Vesikasvit

Tähdet: 1
Aika: kesä
Kesto: 1–2 h

Tarvikkeet:

  • muistiinpanovälineet
  • kasvikirja
  • kumisaappaat
  • (vesikiikarit, soutuvene, harava)

Etsi vedessä eläviä kasveja. Tutki vähintään kuuden vesikasvin kasvutapaa ja tarkastele erityisesti kasvien lehtien sijaintia veden pintaan nähden. Luokittele jokainen kasvi johonkin seuraavista elomuodoista:

  • Ilmaversoiset ovat rannassa kasvavia vesikasveja, joiden lehdet ovat veden pinnan yläpuolella. Ilmaversoisia ovat esimerkiksi järviruoko, järvikaisla ja osmankäämit.
  • Kelluslehtiset ovat kasveja, joiden lehdet kelluvat veden pinnalla. Näitä ovat esimerkiksi ulpukat ja lumpeet.
  • Uposlehtiset ovat kasveja, joiden varsi ja lehdet ovat kokonaan veden alla. Uposlehtisten kasvien lehdet ovat yleensä ohuita ja hienoliuskaisia, mikä helpottaa kasvien kaasujen vaihtoa vedessä. Esimerkiksi ahvenvita on uposlehtinen.
  • Upos- ja kelluslehtiset ovat kasveja, joilla on sekä upos- että kelluslehtiä. Uistinvita on hyvä esimerkki upos- ja kelluslehtisestä kasvista.
  • Pohjalehtiset eli pohjaversoiset ovat kasveja, joiden lehdet kasvavat ruusukkeena pohjassa. Kasvin kukinto voi silti kohota veden pinnan yläpuolelle kuten nuottaruoholla. Lahnaruohot sen sijaan kasvavat kokonaan upoksissa.
  • Irtokellujat ovat kasveja, jotka eivät ole kiinnittyneet pohjaan, vaan kelluvat irtonaisina veden pinnalla. Irtokellujia ovat muun muassa vesiherneet ja limaskat.

Tunnista luokittelemasi kasvit mahdollisimman tarkkaan.

Vinkki! Rannassa kasvavia vesikasveja löytää helposti kahlaamalla rantavedessä, syvemmällä kasvavia kasveja etsiessä veneestä on apua. Katsele myös pohjaa: kasvaako siellä mitään? Pohjan kasveja voi tarkastella esimerkiksi vesikiikarilla, tai niitä voi yrittää irrottaa ja nostaa pintaan haravan avulla.

>>Taustaa:

Vesikasvit voidaan luokitella kasvutavan ja rakenteen avulla niin sanottuihin elomuotoihin esimerkiksi tehtävänannossa mainitulla tavalla. Vesikasvin kasvutapa kertoo sen sopeutumisesta vesielämään ja kasvupaikkaan. Esimerkiksi uposlehtiset kasvit ovat usein rentoja. Ne eivät tarvitse tukevaa vartta, koska vesi kannattelee niitä. Pohjalehtisten kasvien lehdet ovat veden pohjassa, joten kasvien kasvua voi rajoittaa se, että pohjaan saakka ei tule riittävästi valoa. Kelluslehtisten kasvien lehdet sen sijaan kelluvat veden pinnalla, joten kasvit saavat runsaasti valoa myös sameassa vedessä.

Vesikasveilla ei ole pulaa vedestä, ja siksi niiden juuret ovat yleensä pienet verrattuna maakasveihin. Juurten kokoon vaikuttaa kuitenkin myös ravinteiden saanti. Irtokellujilla on hyvin pienet juuret, koska ne ottavat tarvitsemansa ravinteet vedestä, ja vedessä ravinteita on melko tasaisesti. Pohjaan kiinnittyvien kasvien juuret ovat suuremmat, koska pohja-aineksessa ravinteet ovat jakautuneet epätasaisesti, ja juuriston on oltava riittävän suuri löytääkseen kaiken tarvittavan.

Vesikasvit kertovat myös vesistön ravinnetilasta. Esimerkiksi nuottaruoho ja järvisätkin suosivat karuja, vähäravinteisia vesiä. Irtokellujien suuri määrä kertoo, että veteen tulee paljon ravinteita joko ympäröivältä maalta tai esimerkiksi jätevesien mukana.

>>Lisätietoja:

Hämeen ympäristökeskuksen Tutustu vesikasveihin –sivustosta löytyy muun muassa kuvia vesikasveista:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=56442&lan=fi

Pinkka -nettikasvio:
http://www.helsinki.fi/biosci/pinkka/

Valokki -nettikasvio:
http://kasvio.avoin.jyu.fi/

Keränen & Soveri: Kosteikko – maata, vettä ja elämää (Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1979)

Lahtinen: Karua kauneutta, rehevää runsautta. Suomen Luonto 7/2001 s.40-45.

Ranta ym.: Veden elämää 3 – Vesikasvit (Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1978)

Särkkä: Järvet ja ympäristö (Gaudeamus 1996)

Walls & Rönkä (toim.): Veden varassa - Suomen vesiluonnon monimuotoisuus (Edita 2004)

Takaisin Vesistöt-tehtäväluokan tehtäviin