Tähdet: 1–2
Aika: ympäri vuoden
Kesto: etsintäaika + vähintään 0,5 h tarkkailuaikaa
Tarvikkeet:
Eläinten puuhia on mielenkiintoista seurata. Ihmisten on erityisen helppo eläytyä muiden nisäkkäiden ajatusmaailmaan.
Etsi jokin luonnonvarainen nisäkäs, esimerkiksi orava, siili, rusakko, hirvi tai kettu, ja tarkkaile sitä vähintään puolen tunnin ajan. Käytä tarvittaessa apuvälineitä, esimerkiksi kiikaria. Jos eläimiä on useita, valitse ryhmästä yksi, jota seuraat. Mitä eläin tekee ja miten se käyttäytyy? Etsiikö eläin esimerkiksi ruokaa tai piilopaikkaa? Äänteleekö se? Näyttääkö se olevan esimerkiksi peloissaan tai innoissaan? Osaatko arvailla syitä?
Saat tehtävästä yhden tähden, jos seuraat eläimen puuhia puolen tunnin ajan ja kerrot raportissasi yleiskatsauksen näkemästäsi. Saat tehtävästä kaksi tähteä, jos teet tarkat muistiinpanot eläimen käytöksestä: kirjoita muistiin eri käyttäytymismuodot, missä järjestyksessä ne esiintyivät ja miten kauan ne kestivät (noin minuutin tarkkuudella). Erottele ainakin nämä käyttäytymismuodot:
Jos kadotat eläimen ennen kuin puoli tuntia tarkkailuaikaa on kulunut, keskeytä ajan mittaaminen ja jatka vasta, jos löydät eläimen vielä uudestaan. Jos et enää löydä eläintä, tarkkaile lopun aikaa jotain muuta eläintä (samasta tai eri lajista, samana tai eri päivänä).
Vinkkejä!
- Esimerkiksi kaupunkien puistoista voit löytää hyvin kesyjä eläimiä, erityisesti oravia. Älä kuitenkaan kuluta koko tarkkailuaikaa niiden ruokkimiseen pähkinöillä, vaan käytä pähkinöitä oravan houkutteluun, jos se aikoo siirtyä pois näköpiiristä.
- Siilin löytää iltahämärissä helposti tuhisevan äänen ja kahinan perusteella rehevistä puutarhoista ja metsänreunoista. Talvet siilit viettävät talvihorroksessa.
- Omassa pihassa saattaa liikkua yöaikaan yllättäviä eläimiä esimerkiksi roskiksen tai lintulaudan houkuttelemina. Voit mennä illalla tai varhain aamulla pimeän huoneen ikkunan ääreen väijymään näitä vierailijoita. Saatat nähdä esimerkiksi metsähiiren, jäniksen, ketun, supikoiran tai mäyrän!
- Jos haluat tarkkailla hieman haastavampia lajeja, muista muutama perusvinkki. Moni nisäkäs on liikkeellä aamu- ja iltahämärissä. Muilla nisäkkäillä on paremmat aistit kuin ihmisellä; ole siis mahdollisimman huomaamaton. Mitä paremmin naamioidut taustaasi, sitä vaikeampi sinua on havaita. Käytä maastonvärisiä vaatteita ja peitä myös kädet ja kasvot (esimerkiksi syvään vedetyllä lakilla ja korkeilla kauluksilla). Jos tarkkailemasi eläin valpastuu, jähmety paikoillesi tai heittäydy maahan piiloon.
- Monilla pihoilla käy kaupungeissakin rusakoita, Helsingissä nykyään myös villikaneja. Jäniksiä näkee kuitenkin parhaiten keväisillä pelloilla ja niityillä, joilla kasvaa mehevää orasta. Ruokailun lisäksi voit nähdä kiima-aikaan liittyviä nyrkkeilyotteluita ja takaa-ajoja.
- Myös hirven tai jonkin muun hirvieläimen voi nähdä pellolla syömässä. Hirvet pitävät myös vesikasveista. Piiloudu metsänreunaan, järven laitamille tai pellon laidalle, esimerkiksi kasvillisuuden suojaan tai pysäköityyn autoon hämärän ajaksi, ja ole kärsivällinen! Valoisaan aikaan voit myös etukäteen etsiä merkkejä hirvistä, kuten papanoita tai jalanjälkiä.
- Talvella hirvieläimiä (ja hyvällä onnella muitakin nisäkkäitä) voi nähdä riistan ruokintapaikoilla. Kysy paikallisesta metsästysseurasta, ruokitaanko asuinpaikkasi lähellä riistaeläimiä, ja piiloudu ruokintapaikan lähistölle tarkkailemaan.
Nisäkkäitä on paljon vaikeampi nähdä kuin vaikkapa lintuja. Nisäkkäät ovat arkoja, varovat ihmisiä ja liikkuvat enimmäkseen hämärässä ja yöllä, kun ihmisiä on vähemmän liikkeellä. Siksi nisäkkäiden elämä on jäänyt monille melko vieraaksi.
Nisäkkäiden tarkkailu on kuitenkin kiinnostavaa, koska nisäkkäät ovat kaikista eläimistä läheisintä sukua meille itsellemme. Voimme siis parhaiten eläytyä juuri nisäkkäiden maailmaan ja miettiä, miksi jokin nisäkäs käyttäytyy tietyllä tavalla. On myös kiinnostavaa huomata yhtäläisyyksiä villien nisäkkäiden ja lemmikkieläinten eleissä ja käyttäytymispiirteissä.
Etologia ja käyttäytymisekologia ovat eläinten käyttäytymistä tutkivia tieteitä. Eläinten käyttäytyminen on sekoitus automaattisia vaistoja ja opittuja toimintoja. Evoluutio muokkaa yhtä lailla ruumiillisia ominaisuuksia kuin "henkisiä" käyttäytymispiirteitäkin. Se eläin, joka parhaiten onnistuu löytämään ravintoa ja suojaa, välttämään petoeläimiä, tulemaan toimeen lajitovereiden kanssa ja houkuttelemaan puolison, selviää parhaiten ja saa eniten jälkeläisiä. Siksi menestyksekkäät käyttäytymispiirteet yleistyvät.
Eläinten toiminta vaikuttaa tyypillisesti hyvin järkevältä: sille on helppo keksiä selviytymiseen tai lisääntymiseen liittyviä perusteluita. Mutta myös turhalta vaikuttavaa käyttäytymistä, esimerkiksi aikuisten eläinten leikkiä, esiintyy. Tutkijatkaan eivät aina osaa selittää, onko kaikki käyttäytyminen hyödyllistä. Ihminen on tässä suhteessa erityistapaus, sillä me teemme paljonkin kaikenlaista "hyödytöntä". Ihmisen käyttäytymisen tutkijat yrittävät tosin löytää selityksiä monelle järjettömältäkin vaikuttavalle käyttäytymispiirteellemme.
Neuvoja eläinten tarkkailuun:
Kjelsaas: Retkeilijän eläinopas (Karisto 2005)
Paikalliset metsästyspiirit ja -seurat:
http://www.metsastajaliitto.fi/?q=node/7
Eläinten käyttäytymisen perusteet Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4inten_k%C3%A4ytt%C3%A4ytyminen
(Eläinten käyttäytymistä käsittelevä osuus lukion biologian 1. kurssin oppikirjoissa)
Takaisin Kaikkialla-tehtäväluokan tehtäviin