Sijainti: Pääsivu / Blogi / Luonto-Liiton susiaiheinen kouluvierailumateriaali tukee opetussuunnitelmaa

Luonto-Liiton susiaiheinen kouluvierailumateriaali tukee opetussuunnitelmaa

Kansanedustaja Reijo Hongisto (ps) syyttää Luonto-Liiton susia koskevaa kouluvierailutoimintaa Ähtärin eläintarhassa sattuneesta tapaturmasta, jossa susi puri aitaverkon läpi työnnettyä kättä. Syytös on siinä määrin räikeä, että alakouluvierailuilla käytettävän materiaalin ja susituntien suunnittelijana ja kouluvierailijoita kouluttaneena katson aiheelliseksi kommentoida väitteitä. Toivoisin, että Hongisto tutustuisi materiaaliin ennen kuin esittää siitä näkemyksiään.
Luonto-Liiton susiaiheinen kouluvierailumateriaali tukee opetussuunnitelmaa

Kuva: Hannu Vainiopekka

Ensinnäkin, kouluvierailijoita ei ole kehotettu luonnehtimaan susia ”kivoiksi” tai ”mukaviksi”. Vierailijoiden koulutuksessa on päinvastoin kehotettu välttämään arvottavia ja tunnepitoisia ilmauksia. Eläimet eivät ole mukavia tai epämukavia, hyviä tai pahoja, ne ovat eläimiä. Sen sijaan tunneilla annetaan lapsille tilaisuus kertoa ja keskustella omista susiin liittyvistä mielikuvistaan. Niitä ei arvoteta oikeiksi tai vääriksi, vaan pyritään tuomaan esille, minkälainen susi on luontokappaleena mielikuvien takana.

Hongisto kysyy, kuinka moni vanhempi tietää, että nykyään kouluissa oppilaiden ajatusmaailmaan yritetään vaikuttaa myös opetusministeriön virallisten ohjeiden ulkopuolelta? Epäilemättä jokainen vanhempi tietää, että kouluissa vierailee lukuisten erilaisten järjestöjen, yhteisöjen, viranomaisten ja elinkeinojen edustajia kertomassa oman alansa asioista. Esimerkiksi poikamme yläkoulussa kävi vastikään metsäteollisuuden etujärjestön edustaja kertomassa biotaloudesta. Vierailun sisältö oli ilmeisesti poleemisempi ja aihettaan arvottavampi kuin Luonto-Liiton susituntien sisältö. Vierailuluennot kuuluvat osana opetussuunnitelmaan ja ovat Opetusministeriön ohjeiden mukaista toimintaa.

Luonto-Liitolle suunnittelemani materiaali on kaikilta osin opetussuunnitelman mukaista ja olen käyttänyt opetussuunnitelmaa taustamateriaalina sisältöä suunnitellessani. Peruskoulun biologian opetuksen teemoja ja oppimistavoitteita ovat opetussuunnitelman mukaan vuosiluokilla 1 – 4 eliöiden luokittelu, eliöiden sopeutuminen vuodenkiertoon ja elinympäristöihin, eläinfysiologian perusteet ja eliöiden lisääntyminen. Vuosiluokilla 5 – 6 perehdytään tarkemmin lähiseudun eläimistöön, selkärankaisten luokitteluun ja rakenteeseen sekä luonnon monimuotoisuuteen. Luonto-Liiton susimateriaali käsittelee näitä teemoja syvällisemmin yhden lajin osalta ja tukee näin biologian opetuksen tavoitteita. Luonnon monimuotoisuuden arvostaminen on biologian opetussuunnitelmassa eri aihealueita läpäisevä tavoite.

Alakouluvierailujen tarkoitus on myös auttaa lapsia käsittelemään susiin mahdollisesti liittyviä pelkojaan. Suden ei vierailuilla väitetä olevan absoluuttisen vaaraton, vaan lapsille on tarkoitus antaa välineitä arvioida erilaisten riskien todennäköisyyttä ja hallita pelkojaan. Lapsia ei tietenkään kehoteta lähestymään mitään luonnossa tai muuallakaan näkemiään vieraita eläimiä, olivat nämä sitten luonnonvaraisia tai kesyjä. Pelko jatkuvana, johonkin kohdistuvana tunnetilana ja pelkoa luova pelottelu ovat täysin tarpeettomia ja haitallisia ilmiöitä. Keskilapsuuden psyykkiseen kehitykseen kuuluvat toki erilaiset, osin irrationaalisetkin pelot osana tunteiden käsittelyn ja hallinnan taitojen kehittymistä. Lapsen elämää rajoittavat, aikuisten puheista ja toiminnasta syntyneet pelot ovat kuitenkin haitallisia ja pelottelu voi olla jopa psyykkistä väkivaltaa.

Hyvin moni sutta pienempikin luonnoneläin pystyy halutessaan vahingoittamaan ihmistä vakavasti. Mikäli susi todella aikoisi käyttää Hongiston kuvaileman koulukyytiä odottelevan lapsen ravinnokseen, olisi tilanteessa täysin yhdentekevää, ojentaako lapsi kätensä silittääkseen sutta vai ei. Koska susi huonosti näkevänä lajina reagoi saalistaessaan lähinnä liikkeeseen, on peloissaan pakoon pötkiminen itse asiassa huonoin toimintastrategia, jos todella epäilee suden olevan kiinnostunut itsestään ravintona. Koulukyytiä odottelevan lapsen henkeä ja terveyttä uhkaa sutta paljon todennäköisemmin ohi ajava rekka tai naapurin aamupissalle laskettu koira.

