Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta

Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta


10.1.2005
Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta


Luonto-Liiton
Hämeen piiri ry

Näsilinnankatu 48 E

33200 Tampere




Luonto-Liitto ry

Annankatu 26 A

00100 Helsinki




Ympäristöministeriö

PL 35

00023 Valtioneuvosto




Asia: Valitus Kanta-Hämeen maakuntakaavasta


Luonto-Liitto
ry sekä Luonto-Liiton Hämeen piiri ry vaativat ensisijaisesti,
että ympäristöministeriö jättää
vahvistamatta Kanta-Hämeen maakuntavaltuuston 29.11.2004 hyväksymän
Kanta-Hämeen maakuntakaavan (liite 1) turpeenottoalueiden (EOt),
soran- ja hiekanottoalueiden (EOh) sekä kalliokiviaineksenottoalueiden
(EOk) laajuutta ja sijoittumista koskevalta osalta.


Luonto-Liitto
ja Luonto-Liiton Hämeen piiri esittävät toissijaisena
vaatimuksenaan turpeenottoaluevarausten poistamista (33 kpl) tai merkittävää
supistamista (3 kpl) vähintäänkin seuraavilta soilta:
EOt 12 (Leteensuo, Hattula), Eot 13 (Vuohiniemen Isosuo), EOt 17 (Haukivahonsuo,
Hattula, Tammela), EOt 18 (Teerisuo, Hattula), EOt 23 (Siikasenkorpi,
Hauho), EOt 26 (Koninsuo, Hauho), EOt 37 (Kaitasuo, Humppila), EOt
38 (Rautasuo, Humppila), EOt 39 (Tottamussuo, Humppila), EOt 50 (Uraaninsuo,
Janakkala), EOt 53 (Palliossuo, Janakkala), EOt 54:n pohjoisosa (Terrisuo,
Janakkala), Eotsl 57 (Räyhynsuo, Janakkala), EOt 55 (Piilonsuo,
Janakkala, Loppi), Eot 56 (Jylisjärvensuo, Janakkala), EOt 72
(Palkkisuo, Kalvola),EOt 80 (Juottolansuo), EOt 84 Laaviosuo), EOt
102 (Heinisuo, Loppi), EOt 103 (Makkarahuhdansuo, Loppi), EOt 104
(Rautasuo, Loppi), EOt 105 (Mahlasuo, Loppi), EOt 106 (Mustinsuo,
Loppi), EOt 107 (Tyräjänsuo, Loppi), EOt 109 (Lenninsuo,
Loppi), EOt 112 (Haukivahonsuo, Renko), EOt 113 (Jokiniitynsuo, Renko),
EOt 114 (Mekkohuhdansuo, Renko), EOt 115 (Lellansuo, Renko), EOt 125
(Kärjensuo, Tammela), EOt 127 (Vähäsuo, Tammela), EOt
128 (Muurainsuo, Tammela), EOt 129 (Koiransuo, Tammela), EOt 130 (Rinnansuo,
Tammela), EOt 135 (Jänisrahka, Tuulos) sekä EOt 136:n keski
ja pohjoisosa (Letkunsuo, Ypäjä). Liiteessä 2 on perusteltu
lyhyesti suokohtaiset poistovaatimukset.




Soran-
ja hiekanottoalueiden sekä kalliokiviaineksenottoalueiden osalta
edellytämme uusia riittäviä selvityksiä ja varausten
uudelleentarkastelua esimerkiksi vaihemaakuntakaavassa.



Lisäksi vaadimme arvokkaiden moreenialueiden sekä kansainvälisesti
ja kansallisesti tärkeiden lintualueiden täysimääräistä
huomiointia kaavassa.




1. Järjestöjen asianosaisuudesta


Luonto-Liitto
on valtakunnallisesti toimiva nuorten luonnonharrastus- ja ympäristöjärjestö.
Luonto-Liiton Hämeen piirin toimialaa ovat Hämeen ja Pirkanmaan
maakuntien nuorten ja lasten luonnonharrastukseen sekä alueen
luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat.


Kaava-alueella
on runsaasti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeitä
luontoalueita, joiden huomioinnin edistäminen kuuluu yhdistyksiemme
toimialaan. Tästä syystä järjestöt ovat muun
muassa antaneet yhteisen lausunnon (liite 3) kaavan ehdotusvaiheesta.
Edellä mainituista syistä katsomme olevamme asianosaisia
kaavan valmistelussa maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n
perusteella.




