttäminen tuleville sukupolville. Jos riistät luontoa kestämättömästi sillä oikeudella, jonka olet alkuperäiskansan jäsenenä saanut, niin et ole enää alkuperäiskansaa vaan omena.

On turha ajatella, että ”näin toimivat vain muutamat yksilöt, jotka eivät edusta kaikkia saamelaisia”. Eri mieltä olevien vaikeneminen on aivan yhtä paha asia. Miksi annatte saamelaisten maineen likaantua tällaisten asenteiden takia? Meidän tekomme ja ajattelutapamme tekevät meistä alkuperäis- ja luonnonkansaa, eivät geenimme. Joten ryhdistäytykää ja miettikää, voitteko katsoa esi-isiänne silmiin. Millään alkuperäiskansalla ei ole oikeutta poistaa kotoperäistä lajia sen luontaiselta elinalueelta.

Aida Dinéh
Apassi-intiaani

Maja Dinéh Sørheim
Apassi-intiaani ja biologi

Käännös: Mari Nyyssölä

kuuluu seuraaviin kategorioihin: , ,
« syyskuu 2016 »
syyskuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930