Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Ympäristöjärjestöjen esitys metsiensuojelun ja monimuotoisuuden kehittämisalueiksi Etelä-Suomen valtionmailla

Ympäristöjärjestöjen esitys metsiensuojelun ja monimuotoisuuden kehittämisalueiksi Etelä-Suomen valtionmailla

Esittäjät:

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Luonto-Liitto ry

Greenpeace


Vastaanottajat:

Metsähallitus

Maa- ja metsätalousministeriö

Ympäristöministeri


Johdanto


Tämä esitys sisältää noin 200 metsä- ja suokohdetta Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan, Lounais-Kainuun ja Lounais-Lapin alueelta. Kohteiden yhteispinta-ala on noin 200 000 ha. Esitys on kooste luonnonsuojelujärjestöjen aiemmin Metsähallitukselle tekemistä suojelualoitteista, ja siihen on koottu Etelä-Suomen metsiensuojelun ja monimuotoisuuden kehittämisen kannalta keskeisiä valtionmaakokonaisuuksia. Esityksellä on tarkoitus havainnollistaa, kuinka nykyisiä pieniä ja eristyneitä luonnonsuojelualueita voidaan laajentaa, niiden välistä kytkeytyneisyyttä parantaa sekä osoittaa ne alueet, joilla valtion puuntuotannon tavoitteet tulisi määritellä ensisijaisesti monimuotoisuuden kehittämistarpeista käsin.



Esityksen aluerajausten sisään jää sekä nykyisin metsätalouskäytössä olevia että jo aiemmin suojeltuja kohteita. Aluekokonaisuuksiin kuuluu metsien lisäksi runsaasti soita ja vesistöjä. Kohteiden yleisinä valintaperusteina ovat olleet niiden erilaiset luontoarvot, sijainti suhteessa vanhoihin suojelualueisiin tai tiedossa oleviin arvokkaisiin lajistoytimiin sekä soiden kohdalla niiden luonnontilaisuus tai ennallistamiskelpoisuus. Erityisenä valintaperusteena on käytetty sitä, kuinka hyvin kohteiden avulla voidaan toteuttaa valtioneuvoston METSO-päätöksessä asettamaa velvoitetta lisätä valtionmaiden suojelualueiden määrää sekä parantaa luonnonsuojelualueverkoston yhtenäisyyttä ja kytkeytyneisyyttä.



Esitykseen sisältyvien arvokkaimpien luontokohteiden suojelulla voitaisiin välittömästi edistää eräiden uhanalaisten eliölajien ja luontotyyppien alueellista säilymistä. Suojelu yhdistettynä elinympäristöjen ennallistamiseen sekä monimuotoisuusarvoja tukevaan metsienhoitoon, mahdollistaisi edelleen pitkällä aikavälillä suurempien, elinvoimaisempien ja toisiinsa kytkeytyneiden luontokokonaisuuksien kehittymisen Etelä-Suomen valtionmaille. Samalla luotaisiin uusia mahdollisuuksia retkeily- ja virkistyskäytölle.



Esityksen kohderajauksiin sisältyy joitakin pienialaisia yksityismaita. Yksityisomistuksessa oleville kohteille ei kohdistu luonnonsuojelujärjestöjen vaatimuksia, joskin kohteiden suojeluarvoja ja merkitystä suojelualueverkoston kehittämiselle voidaan maanomistajan niin halutessa arvioida tapauskohtaisesti Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn yhteydessä.



Järjestöjen toimenpide-ehdotukset Metsähallitukselle


Järjestöt esittävät, että Metsähallitus ryhtyy yhteistyössä luonnonsuojelujärjestöjen kanssa selvittämään, kuinka tässä esitettyjen aluekokonaisuuksien luonto- ja monimuotoisuusarvot saadaan parhaiten turvattua ja kuinka niiden avulla voidaan parantaa suojelualueverkon kytkeytyneisyyttä. Tehtävä vaatii työrauhan, ja ennen kuin alueiden luontoarvojen selvitykset sekä suojelu- ja luonnonhoitosuunnittelu ovat valmistuneet, tulee Metsähallituksen pidättäytyä kohteilla seuraavista toimenpiteistä:


  • päätehakkuut ja siemenpuiden poistot

  • harvennus- ja väljennyshakkuut varttuneissa ja sitä vanhemmissa metsissä

  • kunnostusojitukset

  • kaikki metsätaloustoimet vesitaloudeltaan luonnontilaisissa tai luonnontilaisen kaltaisissa korvissa sekä alueilla jotka sisältävät laajempia, ojittamattomia soistumia ja suokokonaisuuksia.

  • kaikki metsätaloustoimet luonnontilaisilla tai luonnontilaisen kaltaisilla rämeillä

  • kaikki metsätaloustoimet pienvesien (etenkin purot ja joet) lähialueilla

  • kaikki metsätaloustoimet 200 m vyöhykkeellä nykyisten luonnonsuojelualueiden tuntumassa


Luontojärjestöjen tekemät selvitykset ovat osoittaneet, että valtionmetsissä on edelleen luonnonsuojelun kannalta arvokkaita alueita puuntuotannon piirissä. Edellä mainituista metsätaloustoimenpiteistä pidättäytyminen on välttämätöntä, jottei tällaisia arvokohteita selvitys- ja suunnittelutyön aikana menetetä, eikä suojelun kehittämismahdollisuuksia hukata enempää jatkuvasti kasvavien hakkuumäärien paineessa.



Toivomme, että vastaatte mahdollisimman pian edellä esittämäämme aloitteeseen yhteistyönä toteutettavasta suojelusuunnittelusta Metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen kesken.



Risto Sulkava

puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto



Petra Yliportimo

pääsihteeri

Luonto-Liitto



Matti Liimatainen

metsävastaava

Greenpeace


Liitteet


1. Esityksen luonnonsuojelubiologinen tausta
2. Kohdelista
3. Kohdekuvaukset ja karttarajaukset

Esityksen luonnonsuojelubiologinen tausta


Eteläisen Suomen metsistä 1,8 % on suojeltu. Luonnonsuojelualueet ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Luonnonsuojelubiologisten tutkimusten mukaan nykyinen luonnonsuojelualueiden verkosto ei pysty pitkällä tähtäimellä turvaamaan metsälajiston kantojen säilymistä elinvoimaisina.

Lajeja alkaa hävitä, kun niiden vaatiman elinympäristön määrä vähenee alle 10-30 %:iin maisemapinta-alasta. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti sopiva tavoiteluku suojelulle tulisi asettaa kahteenkymmeneen prosenttiin mutta luonnonsuojelujärjestöt pitävät hyväksyttävänä tavoitteena kymmenen prosentin metsiensuojeluastetta Etelä-Suomessa edellyttäen, että suojeltavat alueet valitaan huolellisesti niin, että ne tukevat nykyistä suojelualueverkostoa. Tämän lisäksi talousmetsien käsittelyä tulee muuttaa siten, että monimuotoisuus- ja virkistysarvot otetaan korostetusti huomioon. Tehokkainta lajistonsuojelua on laajan ja kytkeytyneen suojelualueverkoston rakentaminen.

Suomen metsälajeista 1187 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Koska merkittävä osa lajistosta on jätetty arvioimatta, voidaan perustellusti olettaa, että jopa viidennes metsälajistostamme on uhanalaistunut. Etelä-Suomen metsien lajistokato on osa globaalia luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, pääasiassa ihmisen aiheuttamaa kuudetta sukupuuttoaaltoa.

Merkittävin metsäisten luontotyyppien ja niiden eliölajiston tilaa Suomessa heikentävä tekijä on intensiivinen metsätalous. Etelä-Suomen metsämaisema on voimakkaasti avohakkuiden pirstomaa ja arvokkaat metsäytimet ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Vaikka metsien huono ekologinen tila on ollut tiedossa jo kauan, hakkuumääriä pyritään lisäämään tulevaisuudessa tuntuvasti. Kansallinen metsäohjelma 2015:n mukaan vuosittaisia hakkuita kasvatetaan 10-15 miljoonalla kuutiometrillä. Yhä kiristyvä hakkuutahti ja hakkuiden määrään suhteutettuna riittämättömät suojeluponnistukset aiheuttavat väistämättä lukuisten arvokkaiden, suojelemattomien metsäkohteiden tuhoutumisen ja ennen pitkää laajamittaisen metsälajiston sukupuuttoaallon, ellei nopeisiin suojelutoimiin ryhdytä. Samalla mahdollisuudet luonnossa virkistäytymiseen huonontuvat entisestään.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tavoitteena on "pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä". METSO-ohjelmassa keskitytään metsien vapaaehtoiseen suojeluun. Valtionmaille on METSO-ohjelmassa määritelty omat toimenpiteensä, jotka eivät ole vapaaehtoisia.

METSO-ohjelman vähäinen rahoitus uusien suojelualueiden hankintaan jättää ohjelman vaikutukset monimuotoisuudelle vääjäämättä vähäisiksi. Lisäksi arvokkaiden yksityismetsien pieni koko ja eristäytyneisyys tekee metsälajiston suojelun kannalta olennaisten, laajojen suojelualuekokonaisuuksien muodostamisesta erittäin haastavaa ellei mahdotonta. Ainoastaan valtion kaltaisten suurmaanomistajien maille on mahdollisuudet rakentaa laaja ja kytkeytynyt, suojelualueiden verkosto, joka turvaa metsälajiston säilymisen tulevaisuudessa. Valtiolla on myös moraalisesti suurempi velvollisuus kantaa huolta luonnon monimuotoisuudesta ja metsätaloudelle vaihtoehtoisten metsänkäyttömuotojen, kuten luontomatkailun ja virkistyskäytön turvaamisesta veronmaksajille.