2. Valituksen perustelut


Luonto-Liitto
ja Luonto-Liiton Hämeen piiri katsovat maakuntakaavan turpeenottoalueiden,
soran- ja hiekanottoalueiden sekä kalliokiviaineksenottoalueiden
laajuuden ja sijoittumisen sekä arvokkaiden moreenialueiden heikon
huomioinnin olevan monellakin tapaa maankäyttö- ja rakennuslain
(MRL 9 §, MRL 24 § ja MRL 28 §) sekä valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia.


Maakuntavaltuuston
hyväksymä kaava rikkoo maa-ainesten oton osalta useita maankäyttö-
ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimuksia. Näissä
velvoitetaan kaavaa laadittaessa kiinnittämään erityistä
huomiota muun muassa alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen,
vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön
sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.


Myöskään
selvitykset, joilla maa-ainestenottoalueet (EOt, EOh ja EOk) on valittu,
eivät ole riittäviä. Kaava ei siten täytä
maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vaatimuksia selvitysten
riittävyyden osalta. Erityisen tärkeitä riittävät
selvitykset ovat sellaisissa maankäyttömuodoissa, jotka
maa-ainesten oton tapaan koskettavat laajoja pinta-aloja ja joilla
on monenlaisia vaikutuksia niin luontoon, ihmisten elinoloihin kuin
pohja- ja pintaveden käyttömahdollisuuksiinkin.





Jäljempänä on käsitelty tarkemmin maa-ainestenottoon
liittyviä selvitysongelmia sekä kaavan ristiriitoja maakuntakaavan
sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
kanssa.




3. Turpeenottoalueet


Kanta-Hämeen
maakuntakaavassa on turvevarauksia niin paljon ja ne kohdentuvat sellaisiin
suomuodostumiin, että kaavaa ei voida pitää turvevarojen
käytön kannalta kestävänä.


Huomattava
osa Kanta-Hämeen alkuperäisestä suoalasta on raivattu
aikanaan pelloiksi. Kanta-Hämeen turvealueiden nykyinen yhteispinta-ala
on maakuntakaavaselostuksen mukaan noin 88 000 hehtaaria. Tämä
on 17 % Kanta-Hämeen maa-alasta. Yli 10 hehtaarin soita on 600
kpl, yhteensä näiden soiden pinta-ala on 30 000 hehtaaria.Turpeenottoalueita
on kaavassa 54 kappaletta, yhteensä näiden pinta-ala on
5501 hehtaaria. Lähes kaikki varaukset kohdistuvat isoihin suomuodostumiin.
Suokohtaisen karttatarkastelun perusteella valtaosa varauksista kohdistuu
yli 100 hehtaarin suomuodostumiin, pienimmätkin sijoittuvat 50-100
hehtaarin alueille.


Alustavan
karttatulkinnan perusteella turvevarauksissa on maakunnan pelloksiraivaukselta
säästyneistä yli 100 hehtaarin turvemuodostumista noin
kolmannes. Ratkaisu on turpeen kaltaisen, ihmisnäkökulmasta
katsoen käytännössä uusiutumattoman luonnonvaran
kestämätöntä käyttöä. Lisäksi
se kaventaa kohtuuttomasti mahdollisuuksia palauttaa lähivuosikymmeninä
ennallistamalla osa Kanta-Hämeen suoluonnon alkuperäisestä
monimuotoisuudesta.


Maakuntakaava-aineistoissa
on parhaiten dokumentoitu turpeenottoalueisiin (54 kpl, 5501 ha) liittyvät
selvitykset ja selvitysten puutteet.Luonto-Liiton ja sen Hämeen
piirin lausunnosta antamassaan vastineessa maakuntaliitto vakuuttaa
selvitysten olevan kunnossa: ”Turvetuotantoon varatut suoalueet
ovat pääosin ojitettuja ja ne ovat seutukaavojen valmisteluprosesseissa
sovitettu yhteen soiden suojelun periaatteiden ja tarpeiden kanssa”.


