Sijainti: Pääsivu / Blogi / Biologi Sesse Koivisto: Susien kannanhoidollinen metsästys on tappamista vailla tieteellistä perustetta

Biologi Sesse Koivisto: Susien kannanhoidollinen metsästys on tappamista vailla tieteellistä perustetta

Ministeriön täksi talveksi myöntämien kannanhoidollisten poikkeuslupien perusteet voidaan kyseenalaistaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on määrännyt täksi talveksi susien kannanhoidollisen metsästyksen, jolla susista aiotaan tappaa 46 eläintä. Kokeilu keksittiin Ruotsissa, ja vaikka sitä vastustivat geneetikot sekä siellä että Suomessa, se toteutettiin viime vuonna. Mistään hoidosta ei ole kysymys, vaan tappamisesta, eikä sille ole tieteellistä perustetta.

Viime vuoden virheistä ei opittu. Susia mentiin ampumaan kauas metsiin niiden reviireille, missä ammuttiin, koska laumasta susien erottelu on vaikeaa. Tappamisen huumassa tutkittavaksi tarkoitettuja pantasusia ammuttiin kolme, mikä merkitsi kymmenien tuhansien eurojen menetystä. Metsästys järjestettiin susien lisääntymisaikana. Se ei ole eettistä.

Metsästys hävitti sudet Ruotsista ja Norjasta sukupuuttoon 1960-luvulla. Kaikki nykyiset sudet siellä ovat täältä sinne 1980-luvulla siirtyneen susiparin jälkeläisiä. Koska vain yksi niiden pennuista löysi ulkopuolisen kumppanin ja muut parittelivat keskenään, susien sisäsiitos on siellä suurta. Sisäsiitos merkitsee elinkelvottomien pentujen syntymistä, vastustuskyvyn heikkoutta ja sisäsiitosprosentin kasvaessa liian suureksi laji kuolee sukupuuttoon.

Koska lauman kaikki yksilöt ovat sukua keskenään, ja yleensä vain yksi naaras saa pentuja, on luonnollista, että sukusiitosta välttääkseen nuoret sudet lähtevät helposti vaeltamaan ulkopuolisen kumppanin löytääkseen. Yksinäisiä nuoria susia pidetään ”häirikköinä” ja niitä kehotetaan tappamaan. Se ei ole kannanhoitoa vaan sisäsiitoksen lisäämistä, jolloin susien geenimäärä pienenee. Jos tänne pääsee itärajan yli uusia susia, ne ovat kannalle kullanarvoisia. Sisäsiitos onkin Suomen sudella vähäisempää kuin Ruotsissa, mutta pahempaa kuin vaikkapa saimaannorpalla. Valitettavasti Venäjän puolelta susia ei tule enää usein, kun susiviha on sielläkin suurta. Vaikuttaa siltä, että kun nykyisen hallituksen leikkaukset koskevat pahiten juuri köyhiin ihmisiin, syrjäseutujen ihmisille tarjotaan lohdutukseksi susien vähentämistä, ja eläimet joutuvat sijaiskärsijöiksi.

Viha petoja kohtaan on jäänyt maaseudun miesten mieleen. Susi ei ole yli sataan vuoteen hyökännyt ihmisen kimppuun, ja kotieläimiä voitaisiin suojella paremmin. Vain metsästäjät pitävät koiriaan öisin ulkona tarhassa, vaikka koira on jalostettu ihmisen seuralaiseksi. Susien reviirille päästetyllä koiralla pitäisi olla kaulassa hyväksi todettu susikello, mutta sitä ei suosita.

Susien vähentämistä perustellaan salametsästyksen vähenemisellä. Kaikki kiinni jääneet salametsästäjät ovat rikostutkijoiden mukaan kuuluneet johonkin metsästäjä- tai riistanhoitoyhdistykseen. Haastattelututkimuksen mukaan noin 40 % Suomen metsästäjistä hyväksyy salametsästyksen.

Jos kannanhoitometsästyksen peruste on salametsästyksen kääntäminen lailliseksi tappamiseksi, on se mielestäni kieroutunutta. Susi kuuluu Suomen luontoon. Se on hieno eläin, ja parhaat ominaisuutensa koira on perinyt esivanhemmiltaan susilta.

Sesse Koivisto
Biologi ja tietokirjailija

« syyskuu 2016 »
syyskuu
matiketopelasu
1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930