Kansainvälinen valuuttarahasto International Monetary Fund IMF / Kansainväliset talousjärjestöt / Maailman metsät ja Suomi / Luonto-Liitto

IMF Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund - IMF) on merkittävä tekijä kehitysmaiden talouspolitiikasta päätettäessä.

Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin vuonna 1944 Yhdysvaltain Bretton Woodsissa pidetyssä kokouksessa, ja yhdessä Maailmanpankin (World Bank) kanssa järjestöjä kutsutaan Bretton Woods -instituutioiksi. Valuuttarahaston jäseninä on tällä hetkellä 182 maata, joiden äänivalta järjestössä päätöksiä tehdessä määräytyy maiden varakkuuden mukaan.

Valuuttarahaston alkuperäinen tehtävä oli kansainvälisen valuuttakurssijärjestelmän vakauttaminen sekä talouden lyhytaikaisten häiriötilojen korjaaminen lainoja myöntämällä. Ajan myötä Valuuttarahaston toimintakentäksi on muovautunut myös kehittyvien talouksien ohjaus niin maailmantalouden kriisitilanteiden yhteydessä kuin muutenkin. Valuuttarahasto ohjaa avustamiensa maiden (kehitysmaat, entinen itäblokki) talouspolitiikkaa hyvinkin voimakkaasti ns. rakennesopeutusohjelmien avulla (Structural Adjustment Programme - SAP). Myös talouden kriisitilanteiden rauhoittamisen yhteydessä Valuuttarahaston politiikka on voimakkaan ohjaavaa.

Valuuttarahaston valta perustuu sen antamaan lainoitukseen ja tukeen. Rahan saannin ehtona maat saadaan käymään läpi Valuuttarahaston ajamia talouspoliittisia uudistuksia. Esimerkiksi 1990-luvun lopun Aasian ja latinalaisen Amerikan talouskriisiä seurasivat Valuuttarahaston vakauttavat toimet, joiden merkittävä osa on ao. maiden talouksien kauaskantoinen remontointi.

Laajat kansalaispiirit, mukaanlukien ympäristöjärjestöjä, ovat vaatineet Valuuttarahaston toiminnan muuttamista talouspoliittisesta holhoojasta alkuperäisen mandaattinsa mukaiseksi äkillisten maailmantalouden häiriötilojen vakauttajaksi. Valuuttarahaston ajaman liberaalin talouspolitiikan nähdään olevan haitallista mm. ympäristön kannalta (ks. myös kappale Maailmankauppajärjestöstä). Järjestöllä ei katsota olevan asiantuntemusta ja edellytyksiä pitkäaikaiseen, myös ympäristön huomioon ottavaan taloudelliseen ohjaukseen.

Valuuttarahaston rakennesopeutusohjelmillaan ajama talouspolitiikka pyrkii edistämään lyhytjänteistä talouskasvua riippumatta sen hinnasta. Budjettialijäämän pikaiseksi alentamiseksi avustettavien maiden julkistalouden menoja karsitaan usein voimakkaasti ja tuotantoa ohjataan vientituloja tuoville sektoreille.

Käytännössä tämä johtaa helposti luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Valuuttarahaston ohjeistuksen mukaan esimerkiksi keskiafrikkalainen Kamerun devalvoi valuuttansa, alensi puun vientitulleja ja lisäsi luonnonmetsiensä hakkuutahtia yli kaksinkertaiseksi 1990-luvulla valuuttatulojen hankkimiseksi. Tämä on johtanut laajaan metsien tuhoutumiseen ja hallitsemattomaan hakkuutoimintaan tällä Afrikan arvokkaimpiin kuuluvalla sademetsäalueella. Kehitystä ovat edesauttaneet julkishallinnon leikkaukset metsien käytöstä ja suojelusta vastaavissa valtionhallinon osissa Valuuttarahaston asettamien budjettitavoitteiden saavuttamiseksi.

Toisaalta myös maatalouden vientiin viljeltävien ns. rahakasvien tuotannon tai kaivostoiminnan kasvu voi alentaa metsäpeitettä. Esimerkkinä tästä on länsiafrikkalainen Norsunluurannikko, jossa Valuuttarahaston ajama talouspolitiikka johti rahakasvien, etupäässä kookoksen, viljelyn voimakkaaseen kasvuun (välillä 1992-96 kookoksen tuotanto kasvoi 44%). Metsien raivaus kookoksenviljelyn tieltä on nyt maan keskeisin metsäpeitteen alenemisen syy; tällä hetkellä maan 12 miljoonasta hehtaarista kaksi kolmasosaa on jo hävitetty. Valuuttarahaston ohjauksessa Norsunluurannikko on myös myöntänyt avokätisesti louhintalupia kaivosyhtiöille avolouhoksia varten, mikä todennäköisesti johtaa ympäristön saastumiseen ja metsien katoamiseen.

