Tähdet:
1. tehtävä: 2
2. tehtävä: 1
Aika:myöhäissyksy, talvi
Kesto:
1. tehtävä 1 kk
2. tehtävä päiväretki
Voit tehdä molemmat tehtävät tai vain toisen tehtävistä.
Tarvikkeet: ulkolämpömittari (ja veden kestävä lämpömittari)
Seuraa ilman lämpötilan vaihteluita ja jään muodostumista. Kirjaa muistiin ilman lämpötila kaksi kertaa vuorokaudessa. Tavoitteena on selvittää vuorokauden ylin ja alin lämpötila, jolloin ensimmäinen mittaus kannattaa tehdä iltapäivällä ja toinen alkuyöstä tai aikaisin aamulla. Katso lämpötila suunnilleen samaan aikaan joka päivä, jotta kirjauksesi ovat vertailukelpoisia.
Tarkkaile läheisen vesistön jäätymistä. Vertaa ilman lämpötilan mittaustuloksia jäätymisen etenemiseen. Havaitsetko ilman lämpötilan vaikuttavan veden pinnan jäätymiseen? Milloin havaitset ensimmäisen jäähärmän veden pinnalla? Kuinka nopeasti jään muodostuminen etenee kohti vesistön keskustaa? Sulaako jää välillä pois?
Tee seurantaa kuukauden ajan. Seuranta kannattaa aloittaa aikaisintaan syksyn ensimmäisenä pakkaskautena. Voit tehdä tehtävän myös talven aikana, kunhan vesistö on sula aloittaessasi tehtävää.
Halutessasi voit tehdä pienen esitutkimuksen ja mitata veden lämpötilan, jolloin pystyt arvioimaan paremmin jäätymisen alkamista. Kun veden lämpötila on noin viisi astetta ja ilmalämpötila pakkasen puolella, jäätymisolosuhteet ovat suotuisat. Esitutkimus kannattaa tehdä etenkin syksyllä.
Tarvikkeet: kamera tai piirustusvälineet
Tee jääretki! Kuvaa tai piirrä retken varrella havaitsemiasi jäämuodostelmia ja jään muodostamia kuvioita. Miten jäätyminen muuttaa luontoa? Tehtävä on suoritettu, kun olet kuvannut tai piirtänyt vähintään kolme jäätaideteosta.
Jäätyminen muuttaa vesistöjä elinympäristönä, koska veden happipitoisuus alenee vähitellen. Jää estää hapen sitoutumisen ilmasta veteen. Myös veteen tulevan valon määrä vähenee tai loppuu kokonaan, jolloin kasvit eivät kykene yhteyttämään ja tuottamaan uutta happea.
Jään muodostuminen ei ole ongelma hyvinvoivalle vesistölle tai vesistön osalle, sillä veteen sitoutunut happi riittää eliöille läpi talven. Rehevöityneessä järvessä tai lammessa sen sijaan on paljon kuollutta orgaanista ainesta, joka elättää runsasta hajottajalajistoa kuten useita selkärangattomien ja bakteerien lajeja, jotka käyttävät elintoimintoihinsa happea. Mitä rehevöityneempi vesistö on, sitä enemmän hajottajia siellä elää ja sitä nopeammin veteen sitoutunut happi kuluu. Hajotustoiminta ei vaadi valoa, joten se jatkuu läpi talven. Tämän vuoksi rehevöityneessä vesistössä eliöt saattavat kärsiä hapen puutteesta talven aikana.
Happi loppuu aluksi pohjavedestä, ja hapettoman veden osuus laajenee kohti pintaa ajan myötä. Tällöin esimerkiksi kalojen elintila pienenee jatkuvasti, kunnes jää sulaa ja happea siirtyy jälleen ilmasta veteen. Jääpeitteen lähdön jälkeen hapeton pohjavesi korvautuu hapekkaalla pintavedellä kevään täyskierron aikana. Kevään täyskierto tapahtuu, kun pintavesi lämpenee jäidenlähdön jälkeen. Kun vesimassa on tasalämpöinen, tuuli sekoittaa pinta- ja pohjaveden keskenään. Syksyllä pintavesi puolestaan viilenee ja muuttuu aluksi tasalämpöiseksi, jolloin tuuli pääsee sekoittamaan vesistön kerroksia. Lopulta raskaammaksi viilentynyt pintavesi painuu pohjaan nostaen kevyemmän ja lämpimämmän pohjaveden pintaan.
Lisätietoja jäätymisestä ja jäästä Suomen retkiluistelijoiden sivulta:
http://www.skrinnari.fi/doc.php?4599