Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Tunturi / Taustaa tuntureista

Taustaa tuntureista

Suomen tunturit ovat vanhojen vuoristojen kuluneita jäänteitä. Eroosio ja useat jääkaudet ovat hioneet tunturit mataliksi ja usein pyöreämuotoisiksi. Tunturiksi sanotaan Suomessa sellaista vuorta, jonka huippu yltää puurajan yläpuolelle eli joka on niin korkea, että puut eivät enää pysty kasvamaan sen laella. Tätä matalampia, puiden kauttaaltaan peittämiä kukkuloita kutsutaan vaaroiksi, etenkin Pohjois-Karjalassa.

Tuntureiden luonto, erityisesti kasvillisuus, on vyöhykkeistä. Ilmasto on korkealla ankarampi, ja mitä ylemmäs rinnettä noustaan, sitä harvempi kasvilaji kykenee elämään ja lisääntymään rinteellä. Suomen tuntureilla korkeimmalla selviävä puu on tunturikoivu. Puurajan yläpuolella kasvaa ruohojen ja varpujen lisäksi vain yksittäisiä, matalia pensaita. Vyöhykkeiden rajat ovat sitä alempana, mitä pohjoisempana ollaan. Pohjoisimmassa Lapissa jo "maanpinnan tasolla" ollaan keskellä tunturiluontoa. Tuntureiden väliselle alueelle ovat tyypillisiä myös esimerkiksi palsasuot, joista kerrotaan enemmän Palsat-tehtävässä.

Eläminen pohjoisessa ja vuoristoisessa maastossa on haastavaa kaikille eliöille. Talvi on pitkä ja kylmä, eikä aurinko nouse kaamoksen aikana viikkokausiin. Kesä puolestaan on lyhyt mutta sitäkin valoisampi, ja siksi se pitää ehtiä hyödyntämään tarkasti. Maaperä on melko köyhää, koska hajotustoiminta on hidasta eikä ravinteita vapaudu kiertoon kovin nopeasti. Kasvit kasvavatkin melko hitaasti, eikä eläimille ole tarjolla kovin paljon ruokaa. Kaikesta tästä johtuen tunturiseudulla elää vähemmän lajeja kuin etelässä. Toisaalta kilpailuakin on vähemmän, ja siksi eliöiden yksilömäärät voivat olla joskus hyvin suuria. Esimerkiksi monet muuttolinnut tulevat tunturiseudulle pesimään valtavien hyönteisparvien houkuttelemina.