Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Ihminen / Taustaa siileistä

Taustaa siileistä

Siili on asutuksen liepeillä elävä hyönteissyöjä, joka viihtyy etenkin vanhoilla omakoti- ja huvila-alueilla. Siili on yöeläin, ja se lähtee saalistamaan vasta illan hämärtyessä. Päivät se viettää pesässään, jonka se tekee risu- ja lehtikasoihin. Nykyisin asutusalueiden pihat ja lähimetsät raivataan entistä huolellisemmin, mikä karsii siilien talvehtimiseen sopivia alueita. Pesälaatikoiden avulla siilit voivat selvitä paremmin talven yli nykyolosuhteissakin. Siili on myös hyvin paikkauskollinen, ja siksi samaan siiliin voi törmätä usein samalla alueella.

Talvisin hyönteissyöjien on vaikea löytää ravintoa. Tasalämpöisille linnuille ja nisäkkäille on kehittynyt erilaisia talvehtimiskeinoja. Suurin osa hyönteissyöjälinnuista muuttaa talveksi etelään, jossa ravintoa on jatkuvasti saatavilla. Nisäkkäät, kuten siilit ja lepakot, eivät kykene muuttamaan pitkiä matkoja, ja siksi niille on kehittynyt tapa viettää talvet horroksessa. Talvihorroksessa eläimen ruumiinlämpö laskee ja elintoiminnot hidastuvat. Siilin sydän lyö talvihorroksessa hitaimmillaan 2-3 kertaa minuutissa, ja ruumiin lämpö voi laskea jopa neljään celsiusasteeseen. Näin eläin käyttää hyvin vähän energiaa ja selviää talven yli uuteen kevääseen.

Talvihorroksessa talvehtivat nisäkkäät eivät horrosta yhtäjaksoisesti koko talvea vaan heräävät välillä horroksesta. Esimerkiksi lepakot voivat juoda tai toisinaan jopa syödä tai paritella herättyään. Ne pystyvät kiihdyttämään elintoimintojaan ja lämmittämään ruumiinsa aktiiviseksi. Tämä onkin suurin ero talvihorroksen ja kylmähorroksen välillä. Hyönteiset, matelijat ja sammakkoeläimet eivät voi herätä kylmähorroksestaan ennen kuin ilma lämpenee jälleen. Karhut ja mäyrät puolestaan talvehtivat nukkumalla. Niiden ruumiinlämpö ei juuri laske normaalista talviunen aikana. Niillä on kuitenkin paksu turkki kylmän ulkoilman ja ruumiin välisenä lämmöneristäjänä. Se, että eläin nukkuessaan pitää ruumiin lämmön korkeana, kuluttaa kuitenkin valtavasti energiaa. Siksi eläimen täytyy ennen talvea kerätä paksu rasvakerros, että se selviää talven yli.

Leudot talvet tuovat uudenlaisia haasteita siileille ja muille talvihorrostajille. Ruumiinlämpö ei koskaan laske ulkolämpötilan alle, ja siksi leutona talvena siilin ruumiinlämpö pysyy korkeampana ja elintoiminnot aktiivisempina kuin pakkassäässä. Tällöin eläin kuluttaa enemmän energiaa ja sen energiavarastot saattavat kulua loppuun liian aikaisin. Talvien leutoneminen ei kuitenkaan vaikuta hyönteisten esiintymiseen yhtä merkittävästi, vaan hyönteissyöjien ravintoa on edelleen niukasti saatavilla.