Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Vesistöt / Taustaa meren metsistä

Taustaa meren metsistä

Matalan veden alueella voi kasvaa suurleviä tai vesikasveja. Lajisto riippuu alueen merenpohjasta. Levät vaativat kiinnittyäkseen kovan alustan, joka pysyy paikoillaan aallokossa. Vesikasvit puolestaan pystyvät kiinnittymään pehmeään mutapohjaan. Hiekkapohjaisilla rannoilla pystyy elämään vain hyvin harva kasvilaji, ja pohja onkin siksi lähes paljas.

Erilaiset suurlevät muodostavat vyöhykkeitä. Lähimpänä pintaa on viherlevien, kuten ahdinparran ja suolilevän, muodostama kapea vyöhyke. Ruskolevät, kuten rakkolevä, muodostavat seuraavan vyöhykkeen, joka ulkosaaristossa saattaa yltää kymmenen metrin syvyyteen. Ruskolevien jälkeen oman vyöhykkeensä muodostavat vielä punalevät, kuten haarukkalevä ja punahelmilevä. Viher-, rusko- ja punalevät erottaa toisistaan värin perusteella.

Rakkolevä on laajan esiintyvyytensä ja kasvutapansa vuoksi hyvin merkittävä laji meriekosysteemissä. Sen kaasutäytteiset rakkulat nostavat levää ylöspäin, jolloin se muodostaa rakkolevämetsikön, joka tarjoaa piilopaikkoja kaikenlaisille ja -kokoisille eläimille. Lisäksi esimerkiksi aikuiset leväsiirat käyttävät rakkolevää ravintonaan. Itämeren rehevöityminen on lisännyt viherleviä rakkolevien kustannuksella, ja siksi viher- ja ruskolevävyöhykkeen välinen raja ei välttämättä ole selkeä.

Levävyöhykkeiden laajuus riippuu veden valonläpäisevyyskyvystä, sillä levät tarvitsevat valoa yhteyttämiseen. Mitä syvemmälle valoa tunkeutuu, sitä laajempi esimerkiksi ruskolevävyöhyke on. Siksi näkösyvyyden mittaaminen on hyvin tärkeää perusekologista tutkimusta.