Tähdet: 1
Aika: talvi
Kesto: tarpeen mukaan
Tarvikkeet:
Lähde lumijälkiretkelle kävellen, hiihtäen tai vaikka lumikengillä.
Nisäkkäitä ja lintuja voi talvella havainnoida niiden lumeen jättämistä jäljistä. Etsi vähintään viisi erilaista nisäkkään tai linnun jättämää jälkijonoa lumihangelta. Piirrä jokaisesta jälkijonosta kuva, josta selviää, minkälaisen kuvion jäljet muodostavat. Piirrä jälkijonon viereen kuva yksittäisestä jalanjäljestä. Mittaa jalanjäljen leveys ja pituus sekä yksittäisten jalanjälkien etäisyys toisistaan ja lisää tiedot piirrokseen. Vertaa löytämiäsi jälkiä kirjojen jälkikuvioihin. Raportoi päätelmiä siitä, minkä eläinten jälkiä näit.
Vinkit!
- Hyvä ajankohta lumijälkiretkelle on suojasää tai muutaman asteen pakkanen. Eläinten jalanjäljet erottuvat parhaiten muutaman senttimetrin paksuisesta suojalumesta, joka on satanut kovalle alustalle kuten hangelle, järven jäälle tai tielle. Pehmeässä pakkaslumessa tai paksussa lumihangessa jäljet näkyvät vain kuoppina lumessa, eikä niissä näy tarkempia yksityiskohtia.
- Nisäkkäiden jälkiä tunnistettaessa on tärkeää katsoa, erottuuko jäljessä käpälä vai sorkka. Painaumiltaan selkeistä käpälänjäljistä kannattaa laskea varpaiden tai kynsien lukumäärä, joka on hyvä lajiryhmätuntomerkki.
Koira- ja kissaeläinten jalanjäljessä erottuu neljä varvasta. Näätäeläinten kuten kärpän jäljessä varpaita näkyy viisi. Myös karhulla on viisi varvasta. Joillakin nisäkkäillä etujalan ja takajalan jäljet eroavat toisistaan koon tai varpaiden lukumäärän perusteella. Esimerkiksi oravalla on etujalassa neljä varvasta ja takajalassa viisi.
Nisäkkäiden kulkutapojen perusteella syntyy erilaisia jälkikuvioita. Käyntiä tai ravia liikkuneen eläimen jalanjäljet muodostavat kaksi samansuuntaista jonoa. Laukanneen eläimen jäljet sijaitsevat melko suorassa jonossa. Hyppyjäljissä on kahden, kolmen tai neljän jäljen muodostamia jälkiryhmiä. Esimerkiksi oravan ja jäniksen jäljet muodostavat neljän jäljen ryhmiä.
Nisäkkäiden jälkikuvioissa voi näkyä myös hännän jättämä jälki. Esimerkiksi hiirten ja myyrien sekä vesistöjen lähettyviltä löytyvien piisamin ja saukon jälkien välissä erottuu usein hännän vetämä ura.
Lintujen jalanjäljissä näkyvät varpaat, joista yleensä kolme on suuntautunut eteenpäin ja yksi taaksepäin. Vesilintujen jäljet erottaa muiden lintujen jäljistä siitä, että vesilinnuilla on räpylät. Lintujen jälkijonossa saattaa näkyä pyrstön tai siipien pyyhkäisyn jättämiä kuvioita.
Nisäkkäitä ja lintuja voi tunnistaa talvella myös lumihangelta löytyvistä ulosteista. Esimerkiksi kanalintujen kaarevat ulostepötköt on helppo erottaa muiden lintujen ulosteista.
Bang & Dahlström: Mikä tästä meni ? – eläinten jäljillä (WSOY 2003)
Valste: Jäljet vain jäävät. Suomen Luonto 2/2006
Wikman: Lumijälkiopas (Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2005)