Soiden päätyypit

Tähdet: 2
Aika: lumeton aika (paras aika kesä-syksy)
Kesto: tarpeen mukaan

Tarvikkeet:

• muistiinpanovälineet
• määrityskaava tulostettuna
• kasvikirja
• (kartta)

Tässä tehtävässä tutustutaan soiden päätyyppeihin. Suomessa esiintyvät lukuisat suotyypit ryhmitellään kuudeksi päätyyppiryhmäksi. Ne ovat korvet, luhdat, lähteiköt/lähdesuot, rämeet, nevat ja letot. Lisäksi tavataan näiden yhdistelmiä, ns. yhdistelmätyypin soita.

Opettele aluksi kasvikirjan avulla tunnistamaan alla olevassa määrityskaavassa mainitut kasvit tai kasviryhmät. Tulosta sitten määrityskaava mukaasi ja käy vähintään kolmella suokohteella selvittämässä kaavan avulla, mihin ryhmään ne kuuluvat! Samalta suoalueelta voi löytyä eri päätyyppiryhmään kuuluvia alueita, joten voit käydä kolmella eri suolla tai suuren suon kolmella erilaisella alueella.

Etsi soita tarvittaessa kartalta. Hauskinta on, jos onnistut löytämään mahdollisimman erilaisia suoympäristöjä. Voit halutessasi hajauttaa tehtävän usealle eri päivälle. Muista kertoa raportissasi, minkälaisia soita löysit!

HUOM! Soita on hyvin monenlaisia. Ensinnäkin voi välillä olla vaikea sanoa, onko metsässä vai suolla. Määrityskaavan ensimmäinen kohta kertoo, oletko suolla. Tehtävän suorittamiseksi on käytävä vähintään kolmella suoksi luokiteltavalla paikalla.

Toiseksi, kaikki suot eivät kuulu selkeästi mihinkään päätyyppiryhmään, vaan niissä voi olla piirteitä useasta suotyypistä. Tällöin kyseessä on yhdistelmätyypin suo. Vaikka et onnistuisi luokittelemaan suota mihinkään kuudesta päätyyppiryhmästä, kerro mitä päätyyppiryhmää se määrityskaavan perusteella eniten muistuttaa, tai minkä kaikkien ryhmien piirteitä siinä on.

Kolmanneksi, osa soista on ojitettu, eivätkä ne enää ole luonnontilaisia. Onnistuessaan ojitus kuivattaa suon, eikä alkuperäistä suotyyppiä pysty välttämättä enää määrittämään. Siksi tässä tehtävässä on syytä käydä vain ojittamattomilla soilla. Niillä on muutenkin miellyttävämpää retkeillä, kun ei jatkuvasti tarvitse hyppiä ojien yli!

Suon ja soiden päätyyppiryhmien määrityskaava

Ohje: Lue molemmat samalla numerolla merkityt kohdat ja valitse niistä sopivampi vaihtoehto. Siirry seuraavaan kohtaan valintasi perusteella. Toista lukeminen, valitseminen ja siirtyminen, kunnes tulet lopputulokseen.

1. Maassa kasvaa yleisesti rahkasammalta, ja pintamaa on rahkasammalista ja muista suokasveista muodostunutta turvetta (=osittain hajonnutta kasvimateriaalia). Maassa on matalia, märkiä kohtia, koholla olevia kasvimättäitä tai molempia. --> Olet suolla, siirry kohtaan 2.
1. Rahkasammalia on vähän tai ei ollenkaan, pintamaassa on karikkeen lisäksi hiekkaa tai kiviä eikä juuri lainkaan turvetta. Maassa ei ole erityisen märkiä kohtia eikä mättäitä. --> Et ole suolla, vaihda paikkaa.

2. Matalia, märkiä kohtia ja mättäitä on suunnilleen yhtä paljon. --> Suo on monen suotyypin mosaiikki, yhdistelmätyypin suo. (Katso HUOM! -laatikosta lisäohjeita.)
2. Selvästi koholla olevia mättäitä on paljon vähemmän kuin muuta märkää suon pintaa. --> Suon voi todennäköisesti luokitella johonkin päätyyppiryhmään, siirry kohtaan 3.

3. Suolla kasvaa kuusia, lehtipuita, pensaita, mustikkaa ja runsaasti muitakin sammalia kuin rahkasammalia. --> Siirry kohtaan 4.
3. Suolla kasvaa vähän tai ei ollenkaan yllämainittuja kasveja, vaan enemmän mäntyä, korkeita varpuja, saroja, suovilloja (esim. tupasvilla) ja rahkasammalta. --> Siirry kohtaan 6.

4. Kuusi on runsain puulaji (joskus harvoin tervaleppä), vaikka lehtipuitakin voi olla paljon. Mustikka on yleinen. --> Suo on korpi.
4. Runsaimpia puita ovat koivut ja lepät, tai puita ei ole kovin paljon. Pajut ovat yleisiä. Jos suo on kovin avoin, sarat ja muut ruohot ovat yleisiä. --> Siirry kohtaan 5.

5. Suolla kasvaa enemmän tai vähemmän runsaasti leppiä, hieskoivua, pajuja, suomyrttiä, rannoilla tai vedessä viihtyviä saroja ja muita rantojen kasveja. --> Suo on luhta.
5. Paikalla on lähde tai lähdepuro tai maasta tihkuu vettä. Pajuja voi olla paljon. Ruohokasvit ovat monipuolisia, mutta kasvavat harvassa. Vedessä viihtyviä sammalia on paljon. --> Suo on lähteikkö eli lähdesuo.

6. Mänty on runsas. Kanerva, variksenmarja ja muut (usein korkeat) suovarvut ovat yleisiä. --> Suo on räme
6. Suo on avoin, puustoista ja kuivempaa mättäistä osaa on alle viidesosa pinta-alasta. --> Siirry kohtaan 7.

7. Suo on karu tai melko karu. Sarat sukulaisineen (esim. tupasvilla ja tupasluikka) sekä rahkasammalet vallitsevat, varpuja on vain vähän. --> Suo on neva.
7. Suo on ravinteikas ja rehevä. Kataja, järviruoko ja monenlaiset ruohot ovat yleisiä, rahkasammalten lisäksi esiintyy monia muitakin sammalia. --> Suo on letto.

(Määrityskaava on yksinkertaistettu kirjasta Eurola ym.: Suokasvillisuusopas, Oulanka Reports 14, 1995)

Vinkkejä!

• Tiedät, onko pintamaa turvetta, kun kokeilet sitä jaloilla ja käsillä. Turve tuntuu jalan alla joustavalta ja pehmeältä. Upota myös kätesi rahkasammaleeseen ja tunnustele, onko sen alla osittain hajonnutta, märkää kasvimateriaalia (eli turvetta), vai tuleeko kova tai hiekkainen maanpinta vastaan.
• Sarat näyttävät ensisilmäyksellä heiniltä, mutta ne on helppo erottaa pyörittelytestillä. Ota korsi sormiesi väliin ja pyörittele sitä. Sarojen varsi on kolmikulmainen ja särmikäs, heinien taas yleensä pyöreä ja melko sileä. Lisäksi heinän varsi on ontto, ja siinä on vähintään yksi "solmu" eli paksu ja kova kohta. Saran varsi ei ole ontto, eikä siinä ole "solmuja".

Takaisin Suo-tehtäväluokan tehtäviin