Sijainti: Pääsivu / Blogi / Metsästäjät huolissaan metsäpeurasta

Metsästäjät huolissaan metsäpeurasta

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on metsäisille alueille sopeutunut peurasuvun (Rangifer tarandus) alalaji. Alalaji on tuoreessa vuoden 2010 Suomen eliöstöä koskevassa uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu silmälläpidettäväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että se ei ole uhanalainen, mutta se on vaarassa uhanalaistua, jos epäsuotuisa kannankehitys jatkuu. Metsäpeura on endeeminen alalaji, jota esiintyy vain Suomessa ja Venäjällä paikoin, joten Suomella on erityisvastuu tämän alalajin suojelusta EU:n alueella.

Metsäpeura on ollut aikoinaan hyvin runsas, mutta hupeni jo 1600- ja 1700-luvuilla liiallisen metsästyksen takia. Metsäpeurakannan romahdus ajoittuu samaan aikaan, kun Suomessa koettiin nopean väestönkasvun aika. 1800-luvun loppuun mennessä laji oli metsästetty Suomessa sukupuuttoon. 1913 metsäpeura rauhoitettiin. 1940-luvulla laji alkoi palata Suomeen. Nykyään metsäpeura on riistalaji, jota metsästetään rajoitetusti.

Metsästäjäin keskusjärjestö on tehnyt tärkeää työtä metsäpeuran rotupuhtauden säilyttämiseksi. Vuodesta 1998 MKJ on EU:n Life Nature –rahaston tuella tiivistänyt peura-aitoja, joiden tarkoituksena on ollut estää poron ja metsäpeuran sekoittuminen. Projektissa on ollut mukana Kainuun riistanhoitopiiri, Metsähallitus, Maa- ja metsätalousministeriö, Oulun yliopisto sekä Tielaitos.

Suomen metsästäjäliitto on aloittanut kampanjan metsäpeuran pelastamiseksi. Metsäpeuran saama huomio on sinänsä ilahduttavaa, mutta kampanjassa on keskitytty varsin yksipuolisesti vain suurpetojen, erityisesti suden, vaikutuksiin metsäpeurakantaan. Metsästäjäliitto on jo pitkään ajanut äärimmäisen susivastaista kantaa. Yhtäkkiä ilmennyt huoli metsäpeuran tilanteesta ja metsäpeuran lukuisten muiden uhkatekijöiden sivuuttaminen saavat kampanjan näyttämään sinällään kannatettavan päämääränsä ohella lähinnä tekosyyltä susista eroon pääsemiseksi. Metsäpeuran kuten muidenkin eliölajien suojelussa tulisi arvioida lajin kokonaistilanne ja kaikki siihen vaikuttavat tekijät ja keskittyä ensimmäisenä poistamaan ihmisen aiheuttamia uhkatekijöitä lajin tulevaisuudelle.

Metsäpeuran nykytilanne

Euroopan 9 000 metsäpeurasta elelee Suomessa noin 2 000–2 200 yksilöä kahdella alueella, Kainuussa noin 800 peuraa ja loput 1 200-1 400 peuraa Suomenselällä. Suomenselän kanta on saatu aikaan siirtämällä eläimiä Kainuusta Salamajärven kansallispuistoon Suomenselälle. Suomenselältä peurat ovat myös alkaneet levittäytymään Pohjois-Pohjanmaalle Pyhännän seudulle. Kainuun kanta on osittain yhtenevä Venäjän Karjalan kannan kanssa ja kokonaisuudessaan tällä alueella metsäpeuroja tiedetään olevan noin 2 500. Muualla Venäjällä peuroja on Arkangelissa noin 2 500 ja Komissa noin 3 500 yksilöä.

Metsäpeurakantaa säätelevät ja sen elinalueisiin vaikuttavat laidunalueiden määrä ja laatu, loispaine, porotalous, metsästys ja pedot. Ihmisen aiheuttamia uhkatekijöitä ovat metsästys, metsätalous ja porotalous. Pedot ja loiset puolestaan ovat metsäpeuran ympäristöön luontaisesti kuuluvia tekijöitä, joiden kanssa metsäpeura on elänyt tuhansia vuosia.

Metsäpeuran suojelu

Metsäpeuran suojelu on nähtävä kokonaisuutena, jossa pyritään ensisijaisesti turvaamaan metsäpeuran luontaisten elinympäristöjen säilyminen ja poistamaan ihmisen lajille aiheuttamia uhkatekijöitä. Toissijaisesti voidaan harkita metsäpeurakannan vahvistamista siirtoistutuksin.

Metsätalous

Tehokas metsätalous metsäpeuran esiintymisalueilla tuhoaa lajin laidunalueita. Vaatimet laiduntavat kesäaikaan erityisesti soilla raatetta syöden, joten laajojen luonnontilaisten soiden säilyttäminen ja ihmisen muuttamien soiden ennallistaminen on lajin kannalta tärkeää. Metsäpeuran talviravintoa ovat jäkälät, ja vaikeissa lumiolosuhteissa erityisesti naava ja luppo ovat sen selviämisen kannalta tärkeitä. Syksyllä sienet ovat merkittävä ravinnonlähde. Metsien hakkuut vähentävät metsäpeuran saatavilla olevaa ravintoa, koska hakkuuaukoilla ei ole symbioosissa puiden kanssa eläviä sieniä eikä naavaa tai luppoa.

