Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Metsätalous voisi olla nykyistä kestävämpää

Metsätalous voisi olla nykyistä kestävämpää

Savon Sanomien pääkirjoitus 06.07.2018 otti voimakkaasti kantaa metsäteollisuuden lisääntyvän puunkäytön sekä avohakkuiden puolesta. Kirjoitus sisältää harhaanjohtavia sanamuotoja, joita on syytä korjata.

Kuten kirjoituksessa todetaan, useat asiantuntijat ovat ottaneet kantaa nykyistä voimaperäistä, avohakkuisiin perustuvaa metsätaloutta pehmeämpien hakkuutapojen puolesta. Keskustelun herättäjänä on toiminut erityisesti toukokuussa käynnistetty Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite, joka tähtää metsien jatkuvapeitteiseen kasvatukseen siirtymiseen valtion omistamilla mailla, ja joka on kerännyt jo lähes 40 000 eduskuntakäsittelyyn vaadittavista 50 000 allekirjoituksesta.

On kuitenkin ristiriitaista väittää asiantuntijoiden sivuuttavan tieteellisen tiedon ottaessaan asiaan kantaa, kun uusin tieteellinen tutkimus nimenomaan kertoo jatkuvapeitteisen kasvatuksen eduista niin metsänomistajille, virkistyskäyttäjille kuin luonnollekin. Samalla pääkirjoituksessa vertaillaan erittäin harhaanjohtavalla tavalla näiden kahden metsätalousmallin eroja puuntuotannon suhteen todeten, että “jatkuvapeitteisessä metsässä hakkuuala on noin kolminkertaistettava, jotta puumääräsaanto olisi yhtä suuri kuin avohakkuussa”.

Yhdessä jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuussa puusaanti jää avohakkuuta pienemmäksi. Avohakkuumallissakin tehdään kuitenkin muitakin hakkuita, kuten huonosti tuottavia ensi- ja alaharvennuksia. Kun avohakkuita tehdään vain kiertoajan päätteeksi, jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa tehdään yleensä yläharvennuksia 15–25 vuoden välein. Kun vertaillaan keskimääräistä puunsaantia mallien välillä, erot ovat pienet. Pääkirjoituksen muotoilu antaa lukijalle helposti täysin virheellisen kuvan metsätalousmallien kolminkertaisesta kannattavuuserosta.

Jatkuvapeitteisen kasvatuksen taloudellista kannattavuutta parantaa se, että korjattava puu on pääasiassa arvokasta tukkia, eikä metsänhoidollisia toimenpiteitä tarvita. Näin hiukan pienemmästä puunsaannista huolimatta se voikin usein olla avohakkuumallia taloudellisesti kannattavampaa. Jatkuvapeitteinen kasvatus sopiikin etenkin niille metsänomistajille, joita julkisuudessa jatkuvasti moititaan metsänhoitotöiden laiminlyömisestä.

Lisääntyvien hakkuiden kestävyydestä keskusteltaessa on äärimmäisen tärkeää muistaa, että kestävyys ei tarkoita vain sitä, säilyykö puuntuotanto tarpeeksi suurena. Kestävyyden ulottuvuuksia ovat lisäksi ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, joiden vaarantuminen kiihtyvän sellubuumin aikana näkyy uhanalaistuvina metsälajeina ja vähenevinä marjastus-, sienestys- ja metsästysmahdollisuuksina.

Joni-Matti Kusmin

metsätieteiden opiskelija

metsävastaava, Savo-Karjalan Luonto-Liitto