Myös monet muut afrikkalaiset valtiot kuten Benin, Guinea ja Keski-Afrikka ovat uudistaneet kaivoslainsäädäntöään Valuuttarahaston poliitiikan seurauksena lisätäkseen mineraalien louhintaa. 1980-luvulla eteläamerikkalaisessa Guyanassa Valuuttarahaston rakennesopeutusohjelman mukaisesti maahan kutsuttiin ulkomaisia isoja kaivosyhtiöitä. Nyt Guyanan maa-alasta kymmenelle prosentille on myönnetty avolouhoslupia, ja tähänastinen kaivostoiminta on johtanut jokien saastumiseen, kalakuolemiin ja metsien häviämiseen.

Huolimatta Valuuttarahaston politiikan ilmeisistä kielteisistä ympäristövaikutuksista, järjestö ei tee minkäänlaista ympäristövaikutusten arviointia suunnitellessaan rakennesopeutusohjelmiaan. Maailmanpankki, jonka on tarkoitus avustaa Valuuttarahastoa lainoituksen ympäristövaikutusten arvioinnissa, ei itsekään tee ympäristövaikutusten arviointia yli neljästä viidesosasta omista rakennesopeutuslainoistaan.

Valuuttarahastoa on arvosteltu myös ympäristöystävällisten toimien ylenkatsomisesta. Se ei ole esimerkiksi edistänyt päästöverotuksen kehittymistä rakennesopeutusohjelmissaan, vaikka tämä olisi ympäristöystävällinen keino hankkia rahaa valtiolle. Toisaalta aivan viime vuosina Valuuttarahasto ja Maailmanpankki ovat sisällyttäneet rakennesopeutusohjelmiinsa metsäsektorin uudistuksia, joilla on ollut myös positiivisia vaikutuksia metsien tilaan, vaikkakin vain rajoitetusti (esim. Indonesia, Papua-Uusi-Guinea).

Valuuttarahasto ei ole erityisen vastaanottavainen toimintaansa esitettyä kritiikkiä kohtaan, eikä sillä ole itsenäistä sisäistä elintä, jonka tehtävänä olisi arvioida Valuuttarahaston toimintaa. Kansainvälinen ympäristöjärjestö Maan ystävät on vaatinut Valuuttarahaston uudistamista (ks. infolaatikko) sen luomien ympäristöongelmien ehkäisemiseksi. Nämä kohdat heijastelevat laajasti järjestöjen näkemyksiä tarvittavista uudistuksista.

Valuuttarahaston tulisi keskittyä vain lyhytaikaisten talouden heilahtelujen tasoittamiseen alkuperäisen mandaattinsa mukaisesti. Niin kauan kuin järjestöllä kuitenkin on myös muuta toimintaa, tulisi sen

tehdä aina ympäristövaikutusten arviointi rakennesopeutusohjelmista
sisällyttää ympäristöviranomaiset neuvotteluihin Valuuttarahaston ohjelmista
lisätä vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan kanssa
olla heikentämättä ympäristölainsäädäntöä
edistää ympäristöverotusta ja ympäristönsuojelua
luoda itsenäinen, sisäinen elin arvioimaan Valuuttarahaston ohjelmien toimivuutta ja vaikutuksia
lisätä ympäristödatan keruuta ja julkaisemista (esim. ympäristönsuojeluun käytettävät rahat sen avustamissa maissa)

(Yhdysvaltain Maan ystävät)

International Monetary Fund IMF- Maailman valuuttarahaston kotisivut

Kepan kansainväliset rahoituslaitokset-sivu - Kepan sivulta löytyy paljon tietoa kansainvälisistä rahoituslaitoksista

Kepan kauppapolitiikka-sivu - Kepan sivulta löytyy paljon tietoa kansainvälisestä kauppapolitiikasta

Linus Atarah: IMF ja kehitysmaat. Kepan raportit 33 / 2000 - Hyvä suomenkielinen yleisesitys Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaan liittyvistä ongelmista

Friends of the Earth USA - Yhdysvaltain Maan ystävien sivuilta löytyy tietoa helpossa muodossa Kansainvälisestä valuuttarahastosta nimenomaan ympäristönäkökulmasta, mm.
* Arming NGOs With Knowledge: A Guide to the International Monetary Fund - Tietopaketti Valuuttarahastosta ja siihen vaikuttamisesta
* The IMF: Selling the Environment Short. Friends of the Earth. March 1999 - Tämä raportti summaa Valuuttarahaston ympäristövaikutuksia. Tekstissä mainitut esimerkit ovat tästä julkaisusta ja sen lyhennelmästä

IFI update - Valuuttarahaston toiminnan ympäristövaikutuksista yhdessä maassa voi lukea esimerkiksi Indonesiaan keskittyvän Down to Earth -järjestön sivuilta

International Financial Flows and the Environment - Ympäristöpainotteisen tutkimuslaitos World Resource Institute WRI:n projekti, jonka osana laitos on tuottanut monia raportteja liittyen metsäpolitiikan ja -talouden muutoksiin ja rahoituslaitoksiin

The Right Conditions. The World Bank, Structural Adjustment, and Forest Policy Reform - WRI:n julkaisu, jossa on käyty läpi rakennesopeutusohjelmien ongelmia ja mahdollisuuksia

Maailmanpankki WB I Alueelliset kehityspankit I Kansainvälinen valuuttarahasto IMF I Maailman kauppajärjestö WTO

>> Takaisin Kansainväliset talousjärjestöt-sivulle