Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Vesistöt / Taustaa vesikasveista

Taustaa vesikasveista

Vesikasvit voidaan luokitella kasvutavan ja rakenteen avulla niin sanottuihin elomuotoihin esimerkiksi tehtävänannossa mainitulla tavalla. Vesikasvin kasvutapa kertoo sen sopeutumisesta vesielämään ja kasvupaikkaan. Esimerkiksi uposlehtiset kasvit ovat usein rentoja. Ne eivät tarvitse tukevaa vartta, koska vesi kannattelee niitä. Pohjalehtisten kasvien lehdet ovat veden pohjassa, joten kasvien kasvua voi rajoittaa se, että pohjaan saakka ei tule riittävästi valoa. Kelluslehtisten kasvien lehdet sen sijaan kelluvat veden pinnalla, joten kasvit saavat runsaasti valoa myös sameassa vedessä.

Vesikasveilla ei ole pulaa vedestä, ja siksi niiden juuret ovat yleensä pienet verrattuna maakasveihin. Juurten kokoon vaikuttaa kuitenkin myös ravinteiden saanti. Irtokellujilla on hyvin pienet juuret, koska ne ottavat tarvitsemansa ravinteet vedestä, ja vedessä ravinteita on melko tasaisesti. Pohjaan kiinnittyvien kasvien juuret ovat suuremmat, koska pohja-aineksessa ravinteet ovat jakautuneet epätasaisesti, ja juuriston on oltava riittävän suuri löytääkseen kaiken tarvittavan.

Vesikasvit kertovat myös vesistön ravinnetilasta. Esimerkiksi nuottaruoho ja järvisätkin suosivat karuja, vähäravinteisia vesiä. Irtokellujien suuri määrä kertoo, että veteen tulee paljon ravinteita joko ympäröivältä maalta tai esimerkiksi jätevesien mukana.