Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Metsä / Taustaa kekomuurahaisista

Taustaa kekomuurahaisista

Muurahaiset kuuluvat pistiäisiin kuten ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset. Muurahaiset ovat sosiaalisia hyönteisiä, jotka muodostavat yhdyskuntia. Lajista riippuen yhdyskunnassa voi olla joko yksi tai useampia kuningattaria, jotka lisääntyvät. Yhdyskunnan työläiset ovat naaraita, joilla on hyvin erilaisia rooleja, esimerkiksi ravinnonhankkiminen, toukkien hoitaminen ja pesän puolustus. Koiraita kutsutaan kuhnureiksi, ja niiden ainoa tehtävä on neitsytkuningattarien hedelmöittäminen.

Ilmassa parveilevat lentomuurahaiset ovat uusia kuningattaria ja kuhnureita, jotka ovat lähteneet pesistään parittelulennoille. Parittelun jälkeen kuhnurit kuolevat ja hedelmöittyneet kuningattaret palaavat joko kotipesäänsä tai perustavat uuden yhdyskunnan. Kullakin lajilla on omat parveiluaikansa, jolloin ilma saattaa olla mustanaan lentäviä muurahaisia.

Kussakin yhdyskunnassa elävät muurahaiset ovat toisilleen sukua. Jos yhdyskunnassa on vain yksi kuningatar, työläiset ovat sisaruksia; jos taas kuningattaria on useita, työläiset voivat olla esimerkiksi serkuksia keskenään. Muurahaisten yhteiskunnat perustuvat sukulaisten suosimiseen: työläiset auttavat äitiään kasvattamaan lisää sisaria ja veljiä. Vierekkäiset keot voivat olla yhteydessä, jos ne ovat sukua toisilleen. Tällöin työläiset voivat vapaasti vaeltaa keosta toiseen, ja keot sekä niitä yhdistävät polut voivat muodostaa laajojakin verkostoja. Vierekkäiset keot voivat kuitenkin myös olla erillisiä kokonaisuuksia, jolloin niiden työläiset eivät sekoitu keskenään eivätkä siirry keosta toiseen. Jos ne kohtaavat, alkaa tappelu. Kekomuurahaiset ovat tavallisesti hyvin aggressiivisia muiden kekojen työläisiä ja myös muunlajisia muurahaisia kohtaan. On hyvin harvinaista löytää muunlajisia muurahaisia kekomuurahaispesien läheisyydestä.

Tavatessaan muurahaiset tervehtivät toisiaan – tai siltä se ainakin ihmisestä näyttää. Muurahaisilla on hyvin tarkka hajuaisti, joka sijaitsee niiden tuntosarvissa. Tervehtimisessä onkin kyse hajujen tunnistuksesta, jonka perusteella muurahaiset määrittävät kohtaamansa yksilön joko oman pesän jäseneksi tai vieraaksi. Kullakin pesällä on ominaistuoksunsa, joka muodostuu osittain siitä, mitä muurahaiset syövät ja osittain materiaaleista, joita ne käyttävät pesänrakennukseen. Haju määräytyy kuitenkin myös sen perusteella, ovatko muurahaiset sukua toisilleen. Ominaistuoksusta tunnistetaan siis ystävät ja viholliset. Jos haju on väärä, alkaa tappelu!

Muurahaiset käyttävät ravintonaan selkärangattomia, raatoja, siemeniä ja kirvojen erittämää mesikastetta. Kirvojen ja muurahaisten yhteiseloa voi sanoa mutualistiseksi. Se tarkoittaa yhteiselämää, joka hyödyttää molempia. Muurahaiset puolustavat kirvoja niiden saalistajilta, ja kirvat puolestaan erittävät sokerivettä, jota muurahaiset voivat käyttää ravintonaan. Kirvalaumojen huoltaminen ja hoito onkin muurahaisille tärkeä ravinnontuotannon keino.

Kekomuurahaiset muodostavat yhden muurahaisten lajiryhmistä. Suomessa esiintyy viisi kekomuurahaislajia. Kekomuurahaiset laajentavat reviiriään vähitellen ja ajan kuluessa ne voivat rakentaa myös etäkekoja, jotka ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Maan päällä näkyvä keko on yleensä vain hyvin pieni osa varsinaista muurahaispesää. Suurin osa holveista ja käytävistä on maan alla.

Muurahaiset voidaan jakaa kahteen ryhmään puolustautumiskäyttäytymisen perusteella. Osalla muurahaisista on oikea pistin, kuten ampiaisilla ja mehiläisillä. Tällaisia muurahaisia ovat esimerkiksi viholaiset, joilla on pesä sammalen sisässä. Kekomuurahaisilta pistin on hävinnyt kehityksen aikana. Ne puolustautuvat ruiskuttamalla muurahaishappoa vihollista kohti. Jotkut lajit voivat ensin puraista viholliseen haavan, ja ruiskuttaa sitten haavaan happoa. Muurahaishappoa on luonnossa myös nokkosissa ja kuusen neulasissa. Keinotekoista muurahaishappoa hyödynnetään muun muassa talvirehun säilöntään.