Hiekkarantojen kasvit

Tähdet: 1
Aika:kesä
Kesto:päiväretki

Tarvikkeet:

  • kasvien tunnistusopas
  • piirustusvälineet tai kamera
  • (peruskartta)

Tee kasviretki hiekkarannalle. Jos et tiedä yhtään sopivaa hiekkarantaa, voit etsiä sopivia kohteita peruskartasta. Hietikot merkitään karttaan keltaisina alueina, joilla on mustia pisteitä.

Kulje hiekkarannalla ja opettele tunnistamaan ainakin viisi kasvilajia lähellä veden rajaa. Hiekkarannan kasvilajeja ovat esimerkiksi rantavehnä, suola-arho, merinätkelmä, sianpuolukka, merimaltsa, merisinappi ja morsinko. Piirrä tai valokuvaa nämä lajit. Pystytkö havaitsemaan hiekkarannalla eri kasvilajien muodostamia vyöhykkeitä ennen puuston alkua? Mikä puulaji ensimmäisenä muodostaa metsikön avoimen rannan jälkeen?

Tarkastele myös retkikohteesi uhkia. Kasvaako rannalla järviruokoa tai pajua? Löydätkö kurtturuusua jostain rannikolta?

Vinkki! Jos hiekkaranta on kovassa kulutuksessa esimerkiksi uimarantana, siellä ei kasva juurikaan kasveja. Yritä löytää sellainen hiekkaranta, jota käytetään vähän tai käy katsomassa kovassa käytössä olevan rannan laitamia. Voit samalla miettiä, kuinka suuri uhka rannoille ihmisen virkistyskäyttö on.

>>Taustaa:

Hiekkarannat luovat eliöstölle hyvin karun ja häiriöalttiin elinympäristön, koska hiekka on tuulen ja veden mukana jatkuvassa liikkeessä. Näihin paikkoihin on sopeutunut aivan oma kasvilajisto. Lajien tulee kestää vedenpinnan korkeusvaihtelusta johtuvaa märkyyttä ja kuivuutta, niiden pitää pystyä kiinnittymään liikkuvaan alustaan ja niiden täytyy pärjätä hyvin niukoilla ravinteilla. Merenrannalla kasvien täytyy lisäksi kestää suolaisuutta.

Jäljellä olevat hiekkarannat, jopa rakentamiselta suojellut, ovat uhattuja. Itämeren rehevöityessä järviruokokasvustot laajenevat. Laajentuneet kasvustot tuottavat kasvavia määriä kuollutta kasvimassaa, joka ajautuu aaltojen mukana rannalle ja peittää hiekan eloperäisellä aineksella. Eloperäinen aines lisää ravinteita luonnostaan vähäravinteiselle hiekalle, jolloin elinympäristö muuttuu suotuisaksi useille lajeille, jotka eivät kuulu hiekkarannalle.

Myös Keski-Aasiasta koristekasviksi tuotu kurtturuusu leviää hiekkarannoilla muodostaen läpipääsemättömiä tiheikköjä. Kurtturuusu on aggressiivinen leviäjä, eikä kotoperäisellä hiekkarantojen lajistolla ole mitään mahdollisuuksia taistella sitä vastaan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös rantojen kasvillisuutteen. Talvinen jäätyminen ja jään hiova vaikutus ovat osaltaan pitäneet rannat avoimina. Nyt kun jääpeitettä ei muodostu enää joka talvi, pajut ja järviruoko pystyvät kasvamaan valtoimenaan, koska jää ei höylää niitä matalaksi vuosittain.

Takaisin Vesistö-tehtäväluokan tehtäviin