Metsäpeuran suojelun kannalta olisi tärkeää pidentää talousmetsien kiertoaikaa, vähentää hakkuita, välttää paljaaksihakkaamista ja suosia pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä. Metsien erirakenteiskasvatus pitäisi yllä laidunalueiden metsäisyyttä ja näin ollen alueiden sopivuutta metsäpeuran talvilaitumiksi. Laji hyötyy metsien suojelusta.

Porotalous

Poronhoitoalue käytännössä poissulkee metsäpeuran esiintymisen kokonaan suuresta osasta lajille kelvollista elinaluetta. Metsäpeuran elinalueella Kainuussa porosta on lajille kahdenlaista haittaa: ensinnäkin poro risteytyy metsäpeuran kanssa uhaten metsäpeuran geneettistä puhtautta, toiseksi poro kilpailee metsäpeuran kanssa samoista laitumista. On myös mahdollista, että

poro saattaa runsaan porokannan alueella levittää metsäpeuraan Setaria tundra –sukkulamatoa. Kainuussa 2000-luvilla metsäpeuran kannantaantuma ajoittui samaan aikaan Setaria tundran yleistymisen kanssa, joten loistartunnoilla saattaa olla yhteyttä metsäpeuran kannanmuutoksiin.

Porotalouden ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden rajoja tulisikin tarkastella erityisesti porotalousalueen eteläisimmissä osissa.

Metsästys

Vaikka metsäpeura on silmälläpidettävä ja vähälukuinen laji, sille myönnetään edelleen kaatolupia. Kuluvalla metsästyskaudella 2010-2011 myönnettyjä lupia on 38, kun aiempina vuosina pyyntilupien määrä on ollut enimmillään lähes 150:n luokkaa. Metsästys on kohdistunut vieläpä hyväkuntoisimpiin hirvaisiin, joilla on erityinen merkitys lajin geneettisen terveyden kannalta. Metsäpeuran metsästys ei ole miltään osin perusteltua ja tulisi lopettaa kokonaan niin pitkäksi aikaa, kunnes laji on levittäytynyt suurimpaan osaan maata tai runsastunut alueellisesti huomattavasti. Metsäpeurajahdissa ei ole kyse perinteisestä metsästyksestä, jonka tarkoituksena on riistanlihan saanti ruokapöytään. Tähän tarkoitukseen on metsäpeuran esiintymisalueilla muutakin riistaa. Kyse on pikemminkin harvinaisen riistalajin trofeemetsästyksestä. Tällainen ei ole hyväksyttävä syy lähes uhanalaisen lajin metsästykselle tilanteessa, jossa muuta suurriistaa on saatavilla. Mikäli halutaan, voidaan hirven pyyntilupia hyvin lisätä metsäpeuralupia vastaavalla määrällä tai enemmänkin.

Laillisen metsästyksen lisäksi metsäpeuraa salametsästetään Venäjällä.

Petojen merkitys metsäpeurakannalle

Kaikki neljä nisäkässuupetoamme - ahma, ilves, karhu ja susi – saalistavat ja ovat aina saalistaneet metsäpeuraa. Metsäpeuran ja suurpetojen välinen peto-saalissuhde on yksi vanhimpia lajien välisiä suhteita Suomen viimeisen jääkauden jälkeisessä luonnossa. Viime vuosina erityisesti suden saalistuksen arvellaan aiheuttaneen paikallisia muutoksia metsäpeurakantoihin. Kyse on kuitenkin laajemmasta lajien välisiin suhteisiin ja elinympäristötekijöihin liittyvästä asiasta.

Yhteenveto

Metsäpeuran suojelu edellyttää ennen kaikkea metsäpeuran suosiman metsä- ja suoluonnon säilyttämistä. Varsinaisten suojelualueiden lisäksi tarvitaan talousmetsien hoidossa muutoksia, jotka suosivat metsäpeuraa. FSC-sertifioinnin mukainen ympäristöystävällinen metsänhoito, erirakenteiskasvatus ja kiertoaikojen pidentäminen ovat kaikki toivottavia ja kestävällä tavalla vaikuttavia toimenpiteitä, joilla metsäpeuraa voidaan auttaa selviytymään metsäluonnossa.

Toisena tärkeänä toimenpiteenä on toteutettava metsäpeuran metsästyksen lopettaminen toistaiseksi täysin. Myös vahinkoperusteinen metsästys, jota on käytetty syynä metsäpeuran kaatolupien myöntämiseen, on lopetettava.

Tilanteessa, jossa metsäpeurakanta koostuu Suomessa vain kahdesta erillisestä populaatiosta, lajia olisi mahdollista auttaa myös siirtoistutuksin. Laji kuuluu alkuperäiseen metsäluontoon koko maassa.

Uhanalaisten petojen poistoon ei metsäpeuran suojelussa ole riittävästi perusteita. Metsäpeurakanta kestää petojen heikompiin yksilöihin kohdistaman verotuksen, kuten on aina kestänyt, jos lajin elinympäristöjen säilymisestä huolehditaan. Elinympäristöjen häviäminen nykyiseen tahtiin taas johtaa metsäpeurakannan supistumiseen joka tapauksessa, vaikka petoja ei olisi lainkaan.

Kirjoittaja: Esa Hankonen

Lähteet:

- Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma

- Metsäpeura Suomenselällä 30 vuotta

- RKTL - Sarvi-uutiskirje 4/2010: Metsäpeuran ahdinko

- Evira / Sauli Laaksonen: Setaria tundra

- MKJ & RKTL: Riistaweb

- Suomen Luonto: Metsäpeurat lisääntyvät Suomenselällä

kuuluu seuraaviin kategorioihin:
« syyskuu 2016 »
syyskuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930