Hongisto on väärässä väittäessään luonnonvaraisen eläimen olevan tarhattua tai kesyä vaarallisempi. Asia on täysin päinvastoin. Kesyt naudat ja koirat tappavat ihmisiä Suomessa lähes vuosittain ja aiheuttavat huomattavan määrän eriasteisia vammoja. Eri eläinlajien villien ja kesyjen muotojen aiheuttamista henkilövahingoista on kattavat tilastot, joita tarkastelemalla saa oikean käsityksen näiden ja ihmisen välisten kohtaamisten riskialttiudesta.

Eläintarhaeläimistä aivan mikä hyvänsä laji voi reagoida aidan läpi ojennettuun käteen puremalla ja reaktion taustalla voi olla mitä hyvänsä eläimen käyttäytymismalleihin ja havainnon tuottamiin affekteihin liittyviä tekijöitä. Suden keskeinen aisti on haju. Eläintarhaeläimet ovat tottuneet jatkuvaan ihmisen ja ihmiseen liittyvien kemikaalijäämien hajuun, mikä tekee niiden aistimasta ympäristöstä täysin toisenlaisen kuin villieläinten kokema ympäristö on. Lasta Ähtärin eläintarhassa purrut eläin olisi voinut olla yhtä hyvin vaikkapa hirvi tai valkohäntäkauris. Olen kyseisessä eläintarhassa nähnyt molempien lajien erittäin pelottomia yksilöitä.

Jokainen tuotantoeläimiä hoitanut tietää, että myös märehtijät ja sika voivat purra, kovaakin. Ne voivat myös puskea ja potkia, hengenvaarallisestikin. Näin ne myös usein tekevät. Eläintarhasudet eivät tässä suhteessa eroa muista kesyistä ja puolikesyistä koti- ja tarhaeläimistä. Sen sijaan ne eroavat olennaisesti luonnonvaraisista susista ja muista luonnonvaraisista eläimistä. Arkiset tapaturmat muiden tarha- ja kotieläinten parissa eivät kuitenkaan saa ääniä kalastelevaa poliitikkoa kirjoittelemaan tunnepitoisia kolumneja, joissa villisikalauma tai kiukkuinen hirvi vaanii lapsia takapihalla. Miksi ei? Koska luonnoneläimet eivät tilastollisten tosiasioiden valossa näin toimi.

Luonto-Liiton kouluvierailuilla ei kehoteta silittämään susia, mikä olisi tietysti absurdi ohje jo sikälikin, että susia pääsee harvoin luonnossa edes näkemään. Sen sijaan vierailuilla kerrotaan suden aisteista, ravinnosta, lauma- ja saalistuskäyttäytymisestä sekä elintavoista. Alakouluvierailuilla kerrotaan lisäksi yleistasoisesti, mitä tarkoittaa lajin uhanalaisuus, mistä se eri lajien kohdalla voi johtua ja miten suden ihmisten omaisuudelle aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä. Vierailut ovat olleet erittäin suosittuja ja niiden asiasisällöstä on Luonto-Liiton edustajan mukaan tullut liittoon vain kiittävää palautetta. Myös itse olen pitänyt jonkin verran susitunteja lähialueen kouluissa ja luontokerhoissa ja niistä on tullut hyvää palautetta. Vierailuille tekemässäni taustamateriaalissa todetaan, että

Vierailu susiseudun alakoulussa on onnistunut, jos lapset saavat sen avulla:

  • tietoja suden käyttäytymisestä ja kiinnostusta uuden tiedon hankkimiseen
  • valmiuksia käsitellä pelkojaan ja voittaa niitä
  • valmiuksia torjua pelottelua ja suhtautua kriittisesti pelkoa lietsovaan materiaaliin
  • valmiuksia keskustella suden herättämistä erilaisista tunteista, asenteista ja ajatuksista
  • valmiuksia ymmärtää, miksi aikuisten suhtautuminen susiin ei aina ole järkevää ja että järkeviäkin suhtautumistapoja on olemassa
  • valmiuksia ymmärtää, että kaikilla lajeilla on paikkansa luonnossa ja että uhanalaista lajia tulee suojella
  • valmiuksia ymmärtää, että luonto ei aina toimi ihmisen toivomalla tavalla, mutta ongelmia voidaan ratkaista myös tappamatta harvinaisia eläimiä
  • tietoa metsästyksen pelisäännöistä ja eettisistä periaatteista

Nämä ovat kaikki luonnontiedon opetussuunnitelman ja perusopetuksen yleisen arvoperustan mukaisia tavoitteita. Myös kansalaisyhteiskunnan osallistaminen koulujen arkeen esimerkiksi erilaisten kouluvierailuiden muodossa edistää opetussuunnitelman arvoperusteissa mainittuja tavoitteita. (Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Perusopetuksen arvoperusta, s. 15 – 16.)

Ilona Hankonen, FM

Eurajoki

Lähdeviitteet: Vaaralliset eläimet. Koljonen, V., Mäkisalo, H., Söderlund, T. & Gissler, M. 2016 julkaisussa Duodecim. 132, 13-14, s. 1246-1251. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13221.pdf

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5999. 2010, Yrittäjien työtapaturmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.3.2017]. http://www.stat.fi/til/ttap/2010/ttap_2010_2012-11-30_kat_002_fi.html

« kesäkuu 2017 »
kesäkuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930