 |
Kansainvälisillä foorumeilla on jo kymmenisen vuotta yritetty luoda vientiluottoja ja -takuita varten yhteisiä, harmonisoituja kriteereitä, joissa huomioidaan ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat. Läntisiä teollisuusmaihta sitovat monet kansainväliset sopimukset, kuten Rion biodiversiteetti- tai Kioton ilmastosopimus, jotka velvoittavat toimimaan kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan. Vaikka erilaisia ympäristöohjeistoja onkin laadittu, mikään niistä ei ole sitova vaan vapaaehtoinen. Vientiluottolaitoksissa ei pääsääntöisesti myöskään ole asiantuntemusta niitä toteuttaa. Sosiaalisia kriteereitä ei ole laadittu senkään vertaa. Ihmisoikeuskriteerit puuttuvat ja myös korruptio on ongelma. Millaisia kriteereitä tarvitaan? Hyvä ympäristöseurauksia ja sosiaalisia vaikutuksia koskeva ohjeisto sisältää ainakin perinteisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA), jossa hankitaan tietoa projektialueesta ja projektin vaikutuksesta ympäristöön ja ihmisiin, kartoitetaan eri vaihtoehtoja sekä selvitetään, kuinka negatiivisia seurauksia voidaan estää. Erityisen tärkeää on kuunnella eri osapuolia, kuten investoija- ja kohdemaan kansalaisjärjestöjä ja paikallisia asukkaita. Kaiken tiedon tulee olla julkista ja vapaasti arvioitavissa ennen luottopäätöksen tekoa. Investointia pitää voida tarkastella myös toteutusvaiheessa, ja havainnoista olisi raportoitava. Loppuarvio on myös olennainen osa prosessia, jotta tehtyjä virheitä ei toisteta. YVA:n tehtävä ei ole vain antaa tietoa vaan vaikuttaa päätöksentekoon niin, että hanke mahdollisesti raukeaa tai sille esitetään vaihtoehtoja, mikäli sen ympäristövaikutukset ovat mittaamattomat. Kriteereissä tulee huomioida kansainväliset sopimukset ja säännöt, kuten Rion ja Kioton sopimukset. Vastaanottajamaan lainsäädännössä tulisi huomioida esim. investoijamaan päästörajoja koskevat säännöt, jottei vanhentunutta tekniikkaa dumpattaisi kehitysmaihin. Kriteereissä tulee olla lista projekteista, joita ei koskaan rahoiteta. Näitä ovat aseteollisuus, ydinvoima, voimakkaita myrkkyjä tuottavat tai muunlaista korvaamatonta vahinkoa aiheuttavat projektit.
Tove Selin : Julkinen viennin edistäminen - Uhka ympäristölle? Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kehityspoliittiset tietolehtiset 12
|
|
|
 |  |