Tähdet: 1
Aika: lumeton aika
Kesto:1–3 h
Tarvikkeet:
Mene kalliolle, kivikkoon tai vaikka hautausmaalle ja tutki kivillä kasvavia jäkäliä. Piirrä tai valokuvaa erilaisia jäkäliä ja niiden muodostamia kuvioita kivien pinnoilla. Kokoa päiväkirjaasi ainakin kahdeksan kuvan laajuinen kivijäkälägalleria! Jos haluat, voit myös etsiä jäkälille nimet tunnistusoppaiden avulla. Lajien tunnistamisessa suurennuslasista tai luupista on paljon apua.
Vinkki! Etsi erilaisia kasvutapoja, erilaisia muotoja ja värejä. Vertaa erilaisten kasvualustojen jäkälätyyppejä toisiinsa: onko vaakasuoralla ja pystysuoralla, sileällä ja karkealla tai varjoisella ja aurinkoisella kivellä erilaisia jäkäliä? Voit myös etsiä kilpailutilanteita: mitä tapahtuu, kun kaksi erilaista jäkälää kohtaa?
Jäkäliä on melkein kaikkien kivien ja kallioiden pinnoilla, ja siksi kivet näyttävät usein harmailta, vaikka kivi itse olisi oikeasti muunvärinen. Jäkäliä kasvaa paljon myös mm. puiden rungoilla. Kivien pinnoilla viihtyvät jäkälät ovat usein ns. rupijäkäliä, jotka kasvavat tiiviisti kiinni kivessä. Ne kasvavat useimmiten hyvin hitaasti, vain muutaman millimetrin vuodessa, mutta voivat toisaalta elää jopa 100-vuotiaiksi!
Jäkälä on sienen ja levän muodostama yhteiseliö, hyvin tiivis symbioosi. Sieni pystyy tarttumaan kiinni alustaan, imemään paljon sadevettä ja liuottamaan erittämillään hapoilla kivestä ravinteita. Levä taas yhteyttää auringonvalon, veden ja ravinteiden avulla sokereita, joista riittää myös sienelle. Yhdessä nämä kaksi pystyvät kasvamaan sellaisilla paikoilla, joissa kumpikaan ei pärjäisi yksin, ja joissa moni muukaan elävä olio ei selviä. Jäkäliä kasvaa esimerkiksi aavikoilla, vuoristoissa, tropiikissa, merenrannoilla ja Etelänapamantereella.
Yksi menestyksen salaisuus on, että jäkälät pystyvät tarvittaessa kestämään äärimmäisiä olosuhteita. Ne voivat olla ilman vettä lepotilassa pitkiäkin aikoja, ja jotkut lajit kestävät jopa -200 tai +100 asteen lämpötiloja. On tutkittu, että ne kestävät jopa avaruuden tyhjiötä! Toisaalta jotkut jäkälät ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille, ja niitä onkin käytetty saastetutkimuksissa.
Valokki-nettikasvio:
http://kasvio.avoin.jyu.fi/
Pinkka-nettikasvio:
http://www.helsinki.fi/biosci/pinkka/pinkat/pinkat.htm
Erilaiset tunnistusoppaat (esim. kirjastosta)