Tähdet: 1
Aika: kevät, kesä, syksy
Kesto: 1 h
Tarvikkeet:
Tutki hernekasvien erikoisia juuristoja!
Hernekasveihin kuuluu paljon muitakin kasveja kuin kaikille tuttu ruokaherne. Hernekasveja ovat esimerkiksi hiirenvirna, aitovirna, valkoapila, puna-apila, niittynätkelmä ja komealupiini. Näitä kasveja yhdistävä tekijä on yhteys typensitojabakteereihin, jotka muodostavat kasvin juuriin nystyröitä.
Kaiva ylös kolme erilaista hernekasvia ja vertaa niiden juuristoja toisiinsa. Hernekasveja löytyy erityisen helposti tienpientareilta. Onko esimerkiksi puna-apilalla vai hiirenvirnalla enemmän juurinystyjä? Ovatko juuristot muuten erinäköisiä? Piirrä tai valokuvaa juuristot.
Vinkki!Parhaiten saat juuriston esiin, kun kaivat kasvin paakkuna maasta ja peset mullan pois. Tällä tavoin hienot juuren osat säilyvät ehjinä.
Hernekasvien lisäksi muita typensitojabakteerien kanssa mutualistisessa suhteessa eläviä kasvilajeja ovat harmaaleppä, tervaleppä ja tyrni. Mutualistinen suhde on yksi symbioosin muoto. Sillä tarkoitetaan kahden lajin välistä suhdetta, josta kumpikin osapuoli hyötyy. Typensitojabakteerit sitovat ilmakehän typpeä muodostaen siitä eliöille sopivia yhdisteitä. Suuren osan typpiyhdisteistä bakteerit käyttävät itse, mutta osan ne luovuttavat sen kasvin käyttöön, jonka juuristossa ne elävät. Vastalahjaksi typensitojabakteerit saavat kasveilta sokereita, joista ne saavat energiansa typensitomiseen. Typensitojabakteereita on myös vapaana maaperässä ja vedessä.
Typpi on kaikille eliöille tärkeä ravinne, jota eliöt pystyvät käyttämään hyödyksi vain sen ollessa tietyssä molekyylimuodossa. Siksi typpi on usein kasvua rajoittava ravinne, vaikka sitä on ilmassa runsaasti typpikaasuna. Maata sanotaan karuksi, kun siinä on vähän typpiyhdisteitä. Hernekasvit, lepät ja tyrni menestyvätkin typensitojabakteerien avulla muita kasveja paremmin karuissa olosuhteissa, kuten tienpientareilla, hiekkamailla ja kivikoissa.
Yleisimmät hernekasvit löytyvät internetistä:
http://kasvio.avoin.jyu.fi/lajit.php?heimoid=29