Sijainti: Pääsivu / Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Luonto-Liiton mielestä ahman metsästystä poikkeusluvilla ei tule sallia.
Luonto-Liiton ahmalausunto maa- ja metsätalousministeriölle

Kuva: Craig Jones

Dnro 2021/01.03/2018

Talvella 2017 Suomessa ammuttiin kahdeksan ahmaa, kun maa- ja metsätalousministeri purki 35 vuotta kestäneen ahman täysirauhoituksen. Myös seuraavana metsästyskautena myönnettiin poikkeusluvat kahdeksan ahman ampumiseen ja asetuksen mukaan sama toistuisi tulevana talvena, mikä tarkoittaisi yhteensä 24 erittäin uhanalaiseksi luokitellun ahman hävittämisen kolmen metsästyskauden aikana poronhoitoalueelta.

Poronhoitoalueella liikkuu arviolta vain 120-140 ahmaa, joista 40-60 ahmaa kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen ahmapopulaatioon. On huomioitava, että pentuehavaintoja tehdään vähän, minkä lisäksi poronhoitoalueen ahmakantaa on vaikea arvioida suuren alueen ja havainnoijien vähyydestä johtuen. Poronhoitoalueen ahmakanta voi siten olla arviota pienempi. Suomen ahmakanta on yli 30 vuoden täysirauhoituksesta huolimatta kasvanut hitaasti. Talvella 2017/2018 koko maan ahmakanta on arvioitu 270-300 yksilön suuruiseksi. Kannan kasvua on vuoden 2013 arvioon (230-250 yksilöä) nähden vain vähän.

Laittoman metsästyksen on todettu olevan osa ahman populaatiodynamiikkaa, jolla on negatiivinen vaikutus ahmakannan kasvuun. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 60 % aikuisten ahmojen kuolleisuudesta johtui laittomasta metsästyksestä, joka pääosin tapahtui lumisena vuodenaikana, ajoittuen Lapissa joulu-toukokuulle. Lisäksi tutkimusten mukaan laittomassa metsästyksessä tapetaan vuosittain 10 % aikuisten ahmojen kokonaiskannasta. Kannan kasvua rajoittaa myös luontaisesti poikasiin kohdistuva lajinsisäinen predaatio.

Tunturi-Lapin ahmakanta lasketaan osaksi Skandinavian ahmapopulaatiota, jossa kannan geneettinen vaihtelu on suhteellisen pientä johtuen muun muassa liian vähäisestä vaihtuvuudesta toisten populaatioiden kanssa. Tästä johtuen tulevaisuudessa on tärkeää, että Skandinavian ahmapopulaatio saisi geneettistä vahvistusta suomalais-venäläisestä populaatiosta. Suomen ahmakannan pienuuden vuoksi kannan geneettinen monimuotoisuus tulisi selvittää myös Suomessa. 

Suomella tulee olla elinvoimainen ahmakanta, jonka määrittämisestä voi ottaa mallia Ruotsista. Ruotsin ympäristöviranomainen (Naturvårdsverket) on asettanut ahmakannan vähimmäistavoitteeksi 600 yksilöä, jonka katsotaan takaavan lajin säilymisen elinvoimaisena osana luontoa pitkällä aikavälillä. Vuonna 2018 Ruotsin ahmakanta on arviolta noin 583 yksilön suuruinen.

Ahman poikkeusluvilla tapahtuvan metsästyksen sallimista on perusteltu sillä, että metsästys sallitaan myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa ahmakanta oli yhtä pieni kuin Suomessa viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Varsinkin naaraiden tappaminen on vahingollista Suomen pienelle ahmakannalle, koska ahma on hidas lisääntymään. Ruotsalaisen ahmaprojektin mukaan noin 60 prosenttia naaraista synnyttää ensimmäisen kerran kolmen vuoden ikäisinä ja 29 prosenttia vasta neljän vuoden ikäisinä. Pentuja ei synny, jos naaras ei onnistu löytämään riittävästi ravintoa. Tämän vuoksi vuodessa vain noin puolet naaraista saa pentuja ja 30 prosenttia kyseisistä naaraista menettää pennut ennen kesäkuuta. Metsästyksen yhteydessä on vaikea todentaa, ettei kyseessä ole emo, jolla on poikasia. Ruotsissa suurpetojen esiintyvyyteen pohjautuvaan korvausmenetelmään siirtyminen vuonna 1996 on saanut ahmakannan kasvamaan ja levittäytymään maahan.

Luonto-Liitto esittää, että Suomessa siirrytään yksittäisten porojen korvaamisesta Ruotsin korvausmenetelmään. Reviirikohtainen korvausmenetelmä on Suomessa käytössä jo maakotkalla. Ongelmia aiheuttavat ahmat tulee siirtää poronhoitoalueen ulkopuolelle kansallispuistoihin ja suojelualueille. Tähän mennessä siirtoihin ei ole ollut edellytyksiä paikallisen väestön petovastaisista asenteista johtuen. On merkillistä, ettei erittäin uhanalaista lajia, jolla on vaarana hävitä luonnosta, voida siirtää suojelualueille, joiden perimmäinen tarkoitus on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tuleville sukupolville.

Ahma on pääasiassa haaskaeläin, joka hyödyntää muiden suurpetojen tappamia tai muutoin kuolleita poroja. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan noin 50 prosenttia ahman hyödyntämistä kuolleista poroista oli peräisin ilveksen saalistukselta. Luonto-Liiton mielestä porovahingot tulee dokumentoida ja varmistaa nykyistä paremmin maastotarkastuksien avulla. Vaikka porossa on ahman syöntijälkiä, poron kuolinsyy voi olla jokin muu. Syyt ahmavahinkojen suuriin vuosittaisiin vaihteluihin tulisi myös selvittää. Erävalvontaa laittoman metsästyksen kitkemiseksi tulee lisätä.

Ahman metsästys moottorikelkkoja ja helikopteria apuna käyttäen on kiellettävä, eikä sitä tule sallia muidenkaan suurpetojen metsästyksessä. Erittäin uhanalaisia lajeja ei myöskään tule metsästää luonnon monimuotoisuutta turvaavilla suojelualueilla.

Poroelinkeino on nykyisellään elinkeino, joka syrjäyttää uhanalaisia lajeja luonnosta. Poronhoitoalueelle liikkuvat suurpedot ja metsäpeurat hävitetään Suomessa, sitä mukaan kuin niitä alueelle ilmaantuu. Ruotsin ja Suomen poronhoidon liikevaihto on noin 1,3 miljardia euroa, josta Suomen osuus on kaksi kolmannesta.

Vuonna 2018 luonto- ja eläinjärjestöt luovuttivat maa- ja metsätalousministeriölle vetoomuksen koskien ahmanmetsästystä. Reilun viikon aikana yli 14 000 kansalaista allekirjoittivat vetoomuksen. Kansalaisten mielipide sivuutettiin kuitenkin täysin ministeriössä, jossa ahmanmetsästystä aiotaan jatkaa tulevinakin vuosina.


Nina Kaipio, toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto ry


Lisätiedot: Christa Granroth, Luonto-Liiton susijaosto, c.granroth@gmail.com