Sijainti: Pääsivu / Tehtävät / Ihminen / Taustaa perhosten elinympäristöstä

Taustaa perhosten elinympäristöstä

Vanhoissa maatalouden perinneympäristöissä kuten niityillä ja kedoilla on poikkeuksellinen kasvilajisto, josta useat perhoset ovat riippuvaisia. Nykymaatalous ei kuitenkaan ylläpidä näitä arvokkaita elinympäristöjä, ja niiden määrä on jatkuvasti vähentynyt.

Aikoinaan eläinten laidunnus ja talvirehun niittäminen luonnon niityiltä ylläpiti näiden perinneympäristöjen lajistoa. Elinympäristöinä niityt ja etenkin kedot ovat vähäravinteisia ja karuja, jolloin heikon kilpailukyvyn omaavat kasvitkin pärjäävät kasvilajien välisessä kilpailussa. Nykyisin laitumia ja nurmiviljelmiä lannoitetaan, ja niille kylvetään heinää. Huonoilla kilpailijoilla ei ole siis tilaa eikä kilpailumahdollisuutta nykymaataloudessa.

Jäljellä olevia perinneympäristöjä yritetään ylläpitää niittotalkoin. Silloin niittojäte kuljetetaan pois alueelta, jotta maaperä säilyisi karuna. Ilman laidunnusta tai niittoa perinneympäristöt kasvavat umpeen ja muuttuvat metsäksi. Niille alkaa kertyä ravinteita, jolloin nokkonen ja maitohorsma valtaavat niityille ja kedoille tyypilliseltä lajistolta tilaa.

Niittyjen ja ketojen väheneminen on saattanut useita kasvilajeja ja niiden mukana myös perhoslajeja uhanalaisiksi. Tienpientareet ja joutomaat kelpaavat osalle perinneympäristöjen perhoslajistosta, mutta kaikkein vaateliaimmat lajit ovat riippuvaisia usein talkoin ylläpidetyistä niityistä ja kedoista.