Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Suo / Soiden luokittelun taustaa

Soiden luokittelun taustaa

Soiden luokittelu on monimutkaista, koska erilaisia soita on paljon ja suoluonto on hyvin monimuotoista. Soita on luokiteltu ainakin kasvillisuuden, ravinteisuuden, pinnanmuodon, syntytavan ja turvekerroksen ominaisuuksien mukaan. Eri luokitukset menevät osittain ristiin.

Tämä tehtävä perustuu suon luokitteluun kasvillisuuden perusteella. Näitä luokkia sanotaan suotyypeiksi, jotka ryhmitellään kuuteen päätyyppiryhmään. Tarkemmin luokitellen suotyyppejä voidaan erottaa jopa sata! Karkein jako puolestaan erottaa vain kaksi tyyppiä: puustoiset suot ja avosuot. Suot eivät kuitenkaan noudata ihmisten luomia tarkkoja luokittelurajoja, vaan yksi suotyyppi voi vaihtua liukuvasti toiseksi saman suon eri osassa. Joskus suo on myös varsinaista mosaiikkia, joka koostuu pienistä, erityyppisistä palasista. Monimuotoista suota kaikkine suotyyppeineen ja eri päätyyppiryhmiin kuuluvine alueineen sanotaan suoyhdistymäksi.

Samalla alueella esiintyvät toisiaan muistuttavat suotyypit ja suoyhdistymät muodostavat suoyhdistymätyyppejä. Suomessa esiintyy kolmea suoyhdistymätyyppiä. Niitä ovat Etelä-Suomen keidassuot, Pohjois-Suomen aapasuot ja Pohjois-Lapin palsasuot. Näiden rakenne ja ravinteisuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Keidassuolle on muodostunut niin paksu turvekerros, että suon keskusta on reunoja korkeammalla. Tällaiselle suolle tulee vettä ja ravinteita vain sateen mukana, ja siksi suo on ombrotrofinen eli karu. Aapasuon keskusta puolestaan on reunoja alempana, ja suolle valuu vettä ja ravinteita ympäristöstä. Nämä suot ovat minerotrofisia, eli niiden ravinnetaso vaihtelee vähäravinteisuudesta runsasravinteisuuteen. Palsasuot ovat aapasoiden erikoistyyppi, josta on kerrottu enemmän Palsat-tehtävässä.

Soita syntyy kolmella eri tavalla. Yleisin niistä on metsämaan soistuminen. Sen aiheuttaa veden kertyminen maanpintaan syystä tai toisesta. Muita tapoja ovat vesistöjen umpeen kasvaminen sekä harvinainen nk. primaarinen soistuminen, joka tapahtuu merestä kohonneelle maalle.

Suon perustana on turve, joka on luokiteltu vaihtelevaan määrään turvelajeja. Turve on osittain maatunutta kasviainesta, ja sen luokittelu perustuu siihen, mitä kasvityyppiä turpeessa on eniten. Suomessa esiintyvien turpeiden pääryhmät ovat rahkaturpeet (lähinnä rahkasammalta), saraturpeet (paljon saroja) ja puuvaltaiset turpeet (paljon puuainesta ja varpuja). Katso lisätietoja Tuntumaa turpeeseen-tehtävästä.