Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Suo / Taustaa suon marjoista

Taustaa suon marjoista

Lakka mielletään Lapin marjaksi, mutta sitä kasvaa koko Suomessa erilaisilla soilla. Marja on raakana punainen ja kypsänä oranssinkeltainen. Raakaa marjaa ympäröivät suojuslehdet. Kun marja on kypsä, suojuslehdet taipuvat taakse. Lakassa on paljon A-, C- ja E-vitamiinia. Lakkasato vaihtelee suuresti vuosittain mm. kukkimisajan säiden mukaan: jos toukokuussa on kylmää eivätkä pölyttäjät lennä, sato jää huonoksi. Lakka on kaksikotinen, eli emit ja heteet ovat eri kasveissa – satoa ei siis tule, jos suolla on pelkkiä hedekasveja.

Variksenmarja, Lapissa kaarnikka, on oikeastaan kaksi eri lajia: etelän- ja pohjanvariksenmarja. Niiden erottaminen on hankalaa, mutta onneksi tarpeetonta: molemmat ovat yhtä hyviä ruokamarjoja. Marjat ovat melko pieniä ja hyvin tummansinisiä tai lähes mustia. Variksenmarjaa esiintyy koko maassa, yleisimmin kuitenkin Pohjois-Suomessa. Sitä kasvaa monenlaisissa ympäristöissä, niin märillä soilla kuin kuivilla kankaillakin. Paras sato saadaan valoisilta paikoilta. Variksenmarja on parhaimmillaan mehuna esimerkiksi mustikan seurassa.

Juolukkaa on hyljeksitty pitkään, ja vanhat kasvikirjat väittävät sitä jopa myrkylliseksi. Juolukka on kuitenkin oikein hyvä ruokamarja, kunhan ei poimi homehtuneita tai muuten pilaantuneita marjoja; tämähän pätee kaikkeen marjastukseen! Juolukka viihtyy koko maassa erityisesti soiden reunametsissä. Juolukka muistuttaa kasvina mustikkaa, mutta on tarkemmin katsottuna helppo erottaa. Marja on harmaansininen, sisältä vaalea ja muodoltaan usein soikea tai jopa hieman kulmikas. Juolukan kukka kestää pakkasia paremmin kuin mustikka, joten juolukoita pääsee keräämään myös huonoina mustikkavuosina.

Karpalo jaetaan variksenmarjan tavoin kahteen eri lajiin: iso- ja pikkukarpaloon. Näitäkään ei tarvitse erottaa toisistaan, sillä marjat ovat yhtä hyviä. Karpalo on aito suomarja, jota tavataan koko Suomessa. Rahkasammalen pinnalla lepäävät marjat kypsyvät punaisiksi vasta loka-marraskuussa, ja paras aika karpaloretkelle onkin ensimmäisten yöpakkasten jälkeen – pakkasen puraisu vain parantaa karpalon aromia. Ylivuotisia marjoja voi poimia seuraavana keväänäkin, jolloin ne usein ovat paljon makeampia kuin syksyllä.