Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Vesistöt / Taustaa jäätymisestä

Taustaa jäätymisestä

Jäätyminen muuttaa vesistöjä elinympäristönä, koska veden happipitoisuus alenee vähitellen. Jää estää hapen sitoutumisen ilmasta veteen. Myös veteen tulevan valon määrä vähenee tai loppuu kokonaan, jolloin kasvit eivät kykene yhteyttämään ja tuottamaan uutta happea.

Jään muodostuminen ei ole ongelma hyvinvoivalle vesistölle tai vesistön osalle, sillä veteen sitoutunut happi riittää eliöille läpi talven. Rehevöityneessä järvessä tai lammessa sen sijaan on paljon kuollutta orgaanista ainesta, joka elättää runsasta hajottajalajistoa kuten useita selkärangattomien ja bakteerien lajeja, jotka käyttävät elintoimintoihinsa happea. Mitä rehevöityneempi vesistö on, sitä enemmän hajottajia siellä elää ja sitä nopeammin veteen sitoutunut happi kuluu. Hajotustoiminta ei vaadi valoa, joten se jatkuu läpi talven. Tämän vuoksi rehevöityneessä vesistössä eliöt saattavat kärsiä hapen puutteesta talven aikana.

Happi loppuu aluksi pohjavedestä, ja hapettoman veden osuus laajenee kohti pintaa ajan myötä. Tällöin esimerkiksi kalojen elintila pienenee jatkuvasti, kunnes jää sulaa ja happea siirtyy jälleen ilmasta veteen. Jääpeitteen lähdön jälkeen hapeton pohjavesi korvautuu hapekkaalla pintavedellä kevään täyskierron aikana. Kevään täyskierto tapahtuu, kun pintavesi lämpenee jäidenlähdön jälkeen. Kun vesimassa on tasalämpöinen, tuuli sekoittaa pinta- ja pohjaveden keskenään. Syksyllä pintavesi puolestaan viilenee ja muuttuu aluksi tasalämpöiseksi, jolloin tuuli pääsee sekoittamaan vesistön kerroksia. Lopulta raskaammaksi viilentynyt pintavesi painuu pohjaan nostaen kevyemmän ja lämpimämmän pohjaveden pintaan.