Tähdet: 2–4
Aika: Sulan veden aikaan. Tehtävä kannattaa tehdä kesällä.
Kesto: 1 päivä–1 viikko
Tutki lammen ominaisuuksia ja mieti Taustaa-osion avulla, miten ominaisuudet vaikuttavat lammen lajimäärään. Tehtävä koostuu neljästä osasta. Sinun tulee tehdä perusosa 1 sekä 1–3 muuta osaa, että saat tehtävän suoritettua. Jokaisesta osasta saat yhden tähden (tästä tehtävästä voi siis saada poikkeuksellisesti jopa neljä tähteä). Valitse tutkimuskohteeksesi riittävän pieni lampi, jotta työmäärä pysyy kohtuullisena.
Tarvikkeet:
Piirrä lammesta ja sen lähirannasta kuva. Hahmottaaksesi lammen muodon paremmin voit käyttää apunasi karttaa. Piirrä kuvaan lampeen laskevat ja siitä lähtevät purot ja ojat. Merkitse kuvaan myös ilmansuunnat.
Tarkastele lammen pohjaa matalan veden alueelta. Minkälainen pohja lammessa on? Vaihtelevatko pohjan ominaisuudet eri puolilla lampea?
Merkitse kuvaan vedessä kasvavat laajat vesikasvien muodostamat kasvustot. Kasvustoja muodostavia ja veden pinnalla havaittavia kasveja ovat esimerkiksi järviruoko, lumme, ulpukka sekä erilaiset palpakot, vidat ja vesiherneet. Merkitse myös mahdolliset pajupensaat, jotka kasvavat veden myötäisesti tai osittain vedessä.
Tarkastele lammen ympärillä olevaa noin 20 metrin levyistä ranta-aluetta rantaviivasta maalle päin. Piirrä rantavyöhyke lampikuvaan. Merkitse kuvaan havaintojasi rantavyöhykkeestä.
Onko rannassa isoja puita, jotka varjostavat vettä ja pudottavat syksyllä lehtensä veteen?
Tarvikkeet:
Rantaviivan pituus on yksi vesistöjen tutkimuksessa käytettävä ominaisuustieto. Helpoiten pystyt mittaamaan rantaviivan pituuden kartasta. Kartoissa on mittakaava, joka kertoo siitä, kuinka montaa senttimetriä yksi kartan senttimetri vastaa luonnossa.
Lammen kokoa määrittää myös lammen pinta-ala. Yksi tapa mitata pinta-alaa on ruutupaperi-tekniikka. Saamasi pinta-ala ei ole tarkka mutta antaa hyvän kuvan todellisesta pinta-alasta.
Tarvikkeet:
Tutki aluksi lammen näkösyvyys. Laske mittaa hitaasti veteen, kunnes et enää pysty näkemään valkoista levyä. Laske samalla narun viivoja, jotta tiedät, kuinka syvällä valkoinen levy on. Saat tuloksen kohdasta, jossa levy katoaa näkyvistä. Näkösyvyys on helpoin mitata tyynellä säällä ja niin, että vene varjostaa upotuskohtaa. Sillä, paistaako mittaushetkellä aurinko, ei ole varsinaista merkitystä. Voit kokeilla näkösyvyyttä 2–3 kohdasta, jotta näet, saatko joka kohdasta saman tuloksen.
Kun mittaat lammen syvyyttä, laske syvyysmittaa, kunnes tunnet narun löystyvän painon osuessa pohjaan. Kokeile syvyyttä ainakin viidestä kohdasta. Näin saat kuvan siitä, millainen pohjan muoto on. Merkitse piirtämääsi karttaan ne kohdat, joista mittasit syvyyden ja saadut tulokset. Onko lampi äkkisyvä vai loivasti syvenevä?
Tarvikkeet:
Voit hyödyntää 3. osassa tekemääsi syvyysmittaa, jolloin kiinnität lämpömittarin valkoiseen levyyn. Jos sinulla ei ole syvyysmittaa, voit kiinnittää vedenkestävän lämpömittarin ja painon naruun, johon merkitset viivan jokaisen tasametrin kohdalle. Jos olet mitannut lammen syvyystietoja, niin mittaa lämpötila suunnilleen syvimmässä havaitsemassasi kohdassa. Jos et ole mitannut syvyttä, mittaa lämpötila keskellä lampea.
