Muutosta on aikaa jo muutama kuukausi. Juna kuljetti meikäläisen, ompelukoneen ja polkupyörän Helsingin humusta Hyrynsalmen Paljakkaan, yli 20 kilometrin päähän kirkolta ja palveluista. Äläkä välitä, en minäkään osannut paikantaa tätä paikkaa aikaisemmin. Onhan tämä vähän kaukana.
Olen ollut vaikuttunut Kainuun mahtavasta luonnosta. Paljakan luonnonpuiston läheisyys takaa upeita lajilöytöjä suorastaan takapihalta, ja karhustakin on saatu useita havaintoja. Itse Kontio ei valitettavasti ole hennonnut näyttäytyä. Ilmeisesti metsässä liikkujan lauluntapainen pelottaa isommankin eläimen turvallisen matkan päähän, oli se sitten nuottikorvallinen ihminen tai joku vähemmän vaarallinen peto.
Upean luonnon ohessa on hevonkuusessa kehitettävä itse omat viihteet ja tekemiset. Kaupallista tarjontaa ei kerta kaikkiaan ole, kylän ainoa anniskeluravintolakin tuli tänä syksynä tiensä päähän. Kulttuuritarjonta on vähänlaista, ellei sitten varta vasten lähde käymään Oulussa tai Kajaanissa. Ulkona syöminenkin on hyvin harvinaista herkkua, vaikka Hyrynsalmen huoltoaseman burgeripuolelta saakin jonkinlaisen kasvispurilaisen. Itse tehty ruoka tulee helpommin, ja on usein myös aika maukasta ranskismuhjuun verrattuna.
Omassa ja luonnon rauhassa täällä kuitenkin viihtyy. Rahaa kuluu huomattavasti vähemmän kuin kaupungissa. Ihmisiä tavataan käymällä kylässä, ei neljän euron lattelasin äärellä, eikä päivittäisillä kulkureiteillä todellakaan tarjota mahtavia shoppailumahdollisuuksia. Olosuhteet pakottavat myös tietynlaiseen omavaraisuuteen, tai ehkä vähintäänkin omavarautumiseen: välillä lunta tulee niin paljon, ettei kotoa välttämättä pääse kylille vaikka miten olisi margariini tai polttopuu lopussa. Sama pätee myös muuhun liikkumiseen: jos tulossa on jotain tärkeää menoa, kannattaa tarkastaa säätiedotus etukäteen.
Olosuhteista johtuen täällä viihtyminen on lähinnä omasta itsestä kiinni. Kaupalliset tahot eivät tarjoa pakotteita eikä virikkeitä. Tee se itse -henkinen elämäntapa voi ajoittain olla vaativaa, mutta toisaalta palkitsevaakin. Ja vähintäänkin kokeilemisen arvoista.
Teksti Hanna Kaisa Hellsten