Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Metsä / Taustaa puun lahoamisesta

Taustaa puun lahoamisesta

Kuollut puu on erittäin tärkeä osa metsän elämää. Pystyynkin jäänyt kuollut puu kaatuu ennen pitkää ja lahoaa hitaasti takaisin luonnon kiertokulkuun. Hajotessaan lahopuu tarjoaa ravintoa ja pesäpaikkoja jopa tuhansille erilaisille eliöille! Monet lajit ovat erikoistuneet tiettyyn puulajiin ja sen tiettyyn lahoamisvaiheeseen. Lahopuut kasvattavat siis suuresti metsän biologista monimuotoisuutta.

Lahoaminen tarkoittaa puuaineksen hajoamista. Terve puu on kovaa ja kestävää, mutta pitkälle lahonnut puu hajoaa muruiksi tai säikeiksi jopa sormivoimin. Puun lahottamisesta vastaavat lähinnä erilaiset sienet, joista monet eivät voi elää muualla kuin kuolleessa puussa. Tutuimpia niistä ovat käävät, joiden rihmastot elävät puun sisällä. Usein ne kasvattavat myös puun pinnassa näkyviä, meille tuttuja itiöemiä. Niillä on alapinnoillaan helttojen sijasta pillit kuten tateilla. Käävät hajottavat osan puuaineksesta ravinnokseen.

Kääpien lisäksi erityisesti monet hyönteislajit ovat lahopuusta riippuvaisia. Esimerkiksi monet kovakuoriaisten toukat elävät lahossa puussa ja käyttävät sitä ravintonaan. Toukista jää puuhun jälkiä, esimerkiksi käytävien suuaukkojen reikiä ja käytävien muodostamia kauniita kuvioita kaarnan alle puuaineksen pintaan.

Näitä pulleita hyönteistoukkia etsivät kaarnan alta ruuakseen myös monet tikat, ja siksi niiden nakutusjälkiä voi myös löytää kuolleiden puiden rungoilta. Tikat voivat kaivaa pystyssä seisovaan lahopuuhun pesäkolonsakin. Tikan pesinnän jälkeen samaa koloa voivat käyttää vielä useita vuosia muut kolopesijät, kuten tiaiset ja liito-oravat.

Lahoamisnopeus vaihtelee hyvin paljon. Lehtipuu voi lämpimissä ja kosteissa oloissa kadota reilussa vuosikymmenessä, kun taas pohjoisessa pystyyn kelottunut mänty voi seistä paikoillaan parikin sataa vuotta. Kaatumisen jälkeen kelon lahoaminen voi kestää vielä toiset parisataa vuotta. Lahopuusta voidaan määrittää lahoamisaste. Se ei kerro suoraan, koska puu on kuollut. Se kertoo pikemminkin, kuinka lahonnut puu on. Äskettäin kuolleen puun puuaines on vielä kovaa, mutta mitä pidempään kuolemasta on, sitä suurempi osa puusta on lahoa. Silloin kun runko on kokonaan sammaleen peittämä ja se romahtaa jalan alla, kaatumisesta on jo reilusti aikaa. Tämän jälkeen runkoa on koko ajan vaikeampaa erottaa maastosta, ja hitaasti se katoaa kokonaan.

Luonnontilaisessa metsässä jopa kolmasosa kaikesta puusta on lahopuuta. Suurin osa Suomen metsistä on kuitenkin nykyään talousmetsiä, joissa puuta kasvatetaan hyötykäyttöön. Talousmetsässä puut eivät yleensä ehdi ikääntyä ja kuolla, koska ne kaadetaan sitä ennen. Siksi lahopuun määrä metsissä on vähentynyt, ja moni lahopuusta riippuvainen eliö on uhanalaistunut. Katso lisätietoja luonnonmetsien ja talousmetsien eroista Ihmisen jäljet metsässä -tehtävästä.