Luonto-Liiton tavoitteet metsäpolitiikassa

  • Suotuisa suojelun taso metsäisille luontotyypeille ja niiden lajeille
  • Metsälajiston ja suomalaiselle luonnolle tyypillisen maiseman säilyttäminen tuleville sukupolville
  • Luonnontilaisen kaltaisten metsien sosiaalisten ja kulttuuriarvojen tunnustaminen
 

Suotuisa suojelun taso

EU:n luontodirektiivi ja Suomen luonnonsuojelulaki vaativat suotuisaa suojelun tasoa luontotyypeille ja lajeille. Suotuisa suojelun taso on määritelty seuraavilla kolmella kriteerillä:

  1. Luontotyypin luontaisen levinneisyyden sekä alueiden, jossa ko. luontotyyppiä esiintyy, on oltava vakaita tai laajenemassa.
  2. Sellaisten erityisten rakenteiden ja toimintojen, jotka ovat tarpeen ko. luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, on oltava olemassa, ja niiden on säilyttävä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.
  3. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun tason on oltava suotuisa.

Mikään mainituista kriteereistä ei täyty esimerkiksi Suomen luonnonmetsien tapauksessa. EU:n luontodirektiivissä boreaalinen luonnonmetsä eli "vanha metsä" on priorisoitu luontotyyppi, jonka suojelutaso tulee säilyttää suotuisana tai palauttaa ennallistamalla.

Metsien käytön taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja biologiset arvot Suomessa

Metsiensuojelun taloudellinen arvo

Taloudellista arvoa on sekä metsien raaka-aineiden hyötykäytöllä että metsien suojelulla.

Metsien suojelun taloudellisia haittoja on Suomessa tunnetusti liioiteltu ja hyötyjä vähätelty. Sekä metsiensuojelun haitoista että hyödyistä on saatavilla melko vähän tutkimustietoa. Uusimpien matkailua ja virkistyskäyttöä koskevien tutkimusten valossa on selvää, että metsiensuojelun taloudellisia vaikutuksia ei tule enää tarkastella ainoastaan metsätalouden näkökulmasta.

Metsäntutkimuslaitoksen monivuotisten tutkimusten mukaan esimerkiksi valtion retkeilyalueiden virkistyskäytön arvo on yli kaksinkertainen verrattuna alueiden kustannuksiin eli käytetyn budjettirahoituksen ja metsätalouden tuottomenetysten summaan. Myös kansallispuistojen arvioidut virkistyshyödyt ylittävät selvästi puistojen kustannukset.

Metsiensuojelun sosiaaliset hyödyt

Suomalaisista noin 60 % on käynyt joskus retkeilyalueella tai kansallispuistossa, ja esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa vierailee noin 80 000 ihmistä vuodessa. Selvästi yli puolet haastatelluista vierailijoista on tutkimuksissa ilmoittanut olevansa valmiita maksamaan kansallispuistojen kulttuuri- ja luonnonarvojen säilyttämisestä jälkipolville. Luonnontilaisen kaltaisilla metsillä on myös suuri kansanterveydellinen merkitys, koska metsissä liikkuminen vähentää stressiä. Ihmiset kaipaavat rauhoittuakseen yhtenäisiä, luonnontilaisen kaltaisia metsiä, joita avohakkuut eivät pirsto.

Metsien kulttuuriset arvot

Suomalainen identiteetti on pitkälti rakennettu 1800-luvun kansallisromanttisen taiteen myötävaikutuksella. Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja muiden kuvataiteilijoiden sekä mm. Sacharias Topeliuksen "Maamme kirja" iskostivat ihmisten mieliin kuvan Suomen erämaista ja ikimetsistä, joka elää voimakkaana edelleen. Myös nykykulttuuri ottaa vaikutteita vanhoista metsistä. Kasvaneiden hakkuiden vuoksi yhä useammalla suomalaisella ei kuitenkaan ole lähiympäristössään mahdollisuutta kokea alkuperäisluonnon rikkautta ja yhä harvempi tietää millainen on oikea, luonnontilaa lähellä oleva metsä. Tehometsätalous uhkaa siten myös kulttuurista itseymmärrystämme.

Metsäluonnon biologinen arvo

Metsäluonnon biologista monimuotoisuutta on metsälajiston ja metsäisten elinympäristöjen monimuotoisuus.

Metsäluonnon biologiseen monimuotoisuuteen liittyy myös taloudellisia arvoja kuten luonnon puskurikyky ympäristön muutoksia vastaan, geneettisen monimuotoisuuden hyödyntäminen sekä turismi.

Metsäluonnon itseisarvo

Metsäisten elinympäristöjen ja niissä elävien lajien arvo ei saa olla riippuvainen niiden taloudellisesta arvosta tai ihmisen kulttuurisista mieltymyksistä. Ihmisillä on moraalinen ja eettinen vastuu olla kohtuuttomasti tuhoamatta muiden lajien elinmahdollisuuksia sekä säilyttää myös tuleville sukupolville mahdollisuudet kokea alkuperäisluontoa.