|
http://www.luontoliitto.fi/metsa/katsaukset Luonto-Liiton metsätiedote viikko 18/1999 1. Ennalta asetetut hehtaarikatot sanelevat säästettävien metsien määrän Kainuussa 2. Hyrynsalmen Kukkurin A-alueesta hakkuilta rauhaan alle 6% 3. Kainuun pikkupolitiikot ja metsätalouden edustajat elämöivät Hyrynsalmella - Greenpeace pysyy Kukkurissa 4. Vepsän ae-suunnitelma ei suojellut Kuhmon Paljakanvaaran uhanalaislöytöjä - Metsähallitus ei vastaa hakkuusuunnitelmia koskeviin kysymyksiin 5. Suomen ympäristö-sarjan uusi julkaisu "Maintaining biological diversity in Finnish forests" korostaa Itä- ja Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun tärkeyttä 1. Ennalta määritellyt hehtaarikatot estävät alue-ekologisen suunnittelun ekologisten tavoitteiden toteutumista Sanomalehti Kaleva kertoi 9.4.1999 ympäristöjärjestö Greenpeacen iskun Hyrynsalmella herättäneen närää maakunnassa. Otsikolla "Nimiä kerätään Greenpeacea vastaan" varustetussa artikkelissa tuli ensimmäistä kertaa julkisuuteen alue-ekologisen suunnittelun tavoitteita rajoittava ennalta päätetty hehtaarikatto. Hehtaarikatto tuli vastaan Greenpeace ja Metsähallitus kiistelevät Kukkurin alueen luontoarvoista. Greenpeace pitää metsää arvokkaana aarniometsänä, Metsähallitus tavallisena talousmetsänä. Metsähallitus
on painottanut, ettei aluetta hyväksytty alun perin suojeluohjelmaan,
eikä alue-ekologisessa suunnittelussa löytynyt merkittäviä
luontoarvoja. Kukkurissa alue-ekologista suunnittelua Metsähallitukselle
tekemässä ollut biologi Kimmo Kumpulainen on asiasta eri "Kukkurissa
olisi pitänyt suojella enemmän kuin Metsähallitus päätti.
Vanhojen metsien suojelutyöryhmän mielestä alue oli liian
pirstalainen lakisääteiseen suojeluun. Metsähallitus
olisi kuitenkin voinut suojella Kukkurin aarnialueena omalla päätöksellään.
Näin ei tehty, vaan Kumpulaisen mukaan Kukkurin pudotti suojelusta Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa määrätty 15 000 hehtaarin katto uusiksi luonnonsuojelualueiksi. "Kun hehtaarit loppuivat kesken, alue meni metsätaloudelle, vaikka kuinka arvokkaasta metsästä olisi ollut kyse." Lisätiedot: ex-suojelubiologi Kimmo Kumpulainen 050-501 2204, kkumpula(@)pyhajoki.raaseu.fi 2. Kukkurin A-alueesta hakkuilta rauhaan alle 6% Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmasta päätettäessä Hyrynsalmen Kukkurin metsät kuuluivat A-alueisiin, joilla valtioneuvoston mukaan lakisääteinen suojelu ei alueiden pirstaleisuuden vuoksi tullut kysymykseen. Kukkurista piti vanhojen metsien suojelupäätöksen mukaan perustaa Metsähallituksen aarnialue. Vanhojen metsien suojelutyöryhmän mietinnössä Kukkurin vanhojen metsien metsämaan pinta-alaksi on ilmoitettu 368 hehtaaria. Alue-ekologisessa suunnitelmassa tästä alueesta säästetään 5,5%. Säästettävä 20 hehtaarin alue on muodostettu olemassaolevia luonnonoloiltaan yhtenäisiä vanhan metsän metsätalouskuvioita pilkkomalla. Aarnialuetta ei perusteta. Lisätiedot: Matti Liimatainen, liimatainen(@)sll.fi, puh. 09-68 444 214 3. Kainuun metsätalouden edustajat elämöivät Hyrynsalmella - Greenpeace pysyy Kukkurissa Kainuun pikkupoliitikkojen, koneurakoitsijoiden ja muiden metsätaloutta lähellä olevien tahojen organisoiman "kansan"liikkeen adressi, jossa vaaditaan "Greenpeacea ja sen suomalaisia liittolaisia jättämään Kainuun metsät rauhaan" luovutettiin Greenpeacen Kukkuriin linnoittauneille aktivisteille torstaina 6.5. Greenpeace ei kuitenkaan aio poistua Kukkurista, vaan pysyy vaatimuksessaan,jonka mukaan Metsähallituksen on lopetettava vanhojen metsien