Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Vesistöt / Taustaa hiekkarantojen kasveista

Taustaa hiekkarantojen kasveista

Hiekkarannat luovat eliöstölle hyvin karun ja häiriöalttiin elinympäristön, koska hiekka on tuulen ja veden mukana jatkuvassa liikkeessä. Näihin paikkoihin on sopeutunut aivan oma kasvilajisto. Lajien tulee kestää vedenpinnan korkeusvaihtelusta johtuvaa märkyyttä ja kuivuutta, niiden pitää pystyä kiinnittymään liikkuvaan alustaan ja niiden täytyy pärjätä hyvin niukoilla ravinteilla. Merenrannalla kasvien täytyy lisäksi kestää suolaisuutta.

Jäljellä olevat hiekkarannat, jopa rakentamiselta suojellut, ovat uhattuja. Itämeren rehevöityessä järviruokokasvustot laajenevat. Laajentuneet kasvustot tuottavat kasvavia määriä kuollutta kasvimassaa, joka ajautuu aaltojen mukana rannalle ja peittää hiekan eloperäisellä aineksella. Eloperäinen aines lisää ravinteita luonnostaan vähäravinteiselle hiekalle, jolloin elinympäristö muuttuu suotuisaksi useille lajeille, jotka eivät kuulu hiekkarannalle.

Myös Keski-Aasiasta koristekasviksi tuotu kurtturuusu leviää hiekkarannoilla muodostaen läpipääsemättömiä tiheikköjä. Kurtturuusu on aggressiivinen leviäjä, eikä kotoperäisellä hiekkarantojen lajistolla ole mitään mahdollisuuksia taistella sitä vastaan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös rantojen kasvillisuutteen. Talvinen jäätyminen ja jään hiova vaikutus ovat osaltaan pitäneet rannat avoimina. Nyt kun jääpeitettä ei muodostu enää joka talvi, pajut ja järviruoko pystyvät kasvamaan valtoimenaan, koska jää ei höylää niitä matalaksi vuosittain.