Sijainti: Pääsivu / Blogi / Oikeus olla susi

Oikeus olla susi

Teksti: Roman Schatz
Kuva: Anne Nisula / Luonto-Liitto

Minua pyydettiin Salakaadot seis -kampanjan uudeksi suojelijaksi ja otan tehtävän mielelläni vastaan. Susien suojeleminen tuntuu järkevältä, jalolta ja moraalisesti oikealta asialta. Jos kysymys olisi ollut jostain ihmisvähemmistöstä, olisin miettinyt pitkään lainaanko kasvoni johonkin kampanjakäyttöön. Jaloimmallakaan ihmisryhmittymällä ei nimittäin ole sitä, mikä sudella on: susi on aidosti viaton.

Tunnen suomalaiseni ja kuulen jo metsästäjien huudot: Eihän tuo saksalainen ole ikinä elävää sutta nähnytkään! Totta, ja PR-kuvakin jouduttiin ottamaan Helsingin luonnontieteellisessä museossa täytetyn suden kanssa. Siitä syystä, ettei koko Helsingissä ole muita susia kuin tämä täytetty yksilö, joka seisoo lasikaapissa, jossa ei ole edes huoltoluukkua. Kun susi alkaa olla liian pölyinen, täytyy tilata lasitusliikkeen edustajia irrottamaan lasiseinä. Käsite ’yksinäinen susi’ sai ihan uuden ulottuvuuden.

Sutta on aina pidetty pahana ja perinne jatkuu saumattomana, vaikkei siinä ole enää mitään järkeä 2000-luvun alussa. Viimeksi susi tappoi Suomessa ihmisen 1800-luvulla, kun Suomi oli vielä Tsaarin suurruhtinaskunta. Tilastollisesti katsottuna Suomen vaarallisimmat eläimet ovat hirvi, punkki ja ampiainen, mutta susi on syvästi juurtunut kollektiiviseen kansansieluun vaarallisena tappajana. Susi ei ole vain eläin, vaan symboli, arkkityyppi, mytologinen olio. Joka toisessa Grimmin sadussa susi on pahantekijän roolissa. Suomessa suden tarunomainen pahuus on vakiintunut kieleenkin: Hukka sinut periköön, kaikki meni hukkaan, hukata jotakin


Suteen ei suhtauduta järjellä, vaan muinaisella tunteella, niin Suomessa kuin muuallakin. Turkkilaisessa mytologiassa ihminen on suden jälkeläinen, ja seurauksena Turkin äärioikeistoliike otti suden tunnuseläimekseen. Tšetšeniassa uskotaan mytologiseen susiäitiin, ja tšetšeeninationalistitkin omivat suden logokseen. Myös natsit käyttivät suden mytologista pelottelupotentiaalia hyväkseen, ja koko länsimaisella kulttuuripiirillä ei ole sudesta hyvää sanaa sanottava: Sekä kristinuskossa, että islamissa ja juutalaisuudessa kaikki viitteet suteen ovat kauttaaltaan negatiivisia.

Susi ei ole enää iso eikä paha, vaan sukupuuttoon kuolemaisillaan ja ihmisen ystävyyden tarpeessa. Silti suden suojelu ei nauti Suomessa minkäänlaista prioriteettia. Omakaan ammattikuntani ei ole millään tavalla syytön: Aina kun jossain päin Suomea näkyy suden jälki, lehdistö rientää lietsomaan joukkopelkoa.

Helsingin kauppatorilla myydään pahaa-aavistamattomille turisteille t-paitoja, joissa on suden potretti ja Suomen Tasavallan lippu. Siihen nähden, että Suomessa elää alle kaksisataa sutta (niitä on vähemmän kuin saimaannorppia) ja että niitä tapetaan sekä laillisesti että laittomasti, näiden t-paitojen myynti pitäisi tekopyhyyden ja huonon maun vuoksi kieltää.

Suomessa, Turun lähistöllä ammuttiin 15.1.2012 emosusi Auli. Häntä jää kaipaamaan koko susilauma ja muutama ihmisidealisti.

Kuka tahansa osaa ampua suden, mutta vain tosimies ja tosinainen osaa elää sen rinnalla. Jätetään ruotsalaisille hirvi ja suojellaan suttamme. Jo pelkästään sen takia, että se on valtavan kaunis eläin.

Kuvan levitysoikeudet:

Kertajulkaisuoikeus lehdillä Salakaadot seis -kampanjaa koskevassa uutisoinnissa, sekä printti- että verkkoversioissa. Kuvaajan nimi (Anne Nisula) ja kuvauspaikka (Luonnontieteellinen museo) mainittava.

kuuluu seuraaviin kategorioihin:
« joulukuu 2016 »
joulukuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031
Tapahtumat
GREYPRIDE-taidehuutokauppa 08.12.2016 18:00 - 20:30 — Forum Box galleria
Tulevat...