Laske mittaa metri kerrallaan kohti pohjaa ja pidä sitä riittävän kauan samassa kohdassa. Näin mittari ehtii reagoida muuttuneeseen lämpötilaan. Jos lampi on alle kolme metriä syvä, tee mittaus puolen metrin välein. Tarkista tulos jokaisen mittauspisteen jälkeen, ja merkitse se ylös. Piirrä mittauksen jälkeen syvyysjana, johon merkitset lämpötilan muutoksen. Pystytkö tunnistamaan veden eri lämpötilakerrokset (pintavesi, harppauskerros, pohjavesi)? Pintavesi on kesäisin lämpimän veden alue, joka viilenee harppauskerroksessa nopeasti viileäksi pohjavedeksi.
Vinkki! Saadaksesi tietää mikä on ”riittävän kauan” käytössäsi olevalle lämpömittarille, tee maissa pieni esikoe. Laske kahteen sankoon eri lämmintä vettä. Pidä mittaa aluksi lämpimämmässä vedessä. Kun mittarilukema on tasaantunut, siirrä lämpömittari kylmempään veteen. Ota aikaa,kuinka kauan kuluu, ennen kuin mittarilukema tasaantuu uuteen lämpötilalukemaan.
Lampi voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. Erään määritelmän mukaan kaikki neliömetriä suuremmat ja kahta hehtaaria pienemmät vesialueet ovat lampia. Toisen määritelmän mukaan lampia ovat ainoastaan alle 8 metriä syvät, pienetkin vesialueet. On myös kevään ja syksyn täyskiertoon perustuvia määritelmiä. Yhteistä kaikille lampien määritelmille on pyrkimys erottaa lampi järvestä. Koska lammen määrittely on tapauskohtaista, ei ole olemassa tyypillistä lampea. Suomessa puhutaan paljon suolammista ja metsälammista, mutta todellisuudessa nämä kaksi luokkaa ovat osittain päällekkäisiä.
Lammen ominaisuuksia tutkimalla voi saada kuvan siitä, millaisia ja kuinka paljon erilaisia lajeja vedessä elää. Veden eliöitä ei voida tutkia ilman elinympäristön ominaisuuksien selvittämistä, sillä ne vaikuttavat muun muassa eliöiden esiintymiseen eri paikoissa, niiden sopeutumiseen esiintymisalueillaan sekä niiden hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.
Lajimäärään vaikuttavat muun muassa lammen koko, matalan veden alueen koko, näkösyvyys, lammen yhteys muihin vesistön osiin ja sen rehevöitymisaste. Jokin tietty ominaisuus ei kuitenkaan yksiselitteisesti suurenna tai pienennä lajimäärää. Siksi lajimäärää on vaikea arvioida ennakolta. Alla esitellään muutamia yleisesti hyväksyttyjä väitteitä, jotka antavat hieman kuvaa siitä, miten vesistön ominaisuudet saattavat vaikuttaa lajimäärään.
- Mitä suurempi vesistö sitä enemmän lajeja ja lajiryhmiä vedessä esiintyy.
- Mitä suurempi matalan veden alue, sitä enemmän siinä on kasvilajeja ja niistä riippuvaisia eläimiä.Mitä syvemmälle valo kykenee tunkeutumaan vedessä, sitä laajempi kasvien elinalue on.
- Mitä syvemmälle valo kykenee tunkeutumaan vedessä, sitä syvemmällä kasviplankton kykenee elämään.
- Mitä jyrkemmin vesistö syvenee, sitä pienempi on kasvien elinalue.
- Mitä enemmän vedessä kasvaa suuria vesikasveja, sitä enemmän eläimillä, kuten selkärangattomilla ja kaloilla, on suojaisia piilopaikkoja.
- Kohdissa, joissa kasvillisuus varjostaa vettä, saattaa olla vähemmän kasviplanktonia ja vesikasveja.
- Mitä paremmin lampi on yhteydessä vesistön muihin osiin, sitä helpommin uusia lajeja levittäytyy lampeen.
- Mitä enemmän metsä- ja pelto-ojia laskee lampeen, sitä enemmän orgaanista ainesta laskee veteen rehevöittämään lampea.
- Suoreunainen lampi kasvaa hitaasti pintaa myöden umpeen niin, että avoveden alue pienenee jatkuvasti.
- Kun lampi on hyvin pieni, kalat puuttuvat vedestä ja selkärangattomat menestyvät paremmin.
Järven kerrostuneisuuden vuodenaikaisvaihtelut: http://opetus.ruokatieto.fi/Suomeksi/Nuoret/Luonto/Kalat/Vesi_elinymparistona