hakkuut. Luonto-Liitto on myös tarvittaessa valmis puuttumaan vanhojen metsien hakkuisiin maastossa. Kuhmon ja Suomussalmen uhanalaisten aarniometsien kohtaloa seurataan jatkossakin tarkasti. Lisätiedot: Greenpeace Mila Hulsi-Heathfield, puh. +46-70-397 6672, www.greenpeace.org/finland ja www.luontoliitto.fi/metsa/kuk.html 4. Vepsän ae-suunnitelma ei suojellut Paljakanvaaran uhanalaislöytöjä - Metsähallitus ei vastaa hakkuusuunnitelmia koskeviin kysymyksiin Kuhmon eteläosan läntinen alue-ekologinen suunnitelma säästää Paljakanvaaran vanhojen metsien suojeluohjelmakohteeseen rajoittuvista 180 hehtaarin vanhoista metsistä yhden 18 hehtaarin kuvion. Muut alueen vanhat metsät jäävät metsätalouskäyttöön. Metsähallituksella oli suunnitelmaa tehdessään käytössä alueella tehtyjen kääpätutkimusten tulokset. Tutkituilta metsäkuvioilta löytyi kymmeniä vanhojen metsien uhanalaisia ja indikaattorilajeja. Lajilöydöt kertovat pitkästä kuusi- ja mäntylahopuujatkuvuudesta ja indikoivat luonnonsuojelullisesti hyvin arvokasta metsää (mm. riekonkääpä x 4, hentohaprakääpä x 4, sirppikääpä x 2, poimukääpä, pohjanrypykkä). Metsähallituksen paikallisen luonnonsuojelun mukaan alueen metsät eivät täyttäneet alue-ekologisessa suunnitelmassa vanhalle metsälle määrättyjä puustotunnuskriteerejä ja jäivät siten alue-ekologisten käyttörajoitusten ulkopuolelle. Alueen lähes kaikilla metsämaakuvioilla on valmis maastoon merkitty avohakkuuleimikko. Luonto-Liitto on pyytänyt metsähallituksen metsätaloudelta selvitystä hakkuusuunnitelmista, mutta liikelaitos ei vastaa asiaa koskeviin tiedusteluihin. Alue kuuluu suomalaisten luonnonsuojelujärjestöjen arvokkaina pitämiin metsäalueisiin numerolla 107 B ja on WWF:n Hot Spot-kohde. Lisätiedot: Matti Liimatainen, liimatainen(@)sll.fi, puh. 09-68 444 214 5."Maintaining biological diversity in Finnish forests" -julkaisu korostaa Itä- ja Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun tärkeyttä Raimo Virkkalan ja Heikki Toivosen Suomen metsien biodiversiteetin säilyttäminen - julkaisun (Suomen ympäristö 278, Edita 1999) mukaan Suomen nykyistä metsiensuojeluverkkoa olisi laajennettava ja tavoitteena tulisi olla, että vähintään 10% metsämaasta suojellaan kussakin metsäkasvillisuusvyöhykkeessä ja -lohkossa. Julkaisun mukaan vanhojen metsien suojelun painopisteen tulee olla siellä missä vanhoja metsiä vielä on suhteellisen paljon jäljellä. Tekijöiden mukaan tämä koskee etenkin Itä- ja Pohjois-Suomea, jossa keskeinen argumentti suojelulle on taigalajien riittävän suurten lähdepopulaatioiden säilyttäminen. Metsähallituksen alue-ekologisesta suunnittelusta todetaan, että menetelmä sinänsä on hyvä raami laajojen metsäalueiden käytön suunnitteluun, mutta olemassaolevien suunnitelmien taso vaihtelee huomattavasti. Julkaisussa viitataan äskettäisiin tutkimuksiin, joiden mukaan vanhojen metsien suojelua on hieman onnistuttu lisäämään, mutta ekologiset käytävät on havaittu liian kapeiksi ja useissa tapauksissa ne eivät ole metsää ollenkaan. Tieteellinen julkaisu antaa tukea luonnonsuojelujärjestöjen vaatimuksille Itä- ja Pohjois-Suomen vanhojen metsien loppuunsaattamiseksi. Sitä lukiessa voi samalla ihmetellä, miksi monet tahot jatkuvasti korostavat juuri Etelä-Suomen suojelun tärkeyttä ja väittävät Pohjois- ja Itä-Suomen metsiensuojelun olevan hoidettu. Tilaukset: Edita Oy, julkaisumyynti, asiakaspalvelu(@)edita.fi puh. 09-566 0266 |
Luonto-Liiton metsäsivujen
ylläpito: metsaweb(@)luontoliitto.fi
Sivut optimoitu 4.0 ja uudemmille selaimille
Luonto-Liiton pääsivulle