Tähdet:1–3
Aika: loppukevät, kesä, alkusyksy
Kesto:
1. 1– 2 h
2. 1– 2 h
3. 1– 2 päivää
Miten perhosia voi harrastaa? Voit halutessasi tehdä yhden, kaksi tai kaikki tehtävän osat. Jokainen osa on yhden tähden arvoinen.
Tarvikkeet:
Kukkakedot ja -niityt ovat tärkeitä ruokailualueita monille päiväperhosille. Seuraa kedon tai niityn perhosia aurinkoisena kesäpäivänä.
Tunnista viisi suosituinta perhoskukkaa ja piirrä tai valokuvaa ne. Voit myös kokeilla perhosten valokuvaamista, mikä saattaa lisätä tehtävän haastavuutta.
Vinkkejä!
- Perhoset lentävät parhaiten tuulettomalla, aurinkoisella ja lämpöisellä säällä.
- Aitoja niittyjä ja ketoja on nykyään maatalouden tehostuttua vaikea löytää. Siksi hyviä perhospaikkoja ovat myös tienpientareet ja joutomaat, joilla kasvaa yleensä runsaasti kukkakasveja.
Tarvikkeet:
Ota perhosia kiinni haavilla. Haavin voit ostaa, lainata tai tehdä itse. Kiinni saatu perhonen kannattaa siirtää haavista lasipurkkiin, jolloin pääset tutkimaan sen kuviointia tarkemmin. Muista tehdä lasipurkin kanteen ilmareikiä. Käsitellessäsi perhosta vältä sormin koskemista ja erityisesti siipiä, sillä siipisuomut lähtevät helposti irti. Ota kiinni ainakin kolme perhosta ja kuvaile niiden rakenne, koko ja ulkonäkö joko sanallisesti tai piirtämällä ja yritä tunnistaa ne.
Vinkkejä!
- Kun siirrät perhosen haavista purkkiin, pyri siihen, ettet koske perhoseen. Pidä haavin pussikankaasta kiinni yhdellä kädellä niin, että perhonen jää pieneen pussiin haavin perälle. Vie lasipurkki toisella kädellä suuaukko edellä haaviin ja kädellä tekemäsi pussin suulle. Avaa tekemäsi pussi, päästä lasipurkin suu perhosen luokse ja kaappaa perhonen varovasti purkkiin. Ota purkki ulos haavista ja laita nopeasti kansi päälle. Tutkittuasi perhosta riittävästi päästä se vapaaksi.
- Toinen vaihtoehto siirtää perhonen haavista purkkiin on hyödyntää perhosen taipumusta lentää ylöspäin. Pidä tällöin haavin pussi ylöspäin, jolloin haavin suu osoittaa maata. Vie purkki alakautta perhosen luo ja kaappaa perhonen varovasti purkkiin. Ota purkki ulos haavista ja laita kansi kiinni.
Osallistu niittotalkoisiin. Niittotalkoita järjestetään ympäri Suomea elokuussa. Perinnemaisematalkoista voit kysyä Suomen luonnonsuojeluliitosta tai Suomen luonnonsuojeluliiton piireistä. Muita niittotalkoita järjestäviä tahoja ovat esimerkiksi Ikimetsän ystävät ja monet kyläyhdistykset.
Vanhoissa maatalouden perinneympäristöissä kuten niityillä ja kedoilla on poikkeuksellinen kasvilajisto, josta useat perhoset ovat riippuvaisia. Nykymaatalous ei kuitenkaan ylläpidä näitä arvokkaita elinympäristöjä, ja niiden määrä on jatkuvasti vähentynyt.
Aikoinaan eläinten laidunnus ja talvirehun niittäminen luonnon niityiltä ylläpiti näiden perinneympäristöjen lajistoa. Elinympäristöinä niityt ja etenkin kedot ovat vähäravinteisia ja karuja, jolloin heikon kilpailukyvyn omaavat kasvitkin pärjäävät kasvilajien välisessä kilpailussa. Nykyisin laitumia ja nurmiviljelmiä lannoitetaan, ja niille kylvetään heinää. Huonoilla kilpailijoilla ei ole siis tilaa eikä kilpailumahdollisuutta nykymaataloudessa.
Jäljellä olevia perinneympäristöjä yritetään ylläpitää niittotalkoin. Silloin niittojäte kuljetetaan pois alueelta, jotta maaperä säilyisi karuna. Ilman laidunnusta tai niittoa perinneympäristöt kasvavat umpeen ja muuttuvat metsäksi. Niille alkaa kertyä ravinteita, jolloin nokkonen ja maitohorsma valtaavat niityille ja kedoille tyypilliseltä lajistolta tilaa.
Niittyjen ja ketojen väheneminen on saattanut useita kasvilajeja ja niiden mukana myös perhoslajeja uhanalaisiksi. Tienpientareet ja joutomaat kelpaavat osalle perinneympäristöjen perhoslajistosta, mutta kaikkein vaateliaimmat lajit ovat riippuvaisia usein talkoin ylläpidetyistä niityistä ja kedoista.
Perhosten elinympäristöistä:
http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_harrastus_paikat.html
Perhoshaavin teko-ohje:
http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_harrastus_haavit.html
Suomen luonnonsuojeluliitto:
http://www.sll.fi
Ikimetsän ystävät:
http://www.ikimetsanystavat.fi/