Maakuntaliitto
väittää kaavaselostuksessa muun muassa seuraavaa: "Soiden
turvevarat ja luontoarvot on inventoitu ja turpeen hyötykäytön
ja suojelun ristiriidat sovittu: inventoiduissa soissa on jyrsinturvetta
runsas 15 miljoonaa kuutiota ja kasvuturvetta noin 70 miljoonaa kuutiota.
Turvealuevaraukset kohdistuvat pääasiallisesti ojitettuihin
soihin. Suojeluun soveltuvat suot on varattu luonnonsuojelutarkoituksiin".


Nähdäksemme
Hämeen liitto on lähinnä siirtänyt valtaosan seutukaavan
turvevarauksista sellaisenaan maakuntakaavaan. Aivan kaavaprosessin
loppuvaiheessa tehtyä ojitustilanteen karttapohjaista tarkastelua
sekä valuma-aluekohtaista yleistarkastelua lukuun ottamatta suokohtaiset
tarkastelut rajoittuvat GTK:n yksipuolisiin turvevaratarkasteluihin.
On ilmeistä, että turvevarauksien mahdollisia luontoarvoja
(mm. ennallistamiskelpoisuus, ojitettujen alueiden todellinen muuttuminen)
ei ole lainkaan selvitetty. Maastoselvityksiä ei ole tehty edes
niiden soiden osalta, joihin maakuntaliitto on itse todennut sisältyvän
merkittäviä luonnontilaisia osia.


Myöskään
arvokkaiden suojelusoiden lähelle esitettyjen laajojen turvetuotantoalueiden
pitkäaikaisia vaikutuksia suojelualueiden ekologiseen kestävyyteen
ei ole mitenkään arvioitu. Tämä koskee jopa Torronsuon
kansallispuiston tapaisia kansainvälisesti arvokkaita suoluonnon
helmiä.


Mahdolliset
suokohtaiset selvitykset, joihin maakuntaliitto lausuntovastineessaan
viittaa, on tehty ilmeisimminkin useita vuosikymmeniä sitten
ensimmäisten seutukaavojen yhteydessä. Kuluneiden vuosikymmenten
aikana näkemys suoluonnon suojelutarpeista on kuitenkin radikaalisti
muuttunut.


Kahden
valuma-aluetarkastelun ohella Hämeen liitto on tehnyt aivan kaavatyön
loppuvaiheessa (10.9.2004) ojitustarkastelun kunkin suon osalta. Tämä
tarkastelu on mitä ilmeisimmin tehty pelkkänä karttatulkintana,
mikä ei kerro mitään olennaista ojitettujen soiden
todellisesta muuttuneisuudesta tai ennallistamismahdollisuuksista.


Hämeen
ympäristökeskuksen lausuntoon antamassaan vastineessa maakuntaliitto
myöntää turvetuotantovarauksiin sisältyvän
luonnontilaisia osia sisältäviä soita, kolme varauksista
on peräti lähes ojittamattomia: ”Tarkastelun perusteella
suot ovat ojitettuja. Ojitukset on tehty pääosin metsätaloutta
varten, osalla soista keskiosissa on ojittamattomia osia. Ojitusten
seurauksena soiden vesitasapaino on kuitenkin muuttunut luonnontilaisesta.
Ojituskarttaan perutuvan tarkastelun perusteella maakuntakaavan sisältyy
kolme suota, joita ei ole ojitettu tai ojitus on niin harva, etttei
suota voida katsoa ojitetuksi. Hattulan Leteensuo on merkittävin
suokokonaisuus, jota ei ole ojitettu”.


Jo edellä
mainittu vastine paljastaa Hämeen liiton ongelmallisen asenteen.
Edes oman karttatulkintansa perusteella liitto ei ole vaivautunut
poistamaan vanhoista seutukaavan turvevarauksista edes kaikkein luonnontilaisimpia
soita. Muun muassa Hattulaan Leteensuo on edelleen mukana turpeenottovarauksissa.


Hämeen
liiton vastineen perustelut ovat muutenkin ongelmallisia. Useimmat
Kanta-Hämeen maakuntakaavan turvetuotantoaluevaraukset ovat keidassoita.
Tällaisten soiden ojittamattomat keskiosat eivät keidassoille
tyypillisen vesitalouden vuoksi välttämättä ole
suurestikaan muuttuneet ojitusten seurauksena, mikä tekee näistä
osin ojittamattomista soista potentiaalisesti arvokkaita.


Maakuntakaavan
sisältövaatimuksissa sekä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa
vaadittuun alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen
sekä luonnonarvojen vaalimiseen kuuluu myös nykyisten suojelualueiden
ekologisen kestävyyden ja suojeluarvojen turvaaminen sekä
suojelualueverkoston ulkopuolella olevien luonnoltaan arvokkaiden
alueiden säästäminen muulta maankäytöltä.
Muun muassa tiedossa olevien, merkittävästi luonnontilaisia
osia sisältävien soiden osoittaminen turvevarauksiksi on
Kanta-Hämeen oloissa selvästi näiden sisältövaatimusten
vastaista. Vastaavalla tavalla sisältövaatimusten vastaista
on osittaa turvevarauksia nykyisten tärkeiden suojelusoiden lähialueille.


Maakuntakaavan
sisältövaatimuksien ohella turpeenottoalueiden kohdentuminen
on ristiriidassa myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
edellyttämän turvetuotannon ja suoluonnon monimuotoisuuden
suojelutarpeiden yhteensovittamisen kanssa. Kyseiset tavoitteet edellyttävät
muun muassa sitä, että ”maakuntakaavoituksessa on otettava
huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto-
ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo
ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain
ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen
ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden
aiheuttamat vaatimukset”.


Valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että
alueidenkäytössä huolehditaan valtakunnallisesti merkittävän
kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilymisestä.
Vastaavasti alueidenkäytöllä tulisi edistää
”elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien
alueiden monimuotoisuuden säilymistä”. Myös ekologisten
yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä
tulisi mahdollisuuksien mukaan edistää.


Näihin
valtakunnallisesti merkittäviin luonnonperinnön arvoihin
kuuluvat mm. kansallispuistot sekä Natura 2000 –alueet.
Kymmenkunta esitetyistä turvetuotantovarauksista sijaitsee nykyisten
valtakunnallisesti - osin jopa kansainvälisesti - arvokkaiden
suojelusoiden lähialueilla.


Kaavan
turvevarauksien sopivuutta arvioitaessa ei ole nähdäksemme
kiinnitetty lainkaan huomiota edellä mainittuihin tavoitteisiin
ja velvoitteisiin. Esim. suoperhosten suojelussa on uusimman luonnonsuojelubiologisen
tiedon (mm. Aapala, K. (toim.) 2001. Soidensuojeluverkon arviointi.
Suomen ympäristö 490: 1-285. Suomen ympäristökeskus)
mukaan välttämätöntä ylläpitää
ojittamattomien soiden verkostoa myös nykyisen suojelualueverkoston
ulkopuolella. Kyseisessä julkaisussa tutkija Juha Pöyry
on pohdiskellut suoperhosten suojelun ja soidenkäytön suhdetta
käyttäen esimerkkinä juuri Torronsuon aluetta. Turpeenottoon
liittyviä ongelmia hyvin konkretisoiva esimerkki löytyy
siitä tavasta, jolla kaavaehdotus huomioi maakunnan tärkeimmän
soidensuojelualueen eli Torronsuon kansallispuiston. Kyseinen alue
on mm. erittäin merkittävä eteläisten suoperhosten
suojelulle. Uusin suojelubiologinen tieto korostaa sitä, että
suoperhosten populaatiot ovat muiden lajien tapaan riippuvaisia siitä,
että lajeille on tarjolla riittävästi elinympäristöjä
maisematasolla.


Maakuntakaavassa
esitetään käytännössä kaikkia Torronsuon
läheisyydessä (n. 5 km) sijaitsevia isompia suomuodostumia
turvetuotantoon. Näistä esitetyistä varauksista Koiransuo
(eli Koivansuo, EOt 129) sekä Vähäsuo (EOt 127) sisältävät
merkittäviä ojittamattomia osia, myös Muurainsuo (EOt
128) olisi metsäreunaisena potentiaalisesti ennallistamiskelpoinen.


Laajoja
suomuodostumia esitetään turpeenottoalueiksi Torronsuon
kansallispuiston ympäristön lisäksi Maakylä-Räyskälänharjun
Natura 2000 -alueeseen sisältyvän Luutasuon suojelualueen
läheisyydessä (EOt 104), Janakkalan Suursuon Natura 2000
-alueen ympäristössä (EOt 50, EOt 56), Heinisuon Natura
2000 -alueen lähiseudulla (EOt 53), Seitsemänlamminsuo-Korpilammensuon
Natura 2000 –alueen lähialueilla sekä Purinsuon Natura
2000 -alueen lähellä (EOt 130). Vaikutuksiltaan näihin
voidaan rinnastaa Janakkalan Vettenjakamon SL-alueeseen liittyvä
Räyhynsuon turvevaraus (Eotsl 57). Mikäli Kanta-Hämeen
suoluonnon monimuotoisuus halutaan turvata ja suoluonnon suotuisan
suojelun taso palauttaa, on tulevaisuudessa pakko ennallistaa jo ojitettuja
suoalueita.



Nähdäksemme turpeenottoalueisiin sisältyy niin suuri
määrä maakunnan jäljellä olevista laajoista
ennallistamiskelpoisista suomuodostumista, että se ei missään
muodossa ole kestävää. Erityisen vaaralliseksi tilanteen
tekee se, että turpeenottoalueiksi esitettyjen alueiden luontoarvoja
(mukaan lukien ennallistamispotentiaalia) ei ole ilmeisesti mitenkään
selvitetty. Hämeen liitto ei ole myöskään riittävässä
määrin huomioinut olemassa olevien suojelualueiden pitkän
tähtäimen suojeluarvojen säilyttämistä siirtäessään
vanhat seutukaavan turvevaraukset lähes sellaisenaan maakuntakaavaan.




4. Soran- ja hiekanottoalueet sekä kalliokiviaineksenottoalueet


Valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät sitä,
että ”kiviainesten ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava
arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisema-arvot
sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon”.
Myös maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää
riittäviä selvityksiä (MRL 9 §) sekä vesi-
ja maa-ainesvarojen kestävää käyttöä
(MRL 28 §).


Kalliokiviaineksenottoalueiden
(76 kpl, yht. 4316 ha) sekä soran- ja hiekanottoalueiden (75
kpl, yht. 1982 ha) valinnan ja rajausten pohjana toimineiden selvitysten
todellinen laatu ei käy kaava-aineistoista riittävästi
ilmi. On ilmeistä, että näissä selvityksissä
on keskitytty lähinnä sora- ja kalliovarojen riittävyyteen,
joten niitä ei voi pitää sen enempää riittävinä
kuin Hämeen liiton vastineissa ja kaavaselostuksessa mainostamina
laajapohjaisina ja kattavina selvityksinä.


Maakuntakaavaselostuksesta
ei myöskään käy ilmi mikä on esitettyjen
kiviainestenottoalueiden ja nk. POSKI-selvitysten suhde. Mitä
ilmeisimmin kiviainestenottoalueiksi on esitetty alueita, joita ei
ole POSKI-prosessissa mitenkään selvitetty. Esitettyjen
kalliokiviaineksenottoalueiden kohtuuton määrä ja monien
alueiden suhteeton pinta-ala antaa itsessään perusteet vaatia
asian selvittämistä uudelleen.


Lisäksi
alueidenkäytön tavoitteet edellyttävät sitä,
että”ilman erityisoä perusteita ei hyviä ja laajoja
metsätalousalueita tule pirstoa muulla maankäytöllä”.
Monet kaavan esitetetyistä laajoista kalliokiviaineksenottoalueista
pirstovat maakunnan mittakaavassa merkittävän yhtenäisiä
metsäalueita (mm. Humppilan pohjoisosiin osoitetut kiviainestenottovaraukset)


Soran-
ja hiekanottoalueiden ongelmista kertonee jotakin se, että ottoalueita
on ainakin Hattulan kunnassa esitetty kahdelle hämeenkylmäkukan
kasvupaikkaharjulle (Palssarinkangas, Ilamo). Kyseinen laji on luokiteltu
erittäin uhanalaiseksi. Lisäksi tämä EU:n alueella
ainoastaan Kanta-Hämeessä ja Pälkäneellä
elävä laji kuuluu luontodirektiivin liiteiden II ja IV tiukan
suojelustatuksen omaaviin lajeihin. Todennäköisesti EOh-varauksista
löytyy myös muita uhanalaiselle harjulajistolle tärkeitä
alueita.




5. Pohja- ja pintavesien suojelu- ja käyttötarpeiden
huomiointi


Maakuntakaava
on keskeinen väline pohja- ja pintavesien suojelu- ja käyttötarpeiden
huomioinnissa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
ovat esimerkiksi pohjaveden suojelukysymysten osalta hyvin selkeät:
”Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja-
ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien
pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot
on sijoitettava riittävän etäälle niistä
pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä
ja soveltuvat vedenhankintaan”.


Kanta-Hämeen
pohjavesivarat ovat poikkeuksellisen tärkeitä koko Ruuhka-Suomen
vedenhankinnalle, toimittaahan maakunta runsaasti vettä muun
muassa pääkaupunkiseudulle. Tästä syystä
riittävän huomion kiinnittäminen pohjavesien suojeluun
tulisi olla eräs maakuntakaavan tärkeimmistä kysymyksistä.


Näin
ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tästä kertoo muun muassa se,
että maa-ainestenottoa on esitetty useille tärkeille pohjavesialueille.
Myöskin osa turpeenottoalueista sijoittuu lähelle tärkeitä
pohjavesialueita. Esitetyn huomattavan laaja-alaisen maa-ainestenoton
sekä tärkeiden pohjavesialueiden lähelle sijoittuvien
turpeenottoalueiden vaikutuksia pohjanveden suojeluun ei ole myöskään
riittävästi arvioitu. Nähdäksemme tehty kaavamääräyksien
pieni täsmentäminen ei riitä ratkaisemaan muun muassa
arvokkaille pohjavesialueille sijoittuvien EOh- ja EOt-alueiden ongelmia.


Maakuntakaavalla
on merkitystä myös pintavesien suojelulle. Osa turvetuotantovarauksista
on vesiensuojelun kannalta ongelmallisia. Osa varauksista sijoittuu
jo ennestään kohtalaisen kuormitetuille vesistöalueille,
osa puolestaan kohdistaisi lisäkuormitusta eräisiin Kanta-Hämeen
oloissa erinomaisen puhtaina säilyneisiin vesistöihin. Kaavamääräyksiin
loppuvaiheessa kirjatut vesiensuojeluvelvoitteet eivät ole mielestämme
riittäviä. Vesiensuojelun kannalta selkeitä riskejä
sisältävät turvevaraukset (EOt 13, EOt 17, EOt 23,
EOt 26, EOt 50, EOt 56, EOt 105, EOt106, EOt 107, EOt 112, EOt 112,
EOt 114 ja EOt 125 ja EOt 135) tulee sen sijaan poistaa kaavasta.




6. Arvokkaiden moreenialueiden huomiointi


Hämeen
alueelta on tehty erinomainen selvitys valtakunnallisesti ja maakunnallisesti
arvokkaista moreenimuodostumista. Näiden selvityksen tulokset
olivat mukana vielä lausuntokierroksella olleessa kaavaehdotuksessa.
Aivan kaavatyön loppuvaiheessa arvokkaista moreenialueista poistettiin
46 kappaletta maakuntakaavan poliittisessa loppuvalmistelussa. Edellytämme
kyseisten 46 moreenialueen palauttamista kaavaan.




7. Tärkeiden lintualueiden huomiointi


Kanta-Hämeen
maakuntakaavassa ei ole huomioitu riittävän hyvin kansallisesti
tärkeitä lintualueita. Tämä on maakuntakaavan
sisältövaatimusten vastaista. Edellytämmekin sitä,
että kaikki kansallisesti tärkeät lintualueet huomioidaan
kaavassa joko suojelualueina tai MY-alueina. Erityisen arvokkaita
riittämättömästi huomioiduista kohteista ovat
Mommilanjärven eteläosa sekä Pursijärvi Hausjärvellä.


Helsingissä,
10.1.2005



Lotta
Ruokanen

Pääsihteeri

Luonto-Liitto ry.


Olli
Manninen

Hallituksen jäsen

Luonto-Liitto ry.



Meri
Eskola

Puheenjohtaja

Luonto-Liiton Hämeen piiri ry.


Annukka
Aho

Sihteeri

Luonto-Liiton Hämeen piiri ry.





LIITTEET:

- pöytäkirjanote valituksenalaisesta päätöksestä
ja valitusosoitus

>
poistettaviksi tai
supistettaviksi esitettyjen turpeenottoaluevarausten suokohtaiset
perustelut


- Luonto-Liiton ja Luonto-Liiton Hämeen piirin lausunto Kanta-Hämeen
maakuntakaavaehdotuksesta 15.3.2004 (toimitetaan